Elli Aaltonen: Epäluottamus kumpuaa koetusta palvelujen riittämättömyydestä, saavutettavuudesta ja yhteydenoton vaikeuksista
Elli Aaltonen on SPR:n puheenjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Kuva: Timo Seppäläinen
Katsaus suomalaisten mielenmaisemaan (E2-tutkimus, 2025) osoittaa, että lähes 60 prosenttia (N=1006) vastaajista omaa luottamuksen yhteiskunnan kykyyn selättää nykyiset vaikeudet. Kahdessa vuodessa kansalaisten luottamus on kuitenkin laskenut 13 prosenttia.
Suurin huoli on nyt terveydenhuollosta. Vastaajista 65 prosenttia nostaa tämän kärkihuolekseen ja 56 prosenttia nimeää vielä vanhustenhuollon erityiseksi huolenaiheeksi.
Melkein puolet suomalaisista kokee huolta työttömyydestä.
Väestötutkimus (Sisäministeriö, 2025) osoittaa samaa. Luottamus turvallisuusviranomaisiin on vahvaa, mutta säröilee sosiaali- ja terveydenhuollon osalta.
Soteen luottaa enää alle puolet (46 prosenttia) vastaajista. Epäluottamus kumpuaa koetusta palvelujen riittämättömyydestä, saavutettavuudesta ja yhteydenoton vaikeuksista.
Luottamuksen tunteet eivät tunne budjetin sektorirajoja. Ihmisiä yhteiskunnan portailla kirjassa (Saari, 2025) todetaan, että meillä on yhä suurempi joukko ihmisiä, jotka kokevat jääneensä tai pudonneensa statusportaikon alimmalle askelelle. Arvostuksen puutetta kokevien osuus koko väestöstä on kaksinkertaistunut.
Kansalaisten luottamuksen tila on otettava vakavasti. Jos usko sosiaali- ja terveydenhuoltoon rapautuu, se voi murentaa koko yhteiskunnan legitimiteettiä.
Ainoa vaihtoehto on luoda vuotta pidemmälle jaksolle kestävä sote ja siitä kumpuava luottamuksen ja turvallisuuden tunne. Kun luemme hyvinvointialueiden alijäämien kehityksestä, meille tulisi samalla antaa tieto kansalaisten luottamuksen tilasta soteen.
No mitä pitäisi käytännössä tehdä, että luottamus soteen kasvaisi? Hyvinvointialueet tekisivät pitkän ajan budjetointisopimuksen ehkäiseviin ja hoidon jatkuvuutta turvaaviin palveluihin.
Velan seurannan rinnalle otettaisiin köyhyyden, yksinäisyyden, työttömyyden ja mielenterveyden mittarit, samoin vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden mittarit. Yksi vertailutieto olisi, missä määrin asiakkaat ovat mukana hoitonsa suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa.
Olen osittain toivorikas hyvinvointialueiden tulevaisuuden suhteen kuunneltuani juuri näihin teemoihin liittyvää ”Kestävän kasvun ohjelman (RRP)” päätöstilaisuutta, jossa esiteltiin uusia toimintamalleja. Osa näistä on jo otettu käyttöön.
On kehitetty monia kustannuksia alentavia ehkäiseviä toimintamalleja, ennakointia, varhaista kuntoutusta, hyvinvointilähetettä ja yhteistyötä asiakkaiden kanssa. Hoidon jatkuvuutta turvaavat toimintatavat, kirjaamisen ja raportoinnin teknologiset parannukset ja yhteinen tietopohja, liikkuvat palvelut, omalääkäri ja -tiimimallit ovat etenemässä.
Tavoitteena kaikessa on asiakkaiden asioinnin helppous, kynnyksettömyys, saatavuus ja saavutettavuus. Monistaminen ja juurruttaminen hyvinvointialueille tarvitsee kuitenkin jatkossa paljon työtä ja investointeja.
Pelko siitä, että säästöjen kiire estää tämän, on olemassa.
Puhumme työllisyyden nousuun tarvittavan yritysten rohkeutta investoida ja kansalaisten rohkeutta kuluttaa.
Soteen pätee samat lainalaisuudet. Kun sotella on riittävät resurssit ja rohkeus investoida kestäviin ja asiakaslähtöisiin sisältöihin, aletaan soteen myös luottaa.
Nyt tarvitaan kestävä reitti vuosiksi ulospäin.
Elli Aaltonen on SPR:n puheenjohtaja ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.
Lue myös:
Aiemmat kommentit
Keskustele
Luitko jo?
Luottamus on epäilemättä kansalaisille tärkeää ja sitä voidaan rakentaa monin eri tavoin. Ei ole kuitenkaan samantekevää miten siihen pyritään.
Ikävä kyllä sote-uudistuksessa näytetään jämähdetyn tilanteeseen, jossa vain pikku näpertelyin toivotaan päästävän tavoiteltuun tulokseen. Kuvitellaan mystisten hyvienkäytäntöjen yhdistelmän tuovan ratkaisun – toiveajattelua. Yksityiskohtien osaoptimoinnilla ei monimutkaista ja dynaamista kokonaisuutta saada koskaan toimimaan parhaalla tavalla. Terveydenhuoltojärjestelmä on luonnon ekosysteemeihin verrattavissa oleva monimutkainen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen, eli vuorovaikutussuhteet ovat pääosassa. Muissa yhteyksissä tällaista tilannetta kutsutaan usein pirulliseksi ongelmaksi.
Soten pirullisen ongelman ratkaisuun on vain yksi toimiva lähtökohta – kokonaisvaltainen ote. Valitettavasti se sopii huonosti lyhytjänteiseen puoluepolitiikkaan ja menee yli poliitikkojen osaamisen.
Tehokkain keino pirullisen ongelman hallintaan on kaiken yksinkertaistaminen olennaiseen, mutta nyt on menetelty päinvastoin mm. tuomalla terveydenhuoltoon uusi poliittinen hallintotaso ja toteuttamalla pelkkiä taloudellisia toimenpiteitä niiden seurauksista piittaamatta.
Sotea tarvitaan hetkellisesti, mutta tulevaisuudella on luottamukselle vieläkin suurempi merkitys. Sote-uudistuksessa tulevaisuuspotentiaali jäi retuperälle niin tuotannollisesti kuin turvallisuudenkin suhteen.
Siis tullakseen sujuvasti toimivaksi ja taloudelliseksi sote-uudistus vaatii kokonaisvaltaisen remontin kansalaisten eikä puolueiden tai liike-elämän näkökulmasta. On vaikea nähdä sen välttelemiselle mitään asiallista syytä.
Ainoa esitetty ekosysteemiajatteluun pohjautuva ratkaisu on Pelkistetty Sote, joka jopa ylittäisi kaikki uudistukselle asetetut tavoitteet. Kerron tässä vain sen keskeisimmät piirteet.
Rahoitus pelkistettäisiin verotukseen, jolloin perustuslain lupaus yhdenvertaisesta ja riittävästä terveydenhoidosta toteutuisi sosiaalisesti oikeudenmukaisesti jakautuvin kustannuksin. Hoidon ja lääkkeiden ollessa maksuttomia rahapulasta johtuvat hoitoviiveet eivät enää lisäisi kustannuksia. Myös byrokratian poistuminen pienentäisi veronmaksajien taakkaa.
Hyvinvointialueiden sijaan ylähallinto keskitettäisiin Terveyshallitukselle, jossa olisi maan paras asiantuntemus nykyistä paljon pienemmin kustannuksin.
Merkittävä kustannussäästö on saatavissa lääkkeiden jakelun ja varmuusvarastoinnin yhdentämisellä. Kaikki turhat välikädet jäisivät pois ja jakelu kestäisi myös kyberhyökkäykset.
Pitkällä aikavälillä myös omalääkäriperiaate yltäisi todennäköisesti miljardiluokan vuotuiseen säästöön.
Pelkistetty Sote loisi selkeän luottamuksen ja kunnioituksen terveydenhuoltoon. Varakkaat hyötyisivät erityisesti edullisemmista kustannuksista sekä valinnanvapaudesta ja varattomat palvelujen saatavuudesta, eli kaikki olisivat tyytyväisiä.