Helsingin kaupungin arkkitehti rakensi pienoismallin lapsuutensa Pietarsaaresta - nostalgia vetoaa: "Nyt rakennusliike sanelee, miten voidaan rakentaa"
Kun korona muutama vuosi sitten sulki työarkea, Helsingin kaupungin arkkitehti, pietarsaarelaislähtöinen Tapani Rauramo kulutti aikaansa rakentelemalla. Eikä hän muuten rakennellut ihan mitä tahansa, vaan nostalgisen pienoismallin lapsuutensa Pietarsaaren keskustasta liikkeineen, taloineen, katuineen, autoineen, ihmisineen ja muodin huomioon ottaen. Pienoismallissa aika on pysähtynyt 60-70-luvulle ja kadulla huristelevat rättisitikat ja amerikanraudat. Rauramon rakennusprojektista kertoi ensimmäisenä Keskipohjanmaa.
– Uudeltamaalta ei saanut koronan aikaan matkustaa muualle Suomeen. Koska nuoruuden kotikaupunkiini Pietarsaareen en voinut mennä, täytyi Pietarsaaren tulla minun luokseni. Olen käynyt kaupungissa vuosittain tapaamassa vanhempiani ja ystäviä, Rauramo kertoo.
Pienoismalleja arkkitehti sanoo rakentaneensa ”aina”, alkaen 5-vuotiaasta, sekä harrastukseksi että palkkaa vastaan.
– Työurani alkoi 15-vuotiaana, kun aloin koulun ohella rakentaa kaupunkisuunnittelumalleja Pietarsaaren kaupungille. Työ jatkui 70-80-lukujen vaihteessa kaupunginmuseolle rakentamillani malleilla.
Pietarsaari-pienoismallin rakentamisen voi katsoa alkaneen jo paljon ennen koronaa, sillä äskettäin valmistuneessa minikaupungissa on myös Rauramon jo 40 vuotta sitten aloittamia hahmoja ja opiskeluaikojen kädenjälkeä.
-Aloitin keväällä 2020, urakka oli välillä pitkiäkin aikoja kesken, mutta sain siihen vauhtia, kun vuosittaisen Ruotsin Borensbergissä pidettävän GGG (Grevens Glue Galore) -pienoismallinäyttelyn tämän kesän teemaluokaksi kerrottiin ”Nostalgi”.
Kadun ja rakennukset Rauramo rakensi pääasiassa kotiin säilömistään materiaaleista, Ikean pöytälevystä, akryylilevystä, kapalevystä, pahvista ja puusta.
– Kadun pinnan jouduin ostamaan Etolasta. Se on ohutta vaahtomuovilevyä, kaiketi retkeilijöille makuualustaksi tarkoitettua. rakenne on asfalttia pienoiskoossa muistuttava ja myöskin joustava.
Autoja Rauramo rakensi vuosien kuluessa kolmisenkymmentä, pääasiassa rakennussarjoista, mutta myös omaa hartsivalua on mukana. Ihmishahmoista osa on netin kautta löytämiäni 3D-tulosteita, osa on rakennussarjoista muokattuja.
Nostalgia viehättää
Kaupunkimallissa näkyvät Pietasaaren nostalgiset kulmat: 60-luvun puolivälissä rakennettu ja nyt jo purettu, kaupungin keskeisessä liikekorttelissa sijainnut Pankkitalon Terrazzon kulma ja Isokadun toisella puolella sijaitseva Labbartin talon kulma.
– Kahvila Grill Terrazzo ja ravintola Kellari olivat kulman suosittuja palveluita. Pankkitalossa oli myös musiikkiliikkeitä ja muita nuorisoa vetäviä palveluita. Nuoriso kiersi keskustan kortteleita kävellen ja autoilla. Torille ja kadunvarteen pysäköitiin ja tavattiin tuttuja, Rauramo muistelee.
Arkkitehti ymmärtää nostalgian arvon. Se puhuttelee myös häntä itseään.
– Nyt rakennusliike sanelee sen, mitä ja miten rakennetaan. Ehkä se, mikä nostalgisessa kaupunkikuvassa viehättää, liittyy jotenkin vanhojen kaupunkien ja vanhojen rakennusten ihmisläheisyyteen, pienipiirteisyyteen, yksityiskohtiin ja yllättävyyteen. Sellaiseen ei rakennusliikkeiden määrittämässä nykyrakentamisessa päästä. Harvoinhan esimerkiksi lähdetään ulkomaanmatkalle mihinkään täysin uuteen modernistiseen kaupunkiin, Rauramo havainnollistaa.
– Nykyisin syntyvä uusi kaupunkikuva on usein teollisesti tuotettua, usein monotonista ja suurimittakaavaista, juuri kuten kansa sanoo, niitä betonikuutioita. Uuden rakentamisen asettuminen toki ottaa aikansa, samoin ihmisten asettuminen, paikkojen muuttuminen tutuiksi. Sellaisia arvoja, jotka vanhoihin miljöisiin liittyvät, on enää hyvin vaikea saavuttaa.
