[ Lakiklinikka ]
Valinnanvapauden karikot
Lausuntoaika hallituksen esitysluonnoksesta laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa on juuri päättymässä. Lausunnolla olleeseen hallituksen esitysluonnokseen oli tehty eduskunnan perustuslakivaliokunnan kesäkuussa antamassa lausunnossa edellytetyt muutokset ja muut välttämättömät muutokset. Oli tehty minimimuutokset, vaikka perustuslakivaliokunta totesi, että lakiehdotusten saattaminen perustuslainmukaisiksi edellyttää sääntelyn perusrakenteiden kannalta olennaisia muutoksia sekä lukuisia muutoksia sääntelyn yksityiskohtiin.
Tästä lähtökohdasta on helppo ennakoida lausuntopalautteen sisältöä. Se ei todennäköisesti kovin paljoa muutu aikaisemmasta. Sote-asiantuntijat ovat oikeastaan palautteensa antaneet jo ennen esitysluonnoksen lausunnolle lähettämistä ja sen jälkeen mediassa. Palaute on ollut silmiinpistävän kriittistä. Onko hallituksella kykyä ja halua hyödyntää tätä tietoa?
LAUSUNNOLLA OLLEEN valinnanvapauslakiluonnoksen keskeinen tavoite näyttää olevan perustuslakikarikoiden väistäminen. Uudistuksen sisällölliset kipukohdat ovat sen sijaan pitkälti ennallaan. Nämä liittyvät valinnanvapausmallin lisäksi uudistuksen muihin eduskunnassa jo oleviin osakokonaisuuksiin. Järjestelmä on hallinnollisesti monimutkainen ja työläs, eikä se ole omiaan edistämään uudistukselle asetettuja tavoitteita, jotka koskevat palveluiden integraatiota, peruspalveluiden vahvistumista, palveluiden yhdenvertaista saatavuutta ja kustannusten kasvun hillintää. Maakuntien itsehallinnosta ei näytä monikaan enää olevan kiinnostunut.
VALMISTELUN KESKIÖSSÄ on ollut yksityisen julkiseen rahoitukseen perustuvan palvelutuotannon kasvun turvaaminen. Maakuntien velvollisuudesta yhtiöittää tuottamansa valinnanvapauspalvelut on perustuslakivaliokunnan vaatimuksesta luovuttu. Yritysmuotoisten sote-keskusten palvelut on määritelty laissa ja asiakassetelin käyttöalaa on laajennettu. Erityisesti asiakasseteliä koskevien ratkaisujen pelätään murentavan maakuntien mahdollisuuksia huolehtia eritystason palveluista.
Maakuntien liikelaitokset voisivat tuottaa valinnanvapauden piirissä olevia palveluita yksityisten sote-keskusten rinnalla ilman että palvelutuotantoa tarvitsisi yhtiöittää. Jos maakunta ei yhtiöitä palveluiden tuotantoa, maakunnan tulisi liikelaitoksessa eriyttää nämä palvelut kirjanpidollisesti (oma tuloslaskelma, tase, rahoituslaskelma ja toimintakertomus). Valinnanvapauspalveluille voitaisiin perustaa myös oma liikelaitos.
MAAKUNTIEN LIIKELAITOKSIA kohdeltaisiin markkinoiden näkökulmasta pitkälti samalla tavalla kuin valinnanvapauspalveluyrityksiä. Maakunnan tuottamia valinnanvapauspalveluita rahoitettaisiin samalla tavalla kuin yksityisiä sote-keskuksia, maakunnan tulisi hinnoitella yksikölleen antamat palvelut markkinaehtoisesti, yksiköt olisivat yhteisöverovelvollisia ja Kilpailu- ja kuluttajavirasto valvoisi maakuntien ja yritysten tuottamien valinnanvapauspalveluiden toimintaedellytysten tasapuolisuutta.
Näin ollen maakunnan sisällä toimiva valinnanvapauspalveluita tuottava yksikkö toimisi markkinoiden näkökulmasta yksityisen yrityksen tavoin. Se ei kuitenkaan voisi mennä konkurssiin ja se olisi hankintalain mukainen hankintayksikkö.
On olemassa riski, että maakunnan tuottamat valinnanvapauspalvelut lopulta kuitenkin tulkittaisiin yhtiöittämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi markkinaehtoiseksi EU:n toimivaltaan kuuluvaksi taloudelliseksi toiminnaksi. Ja tämä tulkinta kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan. Jos komissio katsoo palvelut edellä kuvatulla tavalla taloudelliseksi toiminnaksi, paluuta entiseen ei enää ole. •
[ Kirjat ]
Hulvattoman hauskaa
MATTI RÖNGÄN romaanissa Yyteet tuntemattoman sotilaan hahmot pitävät pystyssä yytee-kierteeseen ajettua it-firmaa. Naispuolisella Lammiolla on piikkarit, kallis bisneslook ja juoksurääkin virtaviivaistama kroppa, mutta käskyt tulevat kuin konekivääristä ja lämminhenkinen työpaikka on tuhon partaalla.
Vaan kyllä nämä Koskelat, Vanhalat, Määtät, Rokat ja Lehdot osaavat hyökätä, motittaa ja purnata. Koskela on porukan huolehtiva pomo, joka kännipäissään uhoaa: Koskelan Ville Varma-Datasta syö koodia ja paskantaa bittejä.
Vaikka yyteet tekevät tuhoisia iskujaan ja rivit harvenevat, nämä työelämän tuntemattomat eivät jää tuleen makaamaan.
Rönkä on kirjoittanut hulvattoman hauskan ja osuvan ajankuvan. Tuntematonta mukaillen: mis sie tarvitset oikei hyvvää lahjakirjaa miehelle, täs siul on sellane.
Merja Ojansivu
Matti Rönkä, Yyteet. Gummerus 2017.
Kolmen pointin mies
JOS ON KIINNOSTUNUT siitä, miten huipulle pääsee ja kuinka kovaa huipulla voi tuulla, kannattaa lukea Alexander Stubbin ja Karo Hämäläisen Alex. Kirja käy myös kunto-oppaasta – niin hurjaa on Stubbin jokapäiväinen harjoittelu.
Ulkoministerinä Stubb oli unelma-ammatissaan, mutta pääministerinä, valtiovarainministerinä ja kokoomuksen puheenjohtajana oli välillä rankkaa. Kohut rasittivat, ja omassa puolueessakin oli vastarintaliike. Eduskunnan kuppilan ilmapiirissä hän ei viihtynyt. EU-toimittajat Brysselissä saavat kehuja, mutta kotimaassa hänestä tuli herkkähipiäisempi. Hän tunsi olevansa usein syyttä suotta silmätikkuna ja näki joidenkin toimittajien jopa päättäneen, että hänelle näytetään.
Stubbista tuli kolmen pointin mies hänen opiskellessaan Yhdysvalloissa. Siellä hän vakuuttui myös siitä, että Suomelle parasta on Euroopan unioni. Alun perin hänestä ei pitänyt tulla poliitikkoa ainakaan kotimaahan, mutta lopulta mies joutui vääntämään monta kertaa myös sotesta, vaikka asia ei ollut hänelle kaikkein läheisimpiä. Hallituskriisin aikoihin marraskuussa 2015 hänellä ”kiehui loppuvaiheessa”. ”En olisi koskaan uskonut, että saamme valinnanvapautta. En koskaan.”
Valinnanvapausasia on vielä levällään, mutta Stubbin ei tarvitse enää uhrata aikaansa sotelle. Hän aloittelee uraansa Euroopan investointipankissa puoluetoverinsa ja ex-kilpakumppaninsa Jan Vapaavuoren entisellä paikalla. Ei olisi kuitenkaan mikään ihme, että Stubb palaa joskus politiikkaan – mutta vain huipulle.
Martta Nieminen
Alexander Stubb, Karo Hämäläinen, Alex. Otava 2017.
Kontiolasta kajahtaa
JARI JÄRVELÄN Minä kaupunginjohtaja – Kontiolasta kajahtaa paljastuu groteskiksi Järvelän kotikaupungin Kotkan kuvitteellisesta kaupunginjohtajasta Reima Johanssonista. Yleisradion pienoiskuunnelmasarjaan perustuva kirja piirtää kuvan tuhlailevasta, omahyväisestä ja itsevaltaisesta kaupunginjohtajasta, joka sinkoaa kirjeitä eri tahoille.
Yksi kirjeistä on osoitettu Kontiolan Sanomien päätoimittajalle. Kuvitteellinen kaupunginjohtaja on närkästynyt lehden paljastettua erään Nizzan matkan hulppeat ravintolalaskut. Mutta tämähän on totta, huudahtaa valistunut lukija. Paikallinen Kymen Sanomat julkisti aikoinaan Kotkan johdon ravintolalaskut ja mekkala oli valmis. Kirja toimii varoittavana esimerkkinä kaikille johtajan palleille päässeille: ei näin!
Merja Ojansivu
Jari Järvelä, Minä kaupunginjohtaja. Tammi 2017.
Historiallisia sattumuksia
KAI SUOMEN historiaa voi näinkin kirjoittaa. Kirjailija Petri Tamminen haastatteli viittäsataa ihmistä ja kirjoitti heidän tarinoitaan historian käännekohdista. Syntyi erilainen Suomen historia.
Tavallisten ihmisten elämässä Kekkosen hautajaiset voivat sattua samalle päivälle kuin lemmikkivuohi Viljo-Orvokin. Jääkiekon maailmanmestaruus saa ujon miehen huutamaan suoraa huutoa ja laulamaan baarissa. Tarinat paljastavat psykohistoriallisia ilmiöitä. Oliko jääkiekon maailmanmestaruus todellakin talvisodan jälkeen ensimmäinen koko kansaa yhdistävä kokemus? Minulle jäi mieleen kummittelemaan luku 17,3. Tarinan kertoja muistaa sen aina. Sen verran oli hänen asuntolainansa korko laman pohjalla.
Merja Ojansivu
Petri Tamminen, Suomen historia. Otava 2017.
Feministin tunnustuksia
PORILAISESTA lähiöstä lähtöisin oleva yksinhuoltajaäidin tytär päätyy media-alan töihin ja puolittain julkisuuteen. Eveliina Talvitien tunnustuskirja Miten helvetissä minusta tuli feministi? kulkee lapsuudesta keski-ikään elämänkokemusten ja feminististen esikuvien kautta tietoisuuteen toiseudesta. Kuva ei ole kovin kirkas, mutta sitäkin rehellisempi.
Talvitie myöntää olevansa ”ristiriitainen ja välillä myös falskilla tavalla valikoiva”. Esimerkiksi jos kalapuikkoviiksinen juntti alkaisi lääppiä häntä Stockmannin hississä, fiilis olisi erilainen kuin jos Ismo Alanko puristaisi ahterista.
Niinpä. Kirja ei ole haudan vakava. Feministikin voi nauraa itselleen.
Merja Ojansivu
Eveliina Talvitie, Miten helvetissä minusta tuli feministi? WSOY 2016.
[ Kirjat ]
Hulvattoman hauskaa
MATTI RÖNGÄN romaanissa Yyteet tuntemattoman sotilaan hahmot pitävät pystyssä yytee-kierteeseen ajettua it-firmaa. Naispuolisella Lammiolla on piikkarit, kallis bisneslook ja juoksurääkin virtaviivaistama kroppa, mutta käskyt tulevat kuin konekivääristä ja lämminhenkinen työpaikka on tuhon partaalla.
Vaan kyllä nämä Koskelat, Vanhalat, Määtät, Rokat ja Lehdot osaavat hyökätä, motittaa ja purnata. Koskela on porukan huolehtiva pomo, joka kännipäissään uhoaa: Koskelan Ville Varma-Datasta syö koodia ja paskantaa bittejä.
Vaikka yyteet tekevät tuhoisia iskujaan ja rivit harvenevat, nämä työelämän tuntemattomat eivät jää tuleen makaamaan.
Rönkä on kirjoittanut hulvattoman hauskan ja osuvan ajankuvan. Tuntematonta mukaillen: mis sie tarvitset oikei hyvvää lahjakirjaa miehelle, täs siul on sellane.
Merja Ojansivu
Matti Rönkä, Yyteet. Gummerus 2017.
Kolmen pointin mies
JOS ON KIINNOSTUNUT siitä, miten huipulle pääsee ja kuinka kovaa huipulla voi tuulla, kannattaa lukea Alexander Stubbin ja Karo Hämäläisen Alex. Kirja käy myös kunto-oppaasta – niin hurjaa on Stubbin jokapäiväinen harjoittelu.
Ulkoministerinä Stubb oli unelma-ammatissaan, mutta pääministerinä, valtiovarainministerinä ja kokoomuksen puheenjohtajana oli välillä rankkaa. Kohut rasittivat, ja omassa puolueessakin oli vastarintaliike. Eduskunnan kuppilan ilmapiirissä hän ei viihtynyt. EU-toimittajat Brysselissä saavat kehuja, mutta kotimaassa hänestä tuli herkkähipiäisempi. Hän tunsi olevansa usein syyttä suotta silmätikkuna ja näki joidenkin toimittajien jopa päättäneen, että hänelle näytetään.
Stubbista tuli kolmen pointin mies hänen opiskellessaan Yhdysvalloissa. Siellä hän vakuuttui myös siitä, että Suomelle parasta on Euroopan unioni. Alun perin hänestä ei pitänyt tulla poliitikkoa ainakaan kotimaahan, mutta lopulta mies joutui vääntämään monta kertaa myös sotesta, vaikka asia ei ollut hänelle kaikkein läheisimpiä. Hallituskriisin aikoihin marraskuussa 2015 hänellä ”kiehui loppuvaiheessa”. ”En olisi koskaan uskonut, että saamme valinnanvapautta. En koskaan.”
Valinnanvapausasia on vielä levällään, mutta Stubbin ei tarvitse enää uhrata aikaansa sotelle. Hän aloittelee uraansa Euroopan investointipankissa puoluetoverinsa ja ex-kilpakumppaninsa Jan Vapaavuoren entisellä paikalla. Ei olisi kuitenkaan mikään ihme, että Stubb palaa joskus politiikkaan – mutta vain huipulle.
Martta Nieminen
Alexander Stubb, Karo Hämäläinen, Alex. Otava 2017.
Kontiolasta kajahtaa
JARI JÄRVELÄN Minä kaupunginjohtaja – Kontiolasta kajahtaa paljastuu groteskiksi Järvelän kotikaupungin Kotkan kuvitteellisesta kaupunginjohtajasta Reima Johanssonista. Yleisradion pienoiskuunnelmasarjaan perustuva kirja piirtää kuvan tuhlailevasta, omahyväisestä ja itsevaltaisesta kaupunginjohtajasta, joka sinkoaa kirjeitä eri tahoille.
Yksi kirjeistä on osoitettu Kontiolan Sanomien päätoimittajalle. Kuvitteellinen kaupunginjohtaja on närkästynyt lehden paljastettua erään Nizzan matkan hulppeat ravintolalaskut. Mutta tämähän on totta, huudahtaa valistunut lukija. Paikallinen Kymen Sanomat julkisti aikoinaan Kotkan johdon ravintolalaskut ja mekkala oli valmis. Kirja toimii varoittavana esimerkkinä kaikille johtajan palleille päässeille: ei näin!
Merja Ojansivu
Jari Järvelä, Minä kaupunginjohtaja. Tammi 2017.
Historiallisia sattumuksia
KAI SUOMEN historiaa voi näinkin kirjoittaa. Kirjailija Petri Tamminen haastatteli viittäsataa ihmistä ja kirjoitti heidän tarinoitaan historian käännekohdista. Syntyi erilainen Suomen historia.
Tavallisten ihmisten elämässä Kekkosen hautajaiset voivat sattua samalle päivälle kuin lemmikkivuohi Viljo-Orvokin. Jääkiekon maailmanmestaruus saa ujon miehen huutamaan suoraa huutoa ja laulamaan baarissa. Tarinat paljastavat psykohistoriallisia ilmiöitä. Oliko jääkiekon maailmanmestaruus todellakin talvisodan jälkeen ensimmäinen koko kansaa yhdistävä kokemus? Minulle jäi mieleen kummittelemaan luku 17,3. Tarinan kertoja muistaa sen aina. Sen verran oli hänen asuntolainansa korko laman pohjalla.
Merja Ojansivu
Petri Tamminen, Suomen historia. Otava 2017.
Feministin tunnustuksia
PORILAISESTA lähiöstä lähtöisin oleva yksinhuoltajaäidin tytär päätyy media-alan töihin ja puolittain julkisuuteen. Eveliina Talvitien tunnustuskirja Miten helvetissä minusta tuli feministi? kulkee lapsuudesta keski-ikään elämänkokemusten ja feminististen esikuvien kautta tietoisuuteen toiseudesta. Kuva ei ole kovin kirkas, mutta sitäkin rehellisempi.
Talvitie myöntää olevansa ”ristiriitainen ja välillä myös falskilla tavalla valikoiva”. Esimerkiksi jos kalapuikkoviiksinen juntti alkaisi lääppiä häntä Stockmannin hississä, fiilis olisi erilainen kuin jos Ismo Alanko puristaisi ahterista.
Niinpä. Kirja ei ole haudan vakava. Feministikin voi nauraa itselleen.
Merja Ojansivu
Eveliina Talvitie, Miten helvetissä minusta tuli feministi? WSOY 2016.