Vastaako metsä niin kuin sinne huudetaan? Entä kuntalaiset?
Olemme toteuttaneet tänä keväänä, osana laajempaa tutkimusohjelmaa, kattavan kuntalaiskyselyn laajalle otokselle kuntia ja kuntalaisia. Vastaavia kyselyjä olemme tehneet jo neljästi aiemmin.
Tiedonkeruu päättyi toukokuun loppupuolella ja vastausten analysointityö on alkuvaiheessa. Vastauksia saimme yli 12 000 kuntalaiselta. Perinteisenä postikyselynä toteutetun tiedonkeruun tarkoituksena on ollut tälläkin kertaa kartoittaa erityyppisissä ja erikokoisissa kunnissa asuvien kuntalaisten tuntoja ja mielipiteitä kunnastaan. Kyselyt usein tuottavat mielenkiintoista, hyödyllistä ja joskus yllättävääkin tietoa sellaisistakin asioista joita ei suoranaisesti kysytä. Tästä havainnosta pulpahti mieleeni Jorma Etton kirjoittama, noin 50 vuoden takainen runo ja erityisesti sen alku: ”Suomalainen on sellainen joka vastaa kun ei kysytä, kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään”…* Seuraavassa joitain hajahavaintoja runon siivittämänä:
Kyllä, suomalaisilta – kuntalaisilta saadaan sellaista tietoa mitä kysytään: mielipiteitä kotikunnasta ja sen kuntapalveluista, päättäjistä ja päätöksenteosta sekä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista. Tähän mennessä olemme jo ehtineet kertoa, että kuntalaiset suhtautuvat edelleen kriittisesti kunnan päätöksentekoon ja kuntapäättäjiin, mutta että suhtautuminen on muuttunut piirun verran positiivisemmaksi (tiedote 10.6.2015).
Kuntalainen – suomalainen – ei kuitenkaan aina vastaa kun kysytään. Sen saamme todeta jokaisen toteuttamamme kyselyn yhteydessä aiempaa selvemmin. Tällä kertaa 39 prosenttia vastasi kun kysyttiin. Vertailun vuoksi mainittakoon, että kun Kuntaliitto toteutti ensimmäisen kuntalaiskyselyn vuonna 1996, vastaukset saatiin 60 prosentilta otoksessa olleilta kuntalaisilta.
Kuntalainen – suomalainen – vastaa ja antaa kyselyn kautta tietoa myös sellaisista asioista mitä ei kysytä. Tietoa on saatu kysymysten tai kommenttien muodossa muun muassa nettikyselyyn, kunnan asioista ja kotikuntaan liittyvistä näkökulmista.
Nettikysely. Yllättävän moni, lähes viidennes vastanneista valitsi postiluukusta pudonneen paperisen lomakkeen sijaan sähköisen vastaamistavan. Netin kautta vastanneita oli jokaisesta tutkimuskunnasta. Sähköinen vastaaminen houkutteli yllättävän paljon muitakin kuin alle kolmekymppisiä. Vain vanhin, yli 70-vuotiaiden ikäluokka vastasi lähes yksinomaan paperikyselynä. Nettikyselynä vastanneiden keski-ikä on toki selvästi matalampi kuin paperikyselyyn vastanneiden.
Eräs vastaaja ihmetteli miksi kyselyä ei toteuteta paperikyselyn sijaan kokonaan nettikyselynä, jotta säästyisi veronmaksajien rahoja. Kyseinen vastaaja ei varmaan tullut ajatelleeksi ettei läheskään kaikilla kuntalaisilla ole sähköpostiosoitetta. Ja niilläkin, joilla sähköpostiosoite on, sitä ei ole saatavissa kuntalaisotosten poiminnasta vastaavan Väestörekisterikeskuksen järjestelmästä. Kattavan otoksen saamiseksi tarvitsemme siis edelleen paperikyselyitä.
Nettikyselyyn vastaamisen perusteena paperikyselyn vastaamisen sijaan osoittautui joissain tapauksissa olevan myös se, että vastaaja ei löydä tai tiedä missä on kyselykuoren jättämiseen tarvittavia postilaatikkoja tai koska postilaatikot ovat liian kaukana. ”Kysely on helppo täyttää, mutta sen palauttaminen vaikeaa, postilaatikoita on liian harvassa, eikä ne osu normaalille kulkureitille.” Sama ongelma voi olla sekä maaseudulla että kaupungissa.
Kuntatietämys. Muutamat vastaajat ovat todenneet, etteivät ole ennen kyselyyn vastaamista tajunneet tietävänsä niin vähän kuntapolitiikasta ja/tai palveluista. Jotkut kuntalaiset ilmoittavat, etteivät tarvitse/käytä mitään kunnallisia palveluja. Monissa muissakin aiemmissa vastaavantyyppisissä kuntalaisille kohdistetuissa kyselyissä on havaittu etteivät kuntalaiset aina hahmota kuntien tehtäväkokonaisuutta, mitä kaikkea kunta tekee ja tarjoaa kuntalaisten hyväksi. Tämäntyyppiset kyselyt voivat siten toimia myös kuntalaisten kuntatietoisuuden lisääjinä ja vahvistajina.
Kotikunta. Kyselyyn vastaajia pyydettiin ilmoittamaan kotikuntansa nimi. Vastauksista käy ilmi, että varsinkin kuntaliitoksen toteuttaneissa kunnissa (esimerkiksi Hämeenlinnassa, Kemiönsaaressa, Raaseporissa ja Oulussa) osa vastaajista kirjaa kotikunnakseen kunnanosansa, entisen itsenäisen kunnan. Jää lähinnä arvailujen varaan onko tässä kyse vastaajan tietoisesta valinnasta tai kannanotosta, esimerkiksi paikallisen identiteetin korostamisesta.
Lopuksi voisi todeta, että moni kyselyyn vastannut kuntalainen pohti tai epäili vastataanko kunnassa kuntalaisten kaikuun. Toivottavasti vastataan, tavalla tai toisella. Niin toivovat kuntalaisetkin, esimerkiksi seuraavilla sanoilla: ”Toivotaan, että näitä myös luetaan ja kyselyllä on oikeasti merkitystä.”
Marianne Pekola-Sjöblom
Tutkimuspäällikkö, Kuntaliitto
Kirjoitus on alun perin julkaistu Kuntaliiton blogissa.
