Verokatolla on hintalappu
Kunnissa työstetään parhaillaan kiivaasti ensi vuoden talousarvioita. Jos pelkästään tulevien talousnäkymien ennakointi aiheuttaa koko ekonomistikunnalle harmaita hiuksia, niin kunnan taloussuunnittelijoiden tulee talouskehityksen lisäksi hahmottaa valtava kirjo erilaisia kehitysuria kunnan ja kuntakonsernin palvelukentässä ja kustannuksissa.
Sen lisäksi kuntien talousarvioihin vaikuttaa valtio–kunta-suhde. Hallitusohjelmaan on listattu suuri joukko kuntiin vaikuttavia toimia, mutta vieläkään näistä kirjauksista ei ole käytettävissä kovin yksityiskohtaisia tietoja. Sen vuoksi kunnan budjetoija on sumussa miettiessään esimerkiksi, mitä sosiaali- ja terveyspalveluiden asiakasmaksuja hän tarkalleen voisi ensi vuodelle korottaa.
Tällä tietämyksellä joudutaan kuitenkin jo lähiviikkoina ottamaan kantaa siihen, onko kunnan talous tasapainossa vai joudutaanko ensi vuodelle esittämään kunnallisveron nostoa tai lisäsäästöjä. Ensi vuoden kunnallisveroprosentit on lyötävä kiinni viimeistään marraskuun puolivälissä.
TÄMÄN VUODEN alussa kunnallisveroprosenttia jouduttiin nostamaan 98 kunnassa. Kansantalouden takkuamisesta huolimatta minun korviini ei ole kantautunut viestiä mittavista veronkorotussuunnitelmista kunnissa. Se on kuitenkin selvää, että ympäri Suomen kuntakenttää kamppaillaan koko ajan vaimean tulokehityksen, kasvavien menopaineiden ja useiden rakennemuutosten alla. Menopaineita kumpuaa niin kasvavasta työttömyydestä, hitaasta talouskasvusta kuin väestörakenteestakin.
Ne ajat taitavat olla kuitenkin mennyttä aikaa, kun kuntien veroruuvia kiristettiin herkästi. Nyt kuntien tulojen ja menojen budjetointia voidaan kuvailla jatkuvaksi talouden tasapainottamiseksi, jossa verokorttia käytetään vain äärimmäisessä hädässä. Sen sijaan säästöjä etsitään menopuolelta. Parhaimmillaan jatkuva talouden tasapainottaminen ei ole palveluiden leikkaamista ja henkilöstön irtisanomista, vaan kuntalaisille tärkeimpien palveluiden uudistamista kuntalaisten ehdoilla ja esimerkiksi tilankäytön tehostamista.
VAIKKA VERONKIRISTYKSIIN ei turvaudutakaan kovin herkästi, kuntien oikeus nostaa tarvittaessa itsenäisesti veroprosentteja on kuntien kohtuuhintaiselle varainhankinnalle äärimmäisen tärkeä asia. Se on taannut kuntakentälle hyvän luottoluokituksen ja kohtuuhintaisen korkotason.
Nyt tämä asia tulee pöydälle sote- eli sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen rahoitusmallien pohdinnassa. Tuomas Pöystin elokuussa julkaisemassa raportissa linjattiin, että sote-palveluiden rahoitus tulisi toteuttaa tulevaisuudessa itsehallintoalueiden omalla verotuksella. Tällöin kokonaisveroasteen nousun välttämiseksi itsehallintoalueiden keräämälle verolle tulisi asettaa verokatto.
VEROKATTO eli valtakunnallinen maksimiveroprosentti ulotettaisiin myös kuntakenttään, sillä kokonaisveroasteen pitämiseksi ennallaan kuntien olisi tässä yhteydessä alennettava verotustaan siirtyviä tehtäviä vastaavalla määrällä. Kuntien verotusoikeutta haluttaisiin rajata verokatolla myös sote-uudistuksen jälkeen.
Se on selvää, että sote-uudistus mullistaa toteutuessaan julkisen sektorin tehtäväkentän lisäksi vähintäänkin vero- ja valtionosuusjärjestelmän, kuntien toimintatulojen kohdistumisen ja varallisuudenhoidon. Samalla tälle mullistukselle on asetettu äärimmäisen haastavat säästötavoitteet.
Aluksi uudistus kuitenkin väistämättä vain lisää kustannuksia: Tästä ehkä selkeimpänä esimerkkinä voidaan pitää
200 000 hengen sote-henkilöstön palkkaharmonisoinnista aiheutuvia lisäkustannuksia. Myös verokatolla on hintalappu, sillä kuntien rajoittamattoman verotusoikeuden poistuminen merkitsisi toteutuessaan suuria ongelmia kuntien luottoluokituksen säilymiselle.
TULEVIEN SOTE-ALUEIDEN rahoitusratkaisuista on tarkoitus päättää jo vuoden 2016 alussa. Päätökset eivät saa kasvattaa julkisen sektorin rahanmenoa. Erityisesti kunnille verokatto merkitsisi nykyistä kalliimpaa rahoitushuoltoa ja taloudellisen päätösvallan murentumista. Yksittäisten kuntien mahdollisuus rahoittaa niiden vastuulle jääviä palveluita olisi myös vaarassa.
Vaikka kunnat ovat joutuneet turvautumaan viime vuosina monesti veronkorotuksiin, niiden taustalla ovat olleet kuntien tehtävien jatkuva lisääminen sekä mittavat kuntien valtionosuusleikkaukset. Nyt nämä paineet ovat pienentyneet, joten kuntien veronkorotusintoja ei tule liioitella.
Minna Punakallio
Pääekonomisti, Kuntaliitto
Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 10/2015.
