Iäkkäiden omaishoitajien jaksaminen huolettaa
Omaishoitajan jaksaminen on tärkeässä roolissa, kun omaishoitoa kehitetään. (Kuva: Seppo Haavisto)
Iäkkäiden vanhempien tytär avautuu maakuntalehden yleisönosastokirjoituksessa 87 vuotiaan isänsä ja kolme vuotta nuoremman äitinsä tilanteesta. Dementiaan sairastunutta miestään hoitavan vaimon voimat loppuvat ja terveys pettää.
Aviopuolisolle on haettu pitkäaikaishoitopaikkaa jo puoli vuotta sitten, mutta sote-ihmiset ovat todenneet isän pärjäävän yhä kotona. Tyttären mukaan äidin jaksamista ei päätöstä tehtäessä ole pohdittu. Onko tämä Kainuun Sanomien kirjoitus suomalaisen omaishoidon arkipäivää?
-Kyllä se valitettavasti taitaa olla, huokaa Omaishoitajat ja läheiset- liitto ry:n toiminnanjohtaja Marja Tuomi.
Tuomi muistuttaa Suomessa olevan 350 000 omaishoitajaa, joista yli on yli 65-vuotiaita puolisoaan hoitavia. Valtaosa omaistaan hoitavista ei ole virallisia omaishoitajia.
-Omaishoitojärjestelmän – ja tukien ulkopuolelle heistä jää suurin osa, sillä kotikunnan kanssa omaishoitajasopimuksen oli Suomessa viime vuonna tehnyt hieman yli 43 000, Tuomi huomauttaa.
Jaksamiseen huomiota
Omaiset ovat tärkeässä roolissa, kun iäkkäiden omaishoitajien jaksamista seurataan.
-Tässä Kainuun tapauksessa tytär oli huomannut, ettei äiti enää jaksa. Mutta meillä on paljon iäkkäitä pariskuntia, joilla ei ole läheisiä tai ei ainakaan ole heitä lähellä, Tuomi painottaa.
Kaikki on mahdollista, kun voimat loppuvat ja epätoivo valtaa mielen. Viikonloppuna Haapavedellä iäkäs vaimoaan kotona hoitanut sotaveteraani surmasi vaimonsa ja itsensä. Yksityiskohtia tapauksesta ei tiedossa, mutta vuosien varrella on sattunut tapauksia, joissa hoitaja ja hoidettava ovat lähteneet yhtä aikaan.
-Iäkkäälle omaishoitajalle on tärkeää saada tukea ajoissa. Fysiikka ei enää kestä mahdottomia ja apua on oltava tarjolla ajoissa. Vastuuta ei voi ulkoistaa naapureille, vaan se kunnan sosiaalitoimella. Heillä on tieto iäkkäistä kuntalaisista, toiminnanjohtaja Marja Tuomi painottaa.
Edullista yhteiskunnalle
Omaishoitajien tekemä työ on yhteiskunnalle edullista. Erityisen edullista se on silloin, kun läheistä hoidetaan ilman omaishoitosopimusta. Omaishoidon kehittäminen onkin ollut juhlapuheissa esillä, kun uusia sote-malleja on piirrelty. Säästöjä syntyy, kun laitoksen sijaan hoito tapahtuu mummon omassa mökissä.
-Tuntuu siltä, että tänä päivänä mennään päätöksenteossa liikaa talouspuoli edellä. Ihmisen hyvinvoinnin pitäisi olla ykkösenä, kun päätöksiä tehdään, Tuomi pohtii.
Erityisen hankalaksi tilanne tulee jatkossa muuttumaan syrjäisillä seuduilla. Toisaalta aivan Haapaveden kaupungin keskustassa tapahtunut traaginen tapahtumasarja osoittaa, ettei kaikkia ongelmia huomauta edes isommilla paikoilla.
-Vähän huolettaa, miten turvataan syrjäisillä seuduilla olevien vanhusten lähipalvelut. Samaan aikaan julkinen liikenne loppuu ja kauppoja ei enää ole. Kuka huolehtii näistä ihmisistä? Digitalisaatio on hyvä ja kehittyvä asia, jossa on paljon mahdollisuuksia, mutta sekään ei korvaa elävää ihmistä, joka käy sinusta pitämässä huolta, toiminnanjohtaja Marja Tuomi painottaa.
Laki toi muutoksia
Kuntaliiton erityisasiantuntija Eevaliisa Virnes muistuttaa heinäkuun alussa voimaan tulleen omaishoitolain muutoksen tuovan uusia eväitä omaishoitajien jaksamiseen. Kunnan kanssa omaishoitosopimuksen tehneitä on 43 000, hoidettavista kolme neljäsosaa on 65 vuotta täyttäneitä ja useat omaishoitajatkin ovat jo 65 vuotta täyttäneitä. Sopimusomaishoito sisältää hoitopalkkion hoitajalle, omaishoitajan vapaan sekä tarvittavat palvelut.
-Kaikilla sopimuksen tehneillä omaishoitajille on oikeus kahteen vapaapäivään kuukaudessa, sitovaa hoitoa ja huolenpitoa antavilla on edelleen oikeus kolmeen vapaavuorokauteen kalenterikuukaudessa. Kunta ja omaishoitaja voivat sopia, että vapaavuorokausi jaetaan useampaan yhtä vuorokautta lyhyempään jaksoon. Lisäksi omaishoitolakia muutettiin siten, että kunnille tuli velvollisuus järjestää omaishoitajille tarvittaessa valmennusta ja koulutusta sekä hyvinvointi- ja terveystarkastuksia. Tämä on tosin määrärahasidonnainen palvelu, Virnes kertoo.
Vapaita jää käyttämättä
Kaikki omaishoitajat eivät syystä tai toisesta käytä lakisääteisiä vapaita. Määrä on noin puolet sopimuksen tehneistä omaishoitajista.
-Voi olla, ettei koeta tarvetta vapaille tai ei ole löytynyt sellaista hoitopaikkaa, jonne hoidettava läheinen haluttaisiin viedä. Lisäksi meillä sitovaa hoitoa ja huolenpitoa antavia omaisille antavia noin 15.000 – 20.000, joiden omaishoidon tuen saantiedellytykset todennäköisesti täyttyisivät, mutta heillä ei syystä tai toisesta ole kunnan kanssa tehtyä omaishoitosopimusta, Virnes kertoo.
Omaisia pääasiallisina auttajina on kaikkiaan noin 350 000 suomalaisella. Sosiaalihuoltolaki muuttui heinäkuun alusta siten, että kunta voi tarvittaessa järjestää myös ilman omaishoitosopimusta sitovaa hoitoa antaville omaisille vapaapäiviä ja vapaan aikaiset palvelut hoidettavalle.
-Suomessa ei ole lakiin perustuvaa velvoitetta hoitaa iäkästä omaistaan. Osa haluaa huolehtia iäkkäästä puolisostaan niin pitkään kuin mahdollista, kun on kerran luvattu yhdessä elämä viettää, erityisasiantuntija Eevaliisa Virnes toteaa.
Tarvittaisiin entisenlaisia vanhainkoteja. On aivan älytön tavoite, että vanhukset ovat kotona elämänsä loppuun saakka. Kotisairaanhoito ei taida toimia riittävän hyvin missään kunnassa. Jos toinen vanhuksista ei ole riittävän huonossa kunnossa, puolison pitää hoitaa sitä huonokuntoista, vaikka ei jaksaisi. Jos hyväkuntoinen kykenisi olemaan julma, ja jättäisi huonokuntoisemman yksin kotiin kotisairaanhoidon armoille, ehkä jonkun hoitokodin ovet aukenisivat nopeastikin, ja kunta maksaisi paikan kalliimpaankin hoitopaikkaan. Mutta aika harva puoliso noin pystyy tekemään, samoin kuin omaishoitajavapaata hyödyntämään, jos puoliso ei halua lähteä hoitolaitoksiin. Iso suunnanmuutos olisi tarpeen vanhustenhoidossa, nyt vanhuksia kohdellaan erittäin epäinhimillisesti.
Olen 88-vuotias 90-vuotiaan pitkälle kehittynyttä Alzheimeria sairastavan mieheni omaishoitaja. Jaan lääkkeet hänen dosettiinsa, kuten myös omaani. Valmistan ruuan. Käymme yhdessä kaupassa. Autan pukeutumisessa ja peseytymisessä. Tämä kaikki sujuu hyvin. En tarvitse apua näihin toimintoihin.
Mutta henkinen jaksaminen. Välistä tulee itku, kun en jaksa vastata lukemattomia kertoja toistuviin samoihin kysymyksiin, tai sitten vastaan äreästi. Olen väsynyt ja ajattelen usein, että tällaiseksi minun vanhuutena siis oli tarkoitus muodostua.