Kunnat kestävyysmurroksen ratkaisijoina

Kunnat ovat merkittäviä kestävyystoimijoita. Monet suomalaiset kunnat ovat sitoutuneet hiilineutraalisuustavoitteisiin, luontokadon vähentämiseen ja laajasti kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen, mikä näkyy niin kuntastrategioissa kuin monissa kuntien käytännön toimissa ja päätöksissä.

Tavoitteiden toteutumisen kannalta juuri valitut valtuustot ovat avainasemassa. Kunnissa tehtävät maankäytön, asumisen, liikenteen ja palveluiden ratkaisut vaikuttavat suoraan ja välillisesti päästöihin, mutta myös luonnon monimuotoisuuteen, kuntalaisten hyvinvointiin, paikallisten yritysten toimintaedellytyksiin, paikallistalouteen ja kunnan elinvoimaan.

Tulevaisuuden turvallisuus muodostuu ympäristön, talouden ja yhteiskunnallisen kestävyyden muodostamana kokonaisuutena.

Suomalaisten kuntien laaja tehtäväkenttä ja palvelujen järjestämisvastuu sekä vahva rooli arkielämän edellytysten luomisessa lisäävät niiden merkitystä kestävyysmurroksen toteutumisessa. Jos kunnat eivät onnistu ratkomaan kestävyyshaasteita, kestävää kehitystä on vaikea, kenties mahdoton saavuttaa.

Vastuulliset kunnat

Epävakaassa maailmanpoliittisessa tilanteessa kestävyystavoitteet jäävät helposti kiireellisemmiksi koettujen asioiden jalkoihin. Tämä näkyi myös juuri käytyjen vaalien keskusteluissa kestävyyskysymysten loistaessa poissaolollaan. Niiden sijaan keskustelussa korostui kansallinen ja globaali kriisitunnelma, mikä vahvistaa päätöksenteon lyhytnäköisyyttä ja reaktiivisuutta. Luonnon kantokyvyn ylittämiseen liittyvä, yhteiskuntia ravisteleva kestävyysmurros ei kuitenkaan katoa poliittisten tuulien muuttuessa.

Epävakaa maailmantilanne ja uhkaavalta näyttävä tulevaisuus edellyttävät vaalikausien yli ulottuvaa johdonmukaisuutta päätöksentekoon kaikilla hallinnon tasoilla. Alueellisen ja paikallisen toiminnan merkitys kasvaa entisestään, jos valtiot siirtävät tavoitteita tuonnemmaksi tai jopa irtaantuvat kansainvälisistä sitoumuksista, kuten YK:n kestävän kehityksen tavoitteista tai Pariisin ilmastosopimuksesta.

Esimerkiksi Yhdysvalloissa erityisesti suuret kaupungit vahvistivat rooliaan ilmastotoimissa Trumpin edellisellä presidenttikaudella. Näin on käymässä nytkin, kun globaalit ongelmat konkretisoituvat paikallisesti yhä useammin ja rajummin esimerkiksi tulvina, hirmumyrskyinä ja maastopaloina, joilla on katastrofaalisia vaikutuksia niin hyvinvoinnille, ympäristölle kuin taloudelle.

Suomessa kunnat ovat ottaneet vahvan roolin kestävyystavoitteiden saavuttamisessa ja kestävän kehityksen edistämisessä. Tähän suuntaan ohjaa myös kuntalaki, joka edellyttää kuntien toimivan kestävällä tavalla. Monissa kunnissa on kansallisia tavoitteita kunnianhimoisempia ilmastotavoitteita ja suunnitelmia ja ratkaisuja esimerkiksi liikenteen päästöjen vähentämiseksi. Tämä on sopusoinnussa ilmastotoimien kiireellisyyden tarvetta osoittavan tutkimustiedon kanssa.

Erityisesti suurimmat kaupungit ovat olleet aktiivisia kestävyystoimissa. Niillä on resursseja tilannetta kartoittavan tiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen kestävien ratkaisujen luomisessa. Suurten kaupunkien panos ei kuitenkaan yksin riitä. Kestävyyshaasteet koskettavat kaikenkokoisia kuntia ja edellyttävät ratkaisuja, joissa voidaan huomioida erilaisten kuntien erityispiirteet.

Valtion tukea tarvitaan, jotta kaikenlaiset kunnat pystyvät edistämään reilua ja oikeudenmukaista kestävyysmurrosta. On lyhytnäköistä, että hallitus luopui kuntien ilmastosuunnitelmien lakisääteisyydestä. Resurssien vähäisyys tulee todennäköisesti merkitsemään sitä, että ilmastosuunnitelmat jäävät muiden lakisääteisten velvollisuuksien jalkoihin erityisesti pienemmissä kunnissa.

Paikallinen elinvoima uudistuu

Tietoon perustuva kestävyyskriisiin vastaaminen tarjoaa kunnille monia mahdollisuuksia tulevaisuuden ratkaisujen luomiseen ja elinvoimaisuuden vahvistamiseen. Kunnat, jotka onnistuvat luomaan kestävän ja houkuttelevan elin- ja toimintaympäristön, pärjäävät kuntien välisessä – yhä useammin globaalissa – kilpailussa yrityksistä, investoinneista ja asukkaista. Esimerkiksi viherympäristöjen turvaaminen, lähiympäristöä kunnioittaen tuotetun vihreän energian tarjoaminen, arkisten kestävien valintojen, kuten kestävän liikkumisen ja saavutettavien hyvinvointipalvelujen mahdollistaminen, osallisuuden vahvistaminen sekä kiertotalouden tukeminen ovat tulevaisuuden kunnan elinvoiman peruspilareita ja kilpailuvaltteja.

Anni Jäntti, kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtori, Tampereen yliopisto

Riina Bhatia, tutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT

Liisa Häikiö, sosiaalipolitiikan professori, dekaani, Tampereen yliopisto

Pauliina Lehtonen, sosiaalipolitiikan yliopistotutkija, Tampereen yliopisto

Jari Lyytimäki, johtava tutkija, Suomen ympäristökeskus

Juha Peltomaa, kehittämispäällikkö, Suomen ympäristökeskus Matti Pihlajamaa, erikoistutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT