EU arvostelee Suomen hajanaista jätehuoltoa – kuntien roolia selkeytettävä

Jätelakia uudistetaan ja sitä käsitellään eduskunnassa keväällä. Taustalla on EU:n jätedirektiivi, ja sen velvoite kiristää kansallisia lainsäädäntöjä. Suomi ei ole mikään mallioppilas, sillä yhdyskuntajätteen kierrätysaste on 41 prosenttia. Esimerkiksi Saksassa luku on 67,7.

Toistaiseksi eri puolilla Suomea on ollut eritasoisia jätteen lajittelun velvoitteita.

– Osa niistä on hyvinkin kunnianhimoisia, osa tulee perässä, sanoo erikoissuunnittelija Hanna Salmenperä Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE).

Eri alueet ovat saaneet itse päättää lajitteluvelvoitteistaan, kunhan jätelainsäädännön yleiset vaatimukset täytetään.

Tulevaisuudessa jätteen tuottajaa koskevat lajitteluvelvoitteet saattavat nousta jätelain tasolle, jolloin laissa määrättäisiin yleisestä vaatimustasosta koko maassa. Poikkeuksia vaatimuksiin voitaisiin soveltaa haja-asutusalueilla, joissa kertyvät jätemäärät ovat pieniä ja kuljetusmatkat pitkiä. Nämä asiat ratkeavat ensi keväänä.

Jo nyt esimerkiksi Jyväskylän alueella biojätteet kerätään yksittäisiltä omakotitaloiltakin. Jätelakityöryhmän ehdotuksen mukaan noin vuodesta 2024 biojäte tulisi kerätä kaikissa yli 10 000 asukkaan taajamissa jokaiselta kiinteistöltä.

Esimerkiksi Lapissa ja vaikeakulkuisilla saaristoalueilla ei ole biojätteen erilliskeräystä vielä ollenkaan. Väestöpohja on pieni suhteessa laajaan keräysalueeseen, jotta keräyksen järjestäminen olisi järkevää. Esimerkiksi hiihtokeskusten alueella pohditaan, kuinka lajittelua voitaisiin lisätä.

Jätelain uudistus on ollut laajan työryhmän mietittävänä. Mietinnän pohjana on ollut muun muassa SYKEn selvitys, jossa ehdotetaan kattavat vähimmäisvelvoitteet kaikille. Erityisesti biojätteen ja muovipakkausten kierrätystä on sen mukaan lisättävä.

Vastuut selvitettävä

Salmenperä korostaa, että nyt tarvitaan jätehuollon vastuiden selkeyttämistä. Suomalainen järjestelmä on nykyisellään ainutlaatuinen, eikä suinkaan myönteisessä merkityksessä. Jopa EU:n komissio on huomauttanut yhdyskuntajätehuollon vastuiden hajanaisuudesta.

Hän toivoo kunnille nykyistä isompaa roolia. Hänen mielestään esimerkiksi asuinkiinteistöille tulisi olla tarjolla vain kunnan kilpailuttama jätekuljetus.

Kuntaliiton erityisasiantuntija Tuulia Innala on samoilla linjoilla: jätehuoltoon tarvitaan kokonaisnäkemystä ja kunnan roolia selkeämmäksi.

Jätehuollon perusvastuunjakoa muutettiin vastikään. Yhdyskuntajätehuollosta noin puolet on nyt kuntien järjestämisvastuulla.

– Vaikka perusvastuunjakoa ei muutettaisikaan, kunnan järjestämisvastuuta on mahdollista selkeyttää, Innala sanoo.

Tähän viitataan myös työryhmän ehdotuksessa.

Salmenperä ja Innala huomauttavat, että nykyinen jätteenkuljetuksen kaksoisjärjestelmä on poliittisesti arka asia. Se antaa kunnan jätehuoltoviranomaisille mahdollisuuden päättää jätelaissa säädettyjen kriteerien pohjalta, että jokainen kiinteistön haltija tilaa itse jätteen kuljetuksen.

Heidän mielestään fiksuinta olisi, että järjestämisvastuu olisi yksin kunnilla, jotka hoitaisivat kuljetusliikkeiden kilpailutukset.

Kumpikaan ei uskalla ennustaa, mitä mieltä nykyinen eduskunta asiasta on.

Innala huomauttaa, että Suomessa on taisteltu samasta kysymyksestä 50 vuotta, eikä siinä aina ole kuultu järjen ääntä.

Hän korostaa, että kokonaisjärjestelmällä voidaan vaikuttaa tehokkaasti kustannuksiin.

– Kuntien kilpailuttamilla alueilla jätekuljetusten hinnat ovat olleet keskimäärin halvemmat.

Ehdotuksessa säädettäisiin myös kuntien ja pakkausten tuottajien yhteinen velvoite pakkausjätteiden keräykseen. Jotta uusiin tavoitteisiin päästään, nykyiseen pakkausten tuottajavastuujärjestelmään tarvitaan muutoksia.

Kuljetusten määrä kasvaa

Kireämmistä velvoitteista päättäessään kuntien jätelautakunnat laskeskelevat jätehuollon kustannusten vaikutuksia.

Jätehuollon hintaan vaikuttaa, otetaanko käyttöön uudenlaisia keräysmenetelmiä – tuleeko esimerkiksi omakotitaloihin monilokeroita lajittelua varten.

Vaikka sekajätteen määrä saataisiin vähenemään, kustannukset ovat kaiken kaikkiaan nousemassa velvoitteiden kiristyessä.

Työryhmä huomauttaa mietinnössään, että erilliskeräyksen kustannustehokkuutta voidaan paikoin parantaa huomattavasti järjestämällä keräys monilokero-, kortteli- tai yhteiskeräyksenä.

Kunnan järjestämässä jätteenkuljetuksessa monilokero- tai yhteiskeräys voidaan järjestää tehokkaasti, koska järjestelmä voidaan ottaa käyttöön koko kunnan tai alueellisen jätelaitoksen alueella.

– On selvää, että jätteenkuljetus ei vähene. Toisaalta tulee lisää työpaikkoja, kun kuljettajia tarvitaan lisää, Innala sanoo.

Salmenperän mielestä koko ajatus hinnannoususta kannattaa kääntää päälaelleen: kyse on paranevasta palvelusta.

SYKEn selvityksessä huomautetaan, että jätekuljetusten määrän kasvua voidaan hillitä esimerkiksi naapuruston kimppakeräyksellä.

Jotta tavoitteissa onnistutaan, ihmiset on saatava lajittelemaan ja erottelemaan jätteistään pienmetallit, lasit, muovit, biojäte, lasi, kartonki ja paperi.

Kuka tekee mitä ja miten?

Miten fiksussa kunnassa tulisi varautua kiristyviin velvoitteisiin?

Jätehuollosta vastaavat käytännössä kuntien yhteiset jätelaitokset. Innala kehottaa odottamaan pari kuukautta, kunnes hallituksen esitys valmistuu. Siinä selviää, kuka tekee mitä ja miten.

Hän harmittelee, että lainsäädäntö muuttuu jatkuvasti ja tekee toimintaympäristöstä epävarman. Muutokset tietävät aina paljon töitä, ja jo kampanjointiin ja neuvontaan on syytä varautua.

– Myös asukkaita on syytä kuulla. Jos esimerkiksi toivotaan lisää muovinkeräysastioita, asukkaiden lajittelumotivaatio kannattaa hyödyntää.

Jätedirektiivi:

* Jätedirektiivin tavoitteet kierrätyksen lisäämiseksi tiukentuivat 2018. Uusien tavoitteiden mukaan vuoteen 2025 mennessä vähintään 55 prosenttia yhdyskuntajätteestä tulisi kierrättää.

* Vuoteen 2030 mennessä tavoite nousee 60 prosenttiin ja vuonna 2035 yhdyskuntajätteestä tulee kierrättää jo 65 prosenttia.

* Suomen kierrätysaste on 41 prosenttia (2017).