Sote- ja maakuntauudistus tulee myllertämään hankintakenttää merkittävästi. Uudistuksen myötä kunnilta ja kuntayhtymiltä siirtyy maakunnille tuhansia, ellei jopa kymmeniä tuhansia sopimuksia. Keskikokoiseen maakuntaan voi siirtyä kunnilta pelkästään tietojärjestelmäsopimuksia liki tuhat.

Suurta osaa sopimuksista koskee hankintalaki, ja kaikkiin sopimuksiin sisältyy sopimusvastuu. Siirtoa valmistelevissa väliaikaishallinnoissa ja tulevissa maakuntahallinnoissa on töissä kourallinen ihmisiä, joille tulee melko tiiviillä aikataululla työpöydälle massiivinen määrä erilaisia ja eri aikaan päättyviä sopimuksia.

PÄÄNVAIVAA aiheuttaa esimerkiksi voimaanpanolaki, jonka valmistelussa on unohtunut hankintadirektiivi ja sen pohjalta tehty hankintalaki. Ajatuksena on ollut, että maakunnat voisivat jatkaa palvelusopimuksia ainakin vuoden 2019 loppuun saakka kuntien vanhojen jo kilpailutettujen sopimusten pohjalta. Palvelukeskukset voisivat jatkaa vuoden 2022 loppuun. Realismia kuitenkin on, että esimerkiksi osa tietojärjestelmiä koskevista sopimuksista on käytännön syistä purettava ja osaa laajennettava. Tämä on ristiriidassa sekä hankintalain että sopimuksen sitovuuden periaatteen kanssa.

Mikäli hankintasopimuksia ei kilpailuteta uudelleen, voidaan tilanne tulkita hankintalain näkökulmasta laittomaksi suorahankinnaksi. Uuteen hankintalakiin on leivottu sisälle uusi toimija ja valvontamekanismi vanhojen rinnalle, joka antaa kenelle tahansa mahdollisuuden tehdä toimenpidepyynnön Kilpailu- ja kuluttajavirastolle hankintojen lainmukaisuuden tutkimiseksi, myös olemassa olevista lainvoimaisista sopimuksista. KKV voi vaatia hankintayksikölle sanktioita markkinaoikeudessa.

NYT KÄYDÄÄN keskustelua, kumpi laki on määräävämpi: hankintalaki vai voimaanpanolaki. Johtaako kahden keskeisen lain törmäyskurssi siihen, että voimaanpanolakia sorvataan sisältämään hankintalain edellyttämät kilpailutukset? Silloin maakuntien tulisi ensi töikseen kilpailuttaa uudelleen asiakas- ja potilastietojärjestelmänsä sekä kaikki nuo tuhannet muut sopimukset. Jo nyt on selvää, että etenee tilanne mihin suuntaan tahansa, sopimusten päättämisiin tai laajentamisiin liittyy merkittäviä riskejä ja kuluja. Näitä(kään) rahoja ei ole budjetoitu uudistuksen sisään.

Kilpailutusten uusiminen tarkoittaisi valtavaa työmäärää erittäin tiukassa aikataulussa. Maakunnille siirtyviä hankintalain piirissä olevia hankintoja ollaan keskittämässä valtion kilpailutuksista vastaavaan yhteishankintayhtiöön Hanseliin. Syvää asiantuntemusta vaativia sote-hankintoja Hansel ei ole tähän saakka tehnyt, vaan niitä ovat hoitaneet muun muassa Kuntahankinnat, kuntayhtymät ja niiden hankintarenkaat. Lakiluonnos ei kuitenkaan toistaiseksi pakota maakuntia Hanselin käyttöön, mutta vahva valtionohjaus voi käytännössä viedä siihen. Teknisesti Hansel kyllä hanskaa kilpailutukset, mutta asiantuntemus ja asiakaskokemus on hankittava muualta. Se on pitkä tie.

ERI OSAPUOLTEN, sopimuskumppaneiden tai kilpailutuksissa hävinneiden, valitusherkkyys noussee korkealle, mikä tietää markkinaoikeuden, korkeimman hallinto-oikeuden sekä mahdollisesti käräjäoikeuksien ruuhkautumista, kun valitusrumba pääsee vauhtiin. Toistaiseksi KKV:n oikeuskäytännöistä ei ole juurikaan kokemusta, mutta tämän harjoituksen myötä sitä karttunee. Monen valitusreitin käyttö ja pitkät käsittelyajat jarruttanevat talouden rattaita pitkään.

Sote- ja maakuntauudistusta on leimannut merkittävä aikataulupaine. Jos ja kun maakuntien pitää kilpailuttaa sopimukset uudelleen, olisi se pitänyt ottaa huomioon budjeteissa, henkilöresursseissa sekä väliaikaishallintojen toimivallassa. Tämäkään tuskin pysäyttää tai hidastaa uudistusta, joka on raivannut tieltään miinoja viikoittain ja puskee aina vain sinnikkäästi eteenpäin. ♦