Sote-palveluiden yhtiöittämisvelvollisuuden paradoksi

Hallitus on linjannut, että sosiaali- ja terveydenhuollon (sote) palvelut järjestetään viiden erityisvastuualueen ja kahdeksantoista itsehallintoalueen pohjalta ja että sote-palvelut järjestettäisiin tulevaisuudessa osakeyhtiöpohjaisesti ja joiden toiminnasta tulevat maakunnat tulisivat vastaamaan.

Kyse on vuosikymmeniin merkittävästä muutoksesta joka edellyttää pohdintaa mm. siltä osin vaatiiko jokin voimassaoleva laki tai EU-kilpailulainsäädäntö sote-palveluiden yhtiöittämisen? Poliitikot ja päättäjät perustelevat yhtiöittämisvelvoitetta mm. sillä, että markkinoilla on jo yksityisiä palveluiden tuottajia ja sen vuoksi kilpailu voi vääristyä (ns. kilpailuneutraliteettiperiaate). Keskustelussa on tärkeää huomata se, että yhtiöittämisessä ei ole kysymys yksityistämisestä. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Uudistetun kuntalain 126 §:n mukaan: Kunta ei hoida tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla ainakaan jos 1) kunta tuottaa lain perusteella omana toimintanaan palvelujaan kunnan asukkaille ja muille, joille kunnan on lain perusteella järjestettävä palveluja.

Kilpailulain 30 b §:n mukaan kilpailulakia ei sovelleta, jos menettelyn tai toiminnan rakenne seuraa välittömästi lainsäädännöstä taikka jos soveltaminen estäisi merkittävän kansalaisten hyvinvointiin, turvallisuuteen tai muuhun sellaiseen yleiseen etuun liittyvän tehtävän hoitamiseen.

Tällä hetkellä kuntien sote-palvelut perustuvat niille laissa (mm. Laki kuntien peruspalveluiden valtionosuudesta) säänneltyyn lakisääteiseen tehtävään. Hallituksen esityksen perusteluissa kilpailulainsäädännön muutoksesta (HE 40/2013 vp) todetaan mm., että säännös ei koskisi tilanteita, jossa valtio tai kunta toimii julkisen vallan käyttäjänä tai viranomaisen ominaisuudessa harjoittaen viranomaistoimintaa —.

EU-komission tiedonnannon (2012/C8/02) mukaan: yleisesti ottaen toiminnot, jotka luontaisesti ovat osa viranomaisten erioikeuksia ja joiden suorittamisesta julkinen sektori vastaa, eivät ole taloudellista toimintaa kuten — sosiaaliturva ja terveydenhuolto.

Tilanteita jossa käytetään julkista valtaa ei voi/saa hoitaa muu kuin viranomainen. Tältä osin sote-palveluiden yhtiöittämisen ongelma tulee vastaan, etenkin sosiaalipalveluiden osalta. Perustettavat sote-osakeyhtiöt ovat jatkossakin julkisyhteisön (maakunnat) omistuksessa. Ne eivät voi siirtää julkista valtaa koskevia viranomaistehtäviä yhtiöidensä tehtäväksi voimassaolevan lain mukaan ja tuskin voivat sitä tehdä myöhemminkään.

Julkisen vallan käyttämisessä on kyse perustavanlaatuisesta ja periaatteellisesta vahvasta oikeussuojakysymyksestä. Tulevien maakuntien funktio on nykyisten kuntien tavoin hoitaa julkista tehtävää ja tätä taustaa vasten yhtiöittämisvelvoitetta ei tule olemaan myöskään maakuntahallinnossa viranomaistehtävien osalta.

Luonnollisesti tulevat maakunnat voivat tehdä haluamiaan organisointiratkaisuja ja yhtiöittämisiä, mutta mikään laki ei edellytä sote-palveluiden yhtiöittämistä – päinvastoin em. Kilpailulaki ja EU-komission tiedonanto sotii tätä kehitystä vastaan. Kyse ei ole kilpailuneutraliteetin vaatimuksista vaan poliittisesta linjauksesta. Mikäli poliittinen linjaus johtaa sote-palveluiden yhtiöittämisiin – olennaista on – että julkisen vallan käyttö ja viranomaistehtävät pysyvät yhtiöiden ulkopuolella ja josta maakuntahallinto voi viranomaisena sen sijaan vastata.

Sote-palveluita koskevan yhtiöittämisvelvoitteen – jollaista ei näkemykseni mukaan ole – paradoksi on se, että koska sote-palvelut rahoitetaan julkisin varoin, sotii se entistä enemmän EU:n kilpailuneutraliteettiperiaatetta vastaan, sillä juuri silloin kilpailu epätervettä vasta onkin ja josta periaatteen mukaan pyritään juuri eroon.

Olli-Pekka Salminen

HTM/kunnallisoikeus