Tuottajalta: On vain niin tyhmää säästää koulusta – Minimivaatimus ei saa olla maksimivaatimus
Tiina Ojutkangas on Kuntalehden tuottaja. Kuva: Soila Puurtinen
Tekee mieli puhua koulusta hyvää, mutta se ei saa estää tuomasta epäkohtia esiin. Nyt suurin osa kouluväestä kaikilla asteilla on lomalla, mutta kahden kuukauden kuluttua on jälleen täysi hönkä päällä.
Monet opettajat, oppijat, opiskelijat ja muu henkilökunta tekevät parhaansa. Koulumaailmakaan ei ole mikään onnela vaan siellä olevat ihmiset ovat enemmän ja vähemmän motivoituneita.
Kouluissakaan innostus ei tule pelkästään korvien välistä vaan erilaiset reunaehdot vaikuttavat. Jos opettajasta tuntuu, että annetuille resursseilla ei ole mahdollista viedä läpi opetusohjelmaa ja saada ihmisiä oppimaan, viihtymään, kasvamaan ja kehittymään myös ihmisinä, mahtaa olla raskas taakka.
Yksi opettaja ei moneksi muutu edes ollessaan erityisen hyvin koulutettu, kokenut ja innostunut työstään. Kouluissa tarvitaan ja onneksi onkin muutakin henkilökuntaa, mikä usein unohtuu. Jokaisella koulun aikuisella on väliä. Joskus lapsen ja nuoren tilanteen huomaa keittiöhenkilökunta. Psykologipula on krooninen ja tätä puutetta on ratkaistu erilaisin keinoin. Joskus lapset ja nuoret kaipaavat muutakin kuin kuuntelijaa. Ammattilaisella on työkalut sitä varten.
Lasten ja nuorten pahoinvoinnista keskustellaan enemmän ja se otetaan tosissaan toisella tavalla kuin ehkä aiemmin. Silti maailma ei tunnu menevän parempaan suuntaan. Lapsilla on hätä, kesäkään ei automaattisesti tuota iloa, jos joudutaan olemaan yksin kotona tai ei ole rahaa mihinkään lomahuveihin.
Lukiolaiset ovat uuvuksissa ja osan kohdalla tuntuu mahdottomalta ehtiä käydä lukiota ja elää nuoren ihmisen elämää. Joskus tekee mieli kysyä vaikkei varmaan saisikaan, että eikö kukaan jaksa enää mitään. Millaista elämän pitäisi olla, että se ei vie kaikkia voimia ja mitä asialle pitäisi itse kunkin tehdä.
Suuri amis-keskustelu käynnistyi, kun Penni Pietilän väitöstutkimus ammattikouluista valmistui ja julkistettiin. Pietilä osallistui äidinkielen tunnille kahdeksassa ammattikoulussa. Hän työskenteli hetken myös autoalan opiskelijoiden kanssa. Tutkimuksen lomassa hän keskusteli eri aineiden opettajien ja opiskelijoiden kanssa.
Ihan todella yksinkertainen tiivistys Pietilän havainnoista oli se, että minimivaatimus oli usein myös enimmäisvaatimus. Näin säästyy resursseja.
Jos on tultu kovin arvosanoin sisään, lähdetään jo korkealta. Mutta ei monessa paikassa voi vaatia kovin paljon, kun opiskelijat halutaan ulos ja koulu tarvitsee rahat, toteaa Pietilä HS:n haastattelussa.
Väitöstutkimuksen ja siitä seuranneen keskustelun tuloksena syntyy vaikutelma, että ainakin osassa ammattioppilaitoksia vastuu opettamista sysätään harjoittelupaikkoihin, joissa ei olla tyytyväisiä opiskelijoiden vähäisistä taidoista.
Nuorilla ammattiin opiskelijoilla pitää olla oikeus hyvään opetukseen ja kasvokkain kohtaamiseen. Amis-reformit ja säästöt eivät saa johtaa siihen, että osa valmistuneista ei kelpaa töihin. Suomi tarvitsee osaajia ja osaajaksi ei tulla pelkällä todistuksella.
Kirjoittaja on Kuntalehden tuottaja.
Aiemmat kommentit
Keskustele
Luitko jo?
Olipa järkevä kirjoitus. Ammattiopistojen rehtorien tulisi opetella viisas kirjoitus ulkoa.Äidinkielen ja matematiikan opetus on hunningolla. Opetusministeri ja rehtorien etujärjestö vähättelevät ongelmaa .Ei meillä. Väitöskirjatutkimuksen tulokset ovat järkyttäviä. Amis valmistaa luku lasku ja kirjotustaidottomia työntekijöitä. Eli toisen luokan kansalaisia.Ei työpaikoille haluta ees harjoitteluun nuoria jotka eivät osaa lukea ees auton ohjekirjaa.Saatikka vielä ymmärtää sitä. Ryhmätyötaidot ovat myös llemattomat. Kun olen seurannutmuutaman amisrehtorin kirjoitus lja esiintymis ja varsinkin yhteistyötaitoja ymmärrän että se koira älähtää mihin kalikka kajahtaa. Muuten lukekaa tää tutkimus ensin ennen kuin mollaatte sen