Joka kunnassa pitäisi asua pieni raumalainen
Porilaisen luonnekartan vahvimpiin merkkeihin ei kuulu itsensä kehuminen tai häiritsevä henkseleidenpaukuttelu. Vielä vähemmän mentaliteettiin sopivat mitkään ylisanat rakasta naapuria Raumaa kohtaan.
Ylisukupolvinen perinne estää tehokkaasti turhat ylilyönnit. Perusporilaiselle Rauman kehuminen on vähän kuin valinta ruton ja koleran välillä.
Siispä nöyrät pahoitteluni arvon sukulaiset, sählykaverit ja Isomäen A2-katsomon patakannattajat, mutta meikäläinen tulee ulos kaapista ja sanoo ääneen sen mistä pitäisi vaieta: kadehdin ja arvostan raumalaisia vuosi vuodelta enemmän!
Muutama perustelu saattaa olla paikallaan…