Ypäjän kunnanjohtaja Tatu Ujula: “Vaikka olenkin sote-uudistuksen kriitikko, mitään juhlia ei ole hyvinvointialueilla vietetty”
Tatu Ujula on Ypäjän kunnanjohtaja. Kuva: Tanja Jussila
Sote-uudistus runnottiin Suomessa läpi hyvinvointialueiden aloittaessa toimintansa vuoden 2023 alusta. Pitkään kattilassa kypsytellyt uudistus näki lopulta päivänvalon 21 hyvinvointialueen voimin. Helsingin kaupungilla ja Ahvenanmaan maakunnalla on lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu.
Kunnan suuntaan uudistus on näyttäytynyt radikaalilta. Esimerkiksi johtamani Ypäjän kunta kuului aikaisemmin kiiteltyyn Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymään. Paikalliset asiat tunnettiin. Kokonaisuus oli sekä taloudellisesti että henkilöstöllisesti mielekäs. Olivathan kunnat, ja viime kädessä kuntalaiset, olleet kädet savessa vaikuttamassa rakenteisiin. Itselleen kun tehtiin, niin tehtiin kunnolla.
Olisi älyllisesti epärehellistä väittää, että aika ennen sote-uudistusta olisi ollut paratiisi. Systeemissä oli valuvikansa. Isoin asia oli kuitenkin mielestäni kunnossa. Kunnat saivat itse päättää kenen kanssa tekivät yhteistyötä. Vapaus ja vastuu kulkivat käsikkäin. Sosiaali- ja terveyspalveluista voitiin muovata sellaiset, jotka väestön tarve vaati.
Vaikka olenkin sote-uudistuksen kriitikko, mitään juhlia ei ole hyvinvointialueilla vietetty. Jatkuvasti elävä talouskehikko on tehnyt alueiden elämästä painajaista. Koska uudistusta ei ajateltu loppuun, ovat alueet joutuneet sopeutumaan rajuihin muutostoimiin.
Alueella toimivat poliitikot ovat astelleet kuin miinakentällä konsanaan. Omaksuttavaa materiaalia riittää. Päätöksenteko ei ole tarjonnut pikavoittoja. Oman lusikkansa soppaan heittää maantiede. Moni alue ei laajuutensa takia ole helposti hallittavissa. Jokin kolkka jää helposti paitsioon.
Siitä päästäänkin Ypäjälle. Miten sote-uudistus näkyi Kanta-Hämeen maakunnan reunalla? Meillä Ypäjällä tämä tarkoitti paikallisten sote-palveluiden määrän romahtamista. Ei tarvitse olla selvännäkijä ymmärtääkseen, mitä mieltä tavallinen kuntalainen on uudistuksesta.
Kun puhutaan sotepalveluista, puhutaan kuntien elinvoimasta. Ne ovat kuntalaisille elämän eliksiiri koulujen, päiväkotien ja infran ohella. Ennen sote-uudistusta kunnat olivat oman menestyksensä arkkitehtejä. Nyt alueiden aloittamisen myötä pienemmät kunnat ovat helposti sanelun kohde.
Suomen vahvuus on ollut sen vahvassa kuntademokratiassa. Uusi hallinnon taso on pikemminkin nakertanut kuin lisännyt ihmisten vaikuttamisen mahdollisuuden tunnetta. Tämä vaikuttaa kiinnostukseen lähteä mukaan politiikkaan ja vaikuttamaan yhteisiin asioihin.
Miten tästä eteenpäin? Sote-sotkun siivous jatkuu. Valtion tasolla on mietittävä, miten turvataan sote-palvelut ympäri Suomea. Jos palvelut eivät ole kunnossa, väestön keskittyminen kasvukeskusten lähistölle kiihtyy.
Tarjoamalla onnellisen elämän eväät eri puolilla Suomea, tuetaan sitä, että maamme pysyy kauttaaltaan asuttuna. Jos minulta kysytään, en usko, että nykyinen hyvinvointialuejako tulee säilymään. Se joko räjäytetään atomeiksi rajusti vähentämällä alueiden määrää.
Toinen skenaario on puolestaan muutaman askeleen peruuttaminen ja paluu kuuluisiin vanhoihin hyviin aikoihin. Niitä tuskin näemme sellaisenaan, mutta on viisautta tunnustaa, mikä menneessä on toiminut hienosti. Ei muuteta vaan muuttamisen ilosta, vaan sen takia, että kuntalaisilla olisi parempi ja terveempi elämä eri puolilla kaunista kotimaatamme.
Tatu Ujula
Kirjoittaja on Ypäjän kunnanjohtaja.
Aiemmat kommentit
Keskustele
Luitko jo?
Tässä lyhyt yhteenveto Sote-uudistuksen valuvioista eli ongelmakohdista:
1. Hallinnollinen monimutkaisuus
Alkuperäinen ajatus oli siirtää sosiaali- ja terveyspalvelut kunnista suurille hyvinvointialueille.
Moni koki siirtymän sekavaksi: vastuut ja rahoitusmallit epäselviä, mikä hidasti käytännön toimintaa.
2. Taloudelliset epäselvyydet
Rahoitusmallit jäivät epäselviksi: kuka maksaa mitä, miten resurssit jaetaan alueiden välillä.
Pienemmät kunnat pelkäsivät jäävänsä tappiolle, suuret taas maksavansa liikaa.
3. Palveluiden saavutettavuus
Uudistuksen tavoitteena oli tasavertainen palvelu kaikille, mutta käytännössä etäisyys palveluihin ja hoitojonot säilyivät ongelmana.
Joillain alueilla erikoissairaanhoitoon pääsy vaikeutui, varsinkin harvaan asutuilla seuduilla.
4. Muutoksen hallinta
Koulutusta ja ohjausta henkilöstölle oli usein liian vähän.
Muutokseen liittyvä byrokratia vei aikaa varsinaiselta hoitotyöltä.
5. Poliittinen kiistakapula
Sote-uudistus on ollut poliittisesti hyvin kiistanalainen: useita epäonnistuneita yrityksiä ennen nykyistä mallia.
Tämä hidasti toteutusta ja loi epävarmuutta henkilöstön ja kansalaisten keskuudessa.
Kuten kunnanjohtaja vähän silotellusti totesi sote-uudistus oi fiasko. Päinvastoin kuin oli tarkoitus kustannukset kasvoivat ja palvelujen saavutettavuus heikkeni. Ainoita voittajia olivat puolueet, jotka saivat ”hyvinvointialueille” edustajansa. Täysremontti on arpeen, mutta se on voittajien vallassa ollessa mahdotonta.
Ratkaisu kaikkiin keskeisiin sote-ongelmiin on olemassa – Pelkistetty Sote – jonka toteuttaminenkin olisi helppoa, kunhan siitä vain päätettäisiin.