Päätoimittajalta: Mitä jos jättäisit julkaisematta?
Työni puolesta ja muutenkin seuraan sosiaalista mediaa aivan liikaa. Ruuduilta suodattuu aivoihin politiikkaa, maankäyttöä, taloutta, opetusta, verotusta, ympäristöä ja julkista liikennettä. Lyhyitä pyrskähdyksiä milloin mistäkin aiheesta. On myös linkkejä syvällisempiin ajatuksiin siellä ja tällä ja nekin sitten pitää lukea. Katsoa. Tai kuunnella. Todennäköisesti en ole ainoa. Päälle vapaa-ajan musiikit, huumorit, urheilut ja muu kulttuuri. Pää hajoaa.
Sulje kaikki on erinomainen neuvo, jos se toimisi muutenkin kuin kesälomalla.
Vielä 1990-luvun alussa harmistunut tai tyytyväinen henkilö ensin kirjoitti asiansa paperille, tulosti mielipiteen ja ehkä nukkui yön yli. Sitten hän luovutti asiakirjan postin vietäväksi, minkä jälkeen julkaisua vielä pohti toimitus. Kirjoituksen laatimisen ja painotuotteen välillä kului päiviä tai viikkoja.
Mielipiteitä lienee jokaisella ja kehityksen kehittyessä julkaisukanavia on useita. On hyvä, että asiansa saa välittömästi julki ja lukijoita saattaa olla tuhansia, joskus satoja tuhansia ja jopa miljoonia. Tietylle henkilölle, organisaatiolle tai yritykselle tarkoitettu mielipide kuitenkin on periaatteessa koko maailman tiedossa.
Algoritmien eteeni rakentamassa voileipäpöydässä on tarjolla harkitsemattomia tölväyksiä ja joko asiallisesti ottaen väärän tiedon jakamista tai – molempia. Ja sen perusteella mitä näen, tätä materiaalia tuottavat aikuiset ihmiset, miehet ja naiset.
Netin kultakaivoksessa pääsy dataan on nopeaa. On hakukoneita, käännösohjelmia sekä arkea ja työtä helpottavaa tekoälyä. Senkin vuoksi on ahdistavaa jatkuvasti törmätä älyttömyyksiin, joista muun muassa Kuntaliiton kuntapäättäjille tekemät kyselyt jo ties monetta vuotta kertovat: Sekä luottamus- että virkahenkilöt kokevat entistä enemmän ahdistelua. Törkeyksiä on somessa ja ne tunkevat puhelimeen viesteinä. Ikään kuin mitä tahansa saa sanoa kenelle tahansa. Eri alustojen sisältöihin voin osin itse vaikuttaa. Kaikkein eniten voin vaikuttaa siihen, miten itse olen vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Esimerkillä on merkitystä. Eli jos vastuuta on vastaanottajalla, niin on sitä myös viestin lähettäjällä.
Uudessa Kuntalehdessä kerromme Harri Peltolasta. Puolangan pormestari on keskustan valtuutettu, kunnanhallituksen puheenjohtaja, tilallinen ja yrittäjä, isä, puoliso ja ukki. Sosiaalisen median epäasiallisuuksien hän myöntää kuormittavan. On “epäasiallista huutelua ja suorastaan solvaamista. Haukutaan, syytetään perusteettomasti milloin mistäkin ja valitetaan ammattimaisesti käyttäen hyväksi demokratiamme kulmakiveä, jotta kunnan päätöksenteko vaikeutuisi ja yksinkertaisesti synnytettäisiin mahdollisimman paljon pahaa mieltä.”
Myös Kuntamarkkinoilla keskustellaan sosiaalisesta mediasta. Ja aivan varmasti tapahtumasta tehdään someen vaikka mitä päivityksiä. Onnea viritelmiin!
