Eläkeläinen Katariina Hurtig potkuttelee potkurilla kohti kotia Keminmaassa.

- Voi kauhea, kaikki yksityistetään, mitään ei jää kunnalle. Keskussairaala ja terveyskeskus menevät Mehiläiselle, hän valittaa.

Hurtig on käynyt uusimassa reseptin modernilta vaikuttavassa Keminmaan terveyskeskuksessa. Kunta on päättänyt myydä vuonna 2005 laajennetun terveyskeskuksen irtaimistoineen Mehiläiselle noin neljällä miljoonalla eurolla. Myös perusterveydenhuollon palvelut ostetaan Mehiläinen Terveyspalvelut Oy:ltä.

Keminmaa lähtee Kemin, Simon ja Tornion kanssa Länsi-Pohjan sote-yhteisyritykseen, jolle palvelut tuottaa Mehiläinen 15 vuoden sopimuksella. Monet tahot yrittävät kuitenkin kaataa hankkeen.

- Kaikki siitä puhuvat. En tiedä oliko päätös oikea. Ehkä näin turvataan Länsi-Pohjan keskussairaalan säilyminen, pohtii eläkkeellä oleva sairaanhoitaja Pirkko Vahtola terveyskeskuksen edustalla.

Pelkona on se, että Kemissä sijaitseva Länsi-Lapin keskussairaala eli Länskä kuihtuu perusterveydenhuollon päivystystä tarjoavaksi kuntoutussairaalaksi, jonka leikkaussalit suljettaisiin. Erikoissairaanhoito keskitettäisiin Lapin keskussairaalaan Rovaniemelle.

Tämä ei käy Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin alueen noin 64 200 asukkaalle, joilla on vahva identiteetti.

- Täällä on leikillään sanottu, että ainoa, joka menee ylöspäin kohti Rovaniemeä on lohi ja sekään ei pääse nousemaan Kemijoen voimalaitosten ohi, sanoo Keminmaan kunnanjohtaja Mauri Posio.

Vahvat siteet Ruotsiin

Kiistalla on myös historialliset juuret. Kun Lapin lääni muodostettiin vuonna 1938, Länsi-Pohja liitettiin pakolla osaksi Lapilla, sillä suurin osa asukkaista olisi halunnut liittyä osaksi Pohjois-Pohjanmaata. Vuosina 1921–1938 Lapin vaalipiiriin kuului Rovaniemen pohjoispuolinen Lappi ja Petsamon alue.

Lapin maakunnan läntisin osa Tornionlaakso ja Kemi-Tornion alue ei alun perin kuulunut historialliseen Pohjanmaan maakuntaan, vaan oli osa Ruotsin Länsipohjan maakuntaa. Suurin osa siitä jäi vuonna 1809 Ruotsin puolelle, kun Suomi liitettiin osaksi Venäjää ja raja vedettiin Tornionjokeen. Suomen puoleista aluetta kutsutaan edelleen Länsi-Pohjaksi – ei Lapiksi.

Länsi-Pohjan raja kulki Kaakamojoen kohdalla, joten osa Keminmaan kunnan alueesta oli Länsi-Pohjan puolella, mutta ei Kemin kaupunki, joka oli silloin Pohjanmaata. Myös koko Tornionlaakso Yli-Muonioon saakka kuului silloiseen Ruotsin Länsi-Pohjaan, kertoo Tornionlaakson maakuntamuseon johtaja Minna Heljala. Aiemmin museonkin nimi oli Länsi-Pohjan maakuntamuseo.

- Alueen asukkailla on vahvat siteet ja sukulaissuhteet Ruotsiin. Vanhat tänne 1700-luvulla muuttaneet porvarissuvut olivat kotoisin Kalixista, Luulajasta ja Piteåsta. Siksi sote-kiistan juuret ovat syvemmällä, Heljala lisää.

Tornion kaupunki täyttää pian 400 vuotta, kun Rovaniemestä tuli kaupunki vasta 1960.

Oulu on Meri-Lapin asukkaiden luontainen asioimissuunta. Lisäksi Oululla ja alueen kunnilla on tiivis elinkeinopoliittinen yhteistyö. Perämerenkaaren aluetta on maailmalla markkinoitu ruotsalaisten kanssa yrityskeskittymänä, joka ulottuu Raahen, Oulun ja Kemi-Tornion kautta aina Luulajaan ja Skellefteån kuntaan.

Meri-Lapin pohjoispuolella kulkee Posion mukaan Lapin ja lannan raja. Meri-Lappi ei siis ole oikeaa Lappia.

- Rovaniemi on hallinnollinen keskus ja osa matkailu-Lappia, mutta Meri-Lappi on Lapin teollinen keskus, joka tuottaa 8–10 prosenttia Suomen viennistä, Posio muistuttaa.

Kova kolaus oli myös Kemissä ilmestyvän oman lehden Pohjolan Sanomien lakkauttaminen ja sulauttaminen Lapin Kansaan, lisää Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin johtaja Riitta Luosujärvi.

Pitkät etäisyydet

Länsi-Pohjan sairaanhoitopiiri on kuntayhtymä, jonka muodostavat Lapin nykymaakunnan kuusi lounaisinta kuntaa Kemi, Keminmaa, Simo, Tervola, Tornio ja Ylitornio.

Länsi-Pohjan keskussairaalan vanha viisikerroksinen funkkistyylinen kantasairaala Kemissä valmistui vuonna 1940. Sodan aikana se toimi muun muassa saksalaisten sotasairaalana.

1970-luvun alussa kauppatorin viereen nousi sairaalan mittava laajennus. Sairaalan ulkonäkö muuttui, kun funkkisrakennuksen kylkeen liitettiin tasakattoinen kaksikerroksinen betonirakennus.

Synnytysosaston tilat valmistuivat vuonna 1987. Osasto on saanut vuoden jatkoajan toiminnalleen eli synnyttäjien ei tarvitse vielä suunnata Rovaniemelle.

Riitta Luosujärven mielestä terveydenhuoltolaissa ja sen asetusluonnoksissa ei ole otettu huomioon Lapin pitkiä etäisyyksiä.

- Laskennallinen säästö hupenee potilaskuljetuksiin. Yksi ambulanssi maksaa ylläpitokustannuksineen noin 600 000 euroa vuodessa. Yksi lisäambulanssi ei riitä, sillä Länsi-Pohjan keskussairaalassa kirjattiin viime vuonna noin 24 000 päivystyskäyntiä, joista melkoinen osa tarvitsi erikoissairaanhoitoa, hän sanoo.

Myöskään vastaanottavat Rovaniemen tai Oulun keskussairaalat eivät selviäisi kasvavista potilasruuhkista, joilla on jo nyt vaikeuksia selviytyä hoitotakuusta. Luosujärven mukaan muun muassa Kemissä on purettu Oulun yliopistollisen sairaalan leikkausjonoja.

Pitkään jatkuneet neuvottelut erikoissairaanhoidon järjestämisestä Lapissa päättyivät umpikujaan, kertoo neuvotteluissa puheenjohtajana toiminut Tornion kaupunginjohtaja Timo Nousiainen. Vaikea asia oli keskittämisasetus.

Keskinäistä luottamusta heikensi myös se, että Tornion ammattikoulu menetti Lapin yhteistä ammattikorkeakoulua perustettaessa tärkeän viestinnän koulutusohjelman ja huomattavan osan koulutuspaikoista. Voittaja oli siinäkin Rovaniemi.

Meri-Lappi on hävinnyt myös väestönkehityksessä. Vuonna 1970 Meri-Lapissa oli lähes 10 000 asukasta enemmän kuin hallintokaupungissa Rovaniemellä. Nyt Rovaniemellä on enemmän asukkaita. Myös valtion virastoja on lakkautettu ja keskitetty Rovaniemelle. Ei ole ihme, että Länskän näivettämistä on vaikea sulattaa.

Timo Nousiaisen mukaan sote-neuvotteluissa kaikki kivet käännettiin. Viimeiseksi kortiksi jäi Mehiläinen.

- Yhteisyritysmalli ei ollut Mehiläisen idea, vaan se voitti tarjouskilpailun, Nousiainen lisää.

- Täytyy nostaa hattua kuntien päättäjille, jotka noudattivat itsehallinnollista päätäntävaltaa ja tekivät kovan ratkaisun. Nyt mitataan, mikä on perustuslain suojaaman kunnallisen itsehallinnon arvo Suomessa, Keminmaan kunnanjohtaja Posio sanoo.

Keskussairaalan asiakkaissa on kuitenkin myös epäilijöitä.

- Pelkään pahoin, että Mehiläinen muuttuu ostamansa sairaalan kanssa kankeaksi julkisen kaltaiseksi toimijaksi, epäilee leikkausta odottava kemiläinen eläkeläinen Juhani Rytilahti Länskän pääovella lähellä Perämeren rantaa. Hän on juuri käynyt erikoislääkärin vastaanotolla.

Päivällä suurin osa sairaalan vieraista on eläkeläisiä.

Rytilahti kehuu Länskän väljissä tiloissa saatavaa hoitoa silti hyväksi. Tunnelma yliopistosairaalaa pienemmässä sairaalassa on hänen mukaansa kodikas, sillä lähes kaikki tuntevat toisensa.

- Sairaalaan on tosin vaikea päästä. Lähetteen saaminen terveyskeskuksesta kestää turhan pitkään, hän sanoo. •

Lisää reviirikiistoja odotettavissa

SIIKALATVAN kunta ja Mehiläinen luopuivat suunnitelmastaan perustaa Ouluun Siikalatvan terveysasema, jota Mehiläinen ulkoistussopimuksen mukaan olisi hoitanut.

Hanke sai runsaasti huomiota ja kritiikkiä. Valtiovarainministeriö piti sitä lainvastaisena. Suunnitelma tulkittiin Mehiläisen yritykseksi päästä takaovesta tai porsaanreiästä myymään oululaisille palveluja, jotka Oulun kaupunki olisi kustantanut. Oulu oli jo aiemmin ilmoittanut, että se ei aio maksaa asiasta koituvia laskuja.

Siikalatvan tapaus ei ole ensimmäinen kunta-alan terveydenhuollon reviiritaistelu. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri (PSHP) omistaa Helsingissä Sydänsairaalan, mistä on seurannut sananvaihtoa HUSin kanssa. Todennäköisesti valinnanvapauden ja ulkoistussopimusten myötä tulee lisää reviirikiistoja.

HUSissa on epäilty, että Sydänsairaala kalastelee asiakkaita kyseenalaisin keinoin.

Nykylain mukaan kansalainen saa valita erikoissairaanhoitopiirin, mutta ei tiettyä sairaalaa. HUSissa on epäilty, että Pirkanmaan sairaanhoitopiiri markkinoi uusmaalaisille nimenomaan Helsingissä olevaa Sydänsairaalaa. Ilman sitä PSHP:lle olisi huomattavasti vaikeampi houkutella asiakkaita Uudeltamaalta.

Nyt esimerkiksi helsinkiläinen – tai mistä tahansa Suomesta kotoisin oleva – sydänpotilas voi mennä Sydänsairaalaan ensin yksityisvastaanotolle ja saada sieltä lähetteen julkiseen erikoissairaanhoitoon ja valita, että saa sen samaisessa Sydänsairaalassa.

Potilas pääsee hoitoon nopeammin kuin HUSin kautta, mutta HUS maksaa laskun. Potilas siis maksaa vain saman julkisen palvelun asiakasmaksun kuin maksaisi HUSin hoidossa.

HUS ja Sydänsairaala ovat kiistelleet laskutuksesta. Sydänsairaala on kieltäytynyt antamasta HUSille kaikkia tämän pyytämiä selvityksiä tietosuojan perusteella. HUSissa on katsottu, että hoidot Sydänsairaalassa tulevat kalliimmiksi kuin muualla ja että tämä johtuu ehkä siitä, että siellä käytetään löysempiä kriteerejä.

Jos Sydänsairaalan potilaista huomattava osa on muualta kuin Pirkanmaalta, se voi ainakin teoriassa maksimoida tulonsa hoitamalla potilaita yläkanttiin, kun laskut hoidoista lähtevät muihin sairaanhoitopiireihin.

Asian tekee mielenkiintoisemmaksi se, että Sydänsairaalalla on myös yksityisiä omistajia. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri on Sydänsairaalan pääomistaja, mutta neljänneksen siitä omistavat yksityiset, tiettävästi hoitavat lääkärit.

Eero Karisto