Karaoketanssit ikääntyneille on esimerkki kuntalaisten kunnon hoidosta, kirjoittaa Pirkko Lahti

Mäntsälässä on viikoittain karaoketanssit ikääntyneille. Joka maanantai seuraintalolla tanssitaan, lauletaan ja tavataan tuttuja. Kunta tarjoaa seuraintalon käyttöön ilmaiseksi, eläkeläisjärjestöjen vapaaehtoiset järjestävät karaokelaulamisen ja kahvituksen. Toiset järjestöt tuovat vanhuksia paikalle aina silloin tällöin ja seurakuntakin osallistuu kuljetuksiin ja kahveihin. Jokainen taho tarjoaa jotakin ja yhteinen soppa toimii.

Kun karaoketanssit ovat neljän tunnin mittaisia, voi sinne poiketa kauppareissulla tanssimaan tunniksi tai juttelemaan toiseksi tunniksi. Laulajistakin on jonoa. Välillä voidaan yhdessäkin laulaa tanssimusiikkia. Osallistujia on nelisen sataa ja viikoittain lähes sata osallistujaa tanssii.

Kun hanke palkittiin välittämisen palkinnolla (antajina Vanhus- ja Lähimmäispalvelun liitto sekä Geroclub) sai toiminta lisäpontta. Osallistujia pyydettiin kirjaaman pienessä tutkimuksessa omia tuntojaan toiminnasta. Sekä naiset että miehet kokivat toiminnassa parhaaksi sosiaaliset suhteet ja ystävien tapaamisen.

Noin viidennes vastaajista korosti myös kunnon ylläpidon olevan tärkeää. Onhan tanssi monellakin tapaa loistava kuntokurssi: Itse liikunta hoitaa hermoratoja ja kehon joustavuutta, musiikki tunnetusti hoitaa ihmisen mieltä ja onhan kosketuksellakin toiseen ihmiseen merkitystä. Tanssin ohessa sitten vaihdetaan kuulumiset ja ehkä puidaan ongelmatkin.

Ainakin Mäntsälän kokeilussa tämä on toteutunut, koska joka toinen tutkimukseen vastaajista oli käynyt tapahtumassa jo yli vuoden ajan. Yli 90 prosenttia vastaajista koki saaneensa uusia ystäviä. Osa vastanneista toimi viikoittain paikkojen järjestelijänä ja osa kahvin keittäjinä. Laitteiden hoitokin tapahtui vapaaehtoistyönä.

Ihaninta oli, että kun kävimme paikan päällä oli meno viehättävää ja väki oli innostunutta. Mukana oli myös uusia osallistujia, ensikertalaisia. Miehistä kuulemma oli hieman pulaa, mutta sodan jälkeinen sukupolvi on oppinut tanssimaan samaa sukupuolta olevien kanssa. Naiset lähtivät mutkattomasti lattialle ja tanssi kulki.

Rehellisyyden nimissä on toki todettava, että nämä ihmiset olivat muutenkin aktiivisia, koska monet toimivat järjestöissä. Miksi tästä kannattaa kirjoittaa? Näen monta syytä: ensinnäkin nykyisessä sote-järjestelmässä on kuntien tehtävä kuntalaisten kunnon huolto. Tämä esimerkkimalli on edullinen ja toimiva.

Yhtä hyvin toiminta voi olla jotakin muutakin: kävelyretkiä, laulutapahtumia tms. joka tuo ikäihmiset yhteen. Toiminta saa heidät lähtemään, suunnittelemaan kulkemisensa, osallistumaan ja muistelemaan. Lisäksi lyhyetkin sosiaaliset suhteet rakentavat ihmisten mieltä. Tulee huomatuksi ja saa kertoa kuulumisiaan. (Amerikkalainen tutkimustulos vuodelta 2024).

Toiseksi kunnat ovat rahapulassa, mutta kun kaikki tahot tekevät yhteistyötä miettimättä koko ajan rahan käyttöä, saadaan monista tahoista sen verran rahaa, että voidaan toimia ja että tarjotaan ikäihmisille mahdollisuuksia vapaaehtoiseen toimintaan.

Me eläkeläiset emme ole vain kuluerä, me maksamme veromme myös kunnalle ja käytämme palveluja, mutta meihinkin voi sijoittaa ja saada meidät itse hoitamaan yksinäistymisen vastustamista. Pienistä puroista saa virran, jos oivaltaa ja jos löytyy yhteinen tahtotila. Toki niitä dynaamojakin ja ideoitsijoitakin tarvitaan, mutta kansalaiset ovat luovia.

Pirkko Lahti
Filosofian lisensiaatti, psykologi