Jos Jiri Leppänen ei itse lennä, lennättää hän usein dronea taivaalla. Insinööri pyörittää päivätyönsä lisäksi pientä ilmakuvauksiin erikoistunutta yritystä.

Vuokko Viljakka, teksti
Timo Seppäläinen, kuvat

Jiri Leppänen katseli 14-vuotiaana pienen moottoripurjelentokoneen ikkunasta alas lumista maisemaa ja päätti, että hänestä tulee lentäjä.

– Tiesin heti, että se oli siinä. Lentäminen on parasta, mitä voi tehdä housut jalassa. Se on täysin omaa aikaa, mihin pitää keskittyä täydellisesti. Lentäminen aiheuttaa hienon, terapeuttisen tunteen, hän kuvailee.

Leppänen, 29-vuotias Joroisten kunnanvaltuutettu sai lentolupakirjan vajaa vuosi ikimuistoisen lentokokemuksensa jälkeen. Hänestä ei tullut sotilas- eikä liikennelentäjää, mutta aktiivinen harrastaja, joka nousee ilmaan Joroisten kentältä parikymmentä kertaa kaudessa.

– Lennän usein ultrakevyellä lentokoneella. Saan työnnettyä 300-kiloisen koneen yksin hallista ulos. Ultrakevyen nousuun ei tarvita hinaajaa eikä hinausköyden kiinnittävää maa-avustajaa kuten purjekoneissa. Perusteellinen tarkastus pitää toki aina tehdä ennen lentoa. Tiedä, vaikka orava olisi tehnyt koneeseen pesän.

Purjekoneiden lentokausi kestää huhti-toukokuusta syys-lokakuuhun. Talvi tuntui lentotuntien alkamista odottavasta pojasta aikoinaan tavattoman pitkältä. Hän suoritti talven aikana koulutuslentoihin vaadittavat teoriaopinnot.

Ensimmäistä yksinlentoa edelsi 40 lentotuntia opettajan kanssa. Lentolupakirjan hakemiseen tarvittiin lisäksi kymmenkunta yksinlentoa ja tarkastuslento.

Nuori lentäjä nousi ensimmäisen kerran yksin koneella ilmaan heinäkuussa 2012. Saman vuoden elokuussa hän sai lentolupakirjan.

Jiri Leppäsen vapaa-aikaan kuuluu ilmailun, ilmakuvauksen ja kunnallispolittikan lisäksi yli 100-vuotiaan hirsitalon kunnostus ja vanhan vaaliminen. Talo alkaa olla tikissä. Seuraava työmaa odottaa ulkorakennuksessa.

Jiri Leppäsen luottamustoimilla kunnanvaltuutettuna ja lentoharrastuksella on sama osoite, Joroisten lentokenttä eli Varkauden entinen lentoasema.

Kevyttä evästä lennoille

Leppänen lentää pääosin paikallisia lentoja. Puolessa tunnissa ehtii pyörähtää mainiosti Varkauden tehtaiden piippujen ympärillä ja lapsuuden kotipaikan yläpuolella Kolman kylässä Joroisissa. Kolmiolentoihin Kuopioon ja Joensuuhun kuluu aikaa kahdesta kolmeen tuntiin.

Ultrakevyet pysyy ilmassa vajaa viisi tuntia ja lentää 150-160 kilometrin tuntivauhtia.  Parhaat lentokelit ovat varhain keväällä, kun ilma on vielä kylmää ja kosteaa. Painoa kone kestää enintään 500 kiloa.

– Pieneen tilaan ei mahdu paljon. Siksi lentoevääksi kannattaa ottaa jotain pientä, vaikka proteiinipatukka, mutta ei mitään liian makeaa, ettei tule huono olo. Kuumalla säällä urheilujuoma on vettä parempi vaihtoehto.

Jos pissahätä yllättää, purjekoneen lentäjä ei joudu pulaan. Helpotusta hätään tuo sorsa tai kuppi, mistä on putki ulos.

Lento ultrakevyellä lentokoneella maksaa noin kaksi euroa minuutti eli lentotunnin hinta on noin 120 euroa. Purjekoneen hinaus maksaa puolestaan 40 euroa, mutta varsinaisia lentokuluja siitä ei sitten juuri tule.

Ultrakevyt lentokone painaa vain 300 kiloa. Jiri Leppänen joutuu toisinaan hätistelemään sillä ennen lentoa kiitoradalla viihtyviä hanhiparvia. Väärässä paikassa olevat linnut voivat olla vaarallisia ja jopa rikkoa koneen.

Päivätyössä luotettavuusinsinöörinä ja lentoharrastuksessa on Jiri Leppäsen mielestä paljon samaa. Hän miettii työkseen laitteiden elinkaarihallintaa ja sitä, miten ne pysyvät kunnossa. Samaa tarkkuutta ja riskienhallintaa tarvitaan lentokoneiden laitteiden kanssa.

Haaveena Hornet-lento

Leppänen on käynyt pari kertaa lentokavereiden kanssa kansainvälisellä lentoleirillä Pohjois-Ruotsissa Kiirunan seudulla. Lentoporukka pakkasi purjelentokoneen kuljetusputkeen ja veti sen peräkärryssä Joroisista tuhannen kilometrin päähän leiripaikalle. Kuljetusputkeen pakkaaminen on mahdollista, koska purjekoneesta saa siivet irti.

– Leirin kiitotie on jäällä ja lentelemme Ruotsin korkeimman vuoren, yli kaksi kilometriä korkean Kebnekaisen ympärillä. Pisin purjelentoni Kebnellä kesti liki kolme tuntia. Olisi upeaa päästä lentämään Alpeillekin, todelliseen vuoristoon. Haaveilen myös Hornet-lennosta, mutta eihän hävittäjien kyytiin taida päästä kuin puolustusvoimien väki ja ministerit.

Varkauden lentokerholla on kaksi moottorikonehinaajaa, kolme purjelentokonetta sekä yksi moottoripurjekone.  Jiri Leppänen on lennellyt kuvan purjekoneella Pohjois-Ruotsissakin. Hän muistuttaa, että ilmailuharrastuksessa on monta tapaa lennokeista riippuliitimiin ja erilaisista lentokoneista laskuvarjohyppyihin.

Kokoushuoneesta näkee kiitoradan

Leppänen ei ole vielä harkinnut oman koneen ostoa. Hän vuokraa koneita kerholta. Uusi purjekone maksaa helposti 200 000–300 000 ja kohtuukäyttöinen ultrakevyt 30 00–80 000 euroa. Myös koneen huollot vievät rahaa.

Lentäjä on välttynyt onnettomuuksilta ja vaaratilanteilta.

– Koneen tarkistus ennen lentoja ja vaaratilanteiden ennakointi on kaiken A ja O.

Varkauden lentokerhon tukikohta on Varkauden entisellä lentoasemalla Joroisissa. Viimeinen reittikone laskeutui sinne 2013. Kenttä on nykyisin miehittämätön korpikenttä. Ainutlaatuista Suomessa, ellei koko maailmassa on, että entisessä lentoterminaalissa on nyt sinne Joroisten kirkolta muuttanut kunnanvirasto. Kunta omistaa lentokentän maat ja rakennukset.

Leppänen näkee kiitoradan kunnantalon ikkunoista. Erityisen hyvin se näkyy kunnanhallituksen kokoushuoneesta.

– En haikaile kokousten aikana lentämään. Kokoukset ovat kokouksia ja harrastukset harrastuksia.

Fakta

  • Jiri Leppänen, toisen kauden kunnanvaltuutettu (kesk.) Joroisissa Pohjois-Savossa.
  • Työskentelee luotettavuusinsinöörinä Varkauden Stora Enson tehtailla ja pyörittää lisäksi drone-kuvaukseen erikoistunutta ilmakuvausyritystä.
  • Harrastaa ilmailua, valokuvausta ja yli 100-vuotiaan omakotitalon kunnostamista.
  • Suunnittelee LAPL-A eli kevyiden ilma-alusten lupakirjan suorittamista.

Lue myös:

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*