Jani Halmeen kolumni: Ilman kunnianhimoista ilmastotyötä ei synny elinvoimaa

Kuntakeskustelussa esiintyy toistuvasti sana, joka vaivaa minua. Todellinen hittitermi listojen kärjestä. Elinvoima. Jämerä ilmaisu, ei siinä mitään. On elämää, on voimaa. Minua vaivaa se, että siitä on käytännössä tullut kiertoilmaisu rahalle. Elinvoimaa koetaan olevan vain silloin, kun kunnassa on veroeuroja kerryttäviä firmoja ja niissä  oikean ikäisiä työntekijöitä. Sama toisinpäin: elinvoiman perään haikaillaan silloin, kun rahatilanne heikkenee.

Mielestäni käsitys elinvoimasta tulee laajentaa käsittämään erityisesti ympäristöä. Vasta silloin kun luonto ympärillämme voi monipuolisesti hyvin, on tulevaisuuden elinvoimaa.

Meillä on moraalinen vastuu jättää maapallo tuleville sukupolville paremmassa kunnossa kuin sen itse saimme. Osin onkin menty parempaan suuntaan. Muistan kun lukioikäisenä emme saaneet mennä Lappeenrannassa uimaan, koska paperitehdas oli päästänyt lipeää veteen. Ei sitä juuri noteerattu. Nyt vaan on sellainen päivä, että Saimaa on hengenvaarallinen.

Vaikka uimavesi ei enää syövytä, on ympäristöasioissa vielä runsaasti tehtävää jäljellä. Enemmän kuin koskaan aiemmin. Selätettävänä on meidän kaikkien elämään eniten vaikuttava asia. Ilmastonmuutos, sekä sen kiihdyttävä vihulainen nimeltään luontokato.

Vaikka miten tekisi mieli lipsua ilmastotavoitteista niin ei auta. Kyseessä ei ole mielipideasia, vaan tieteellinen tosiasia. Jokainen meistä on jo nähnyt sen. Talvella sataa enemmän vettä tai räntää kuin aiemmin. Kiikareita kantavat kansalaiset tietävät, että etenkin vanhoja laajoja metsiä tarvitsevat lajit ovat kadonneet.

Kunnissa ja kaupungeissa on rustattu viime aikoina kiihtyvällä tahdilla ilmastosuunnitelmia. Peräti 90 prosenttia suomalaisista asuu kunnassa, jossa on ilmastotavoite. Kunnianhimoisia Hinku-kuntia on lähes sata kappaletta. Ne ovat sitoutuneet tavoittelemaan 80 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Osa kaupungeista on ymmärtänyt tehdä välttämättömyydestä mielikuvallisen hyveen. Etukeinoisilla ilmastotoimilla on onnistuttu muuttamaan kokonaisten kaupunkien brändiä parempaan suuntaan. Tällaisia ovat muun muassa Lahti ja Lappeenranta.

Pienemmistä kunnista oma suosikkini on Kontiolahti Pohjois-Karjalassa. Siellä on pistetty tuulemaan vertaistaan vailla olevalla tarmokkuudella. Autoilun päästöjä on vähennetty investoimalla pyöräteihin ja sähköautoihin. Metsänhoidossa on keskitytty hiilinielujen synnyttämiseen, joutomaita on metsitetty, järviä puhdistettu. Kosteikkoja ja happamia turvemaita ennallistettu, aurinkovoimaan panostettu. On rahkasammaleen koeviljelyä ja hiiltä sitovien kantojen kiikuttamista soihin ja paljon muuta.

Toivottavasti muissakin kunnissa on nyt rohkeutta pysytellä oikealla puolella historiankirjoitusta. Ilmastotavoitteet on vähintään saavutettava. Me kun olemme ensimmäiset ihmiset, jotka näemme ja koemme ilmastonmuutoksen vaikutukset. Ja samalla viimeiset, joka voivat vielä vaikuttaa tulevaisuuden suuntaan.

Meidän tulee huolehtia siitä, että myös tulevaisuudessa on sitä ihan oikeaa elinvoimaa. Vahva kassa ei paljon auta jos järvet on ruohotettu, metsät kaadettu ja ilmasto lämmitetty. 

Jani Halme

Jani Halme on Parikkalassa ja Helsingin Käpylässä asuva luennoitsija ja luova johtaja.