Käytössä jo vuosia - kuinka viherkerroin on toiminut?

Useat kaupungit ovat ottaneet käyttöön tonttien viherrakennetta ohjaavan viherkerroin-työkalun. Menetelmää on testattu jo usean vuoden ajan ja nyt se on vakiintumassa keinona edistää ilmastokestävän kaupunkiympäristön suunnittelua.

Aalto-yliopiston hankkeessa on kartoitettu viherkerroin-menetelmän käyttöä ja kehittämistarpeita yhteistyössä kaupunkien kanssa.

Korttelien ja pihojen viherrakenteilla on keskeinen merkitys kaupunkien ilmastonkestävyydelle ja kaupunkiluonnon monimuotoisuudelle, sillä suuri osa kaupunkien potentiaalisesta viherpinta-alasta sijaitsee tonteilla.

Tonttien viherrakennetta ohjaamaan kehitetty viherkerroin eli vihertehokkuusluku herättää kasvavaa kiinnostusta Suomessa. Viherkertoimen etuna on viherelementtien saattaminen laskennalliseen muotoon sekä mahdollisuus kytkeä työkalu asemakaavamääräyksiin ja sitä kautta tonttien pihasuunnitteluun.

Alun perin Berliinissä 1990-luvulla kehitetty malli on saavuttanut maailmanlaajuisen suosion. Se on käytössä laajasti esimerkiksi Ruotsissa ja parhaillaan sitä ollaan testaamassa myös Norjassa.

Nesslingin Säätiön rahoittamassa Aalto-yliopiston Viva-hankkeessa (Viherkertoimen valtavirtaminen) on vuoden 2019 aikana kartoitettu menetelmän soveltamista Suomen eri kaupungeissa ja luotu yhteistyöalusta tiedon ja kokemusten jakamiseen.

Yhteistyössä kaupunkien kanssa toteutetussa hankkeessa on tarkoitus tukea viherkertoimen käyttöönottoa ja samalla kerätä tietoa menetelmään liittyvistä kehittämistarpeista sekä luoda pohjaa vaikuttavuuden arvioinnille.

Viherkerroin käytössä isoissa kaupungeissa

Tällä hetkellä vihertehokkuusmenetelmä on käytössä tai sitä kokeillaan jo useimmissa Suomen suurimmista kaupungeista. Helsingissä viherkerroinlaskentaa vaaditaan lähtökohtaisesti kaikissa asemakaavoissa ja Vantaallakin jo noin puolet uusista asemakaavoista edellyttävät vihertehokkuutta.

Tampereen kaupunki päätti loppuvuodesta 2019 päättyneen pilotin pohjalta ottaa menetelmän laajempaan käyttöön. Jyväskylässä, Espoossa, Turussa, Oulussa, Vaasassa ja Porissa ollaan testattu tai ollaan parhaillaan testaamassa menetelmää.

Pisimmällä ollaan Helsingin Kuninkaantammessa, joissa ensimmäiset viherkerroin-korttelit valmistuivat kesällä 2019. Lisää toteutuneita kohteita valmistuu lähivuosina, mikä mahdollistaa menetelmällä saavutettujen tulosten arvioinnin.

Viherkerroin on mukana myös eri kaupunkien poliittisissa ja strategisissa linjauksissa, esimerkiksi Vantaalla resurssitehokkuus-tiekartassa, Helsingissä ilmastonmuutokseen sopeutumisen linjauksissa ja Jyväskylässä Avoin kaupunkiympäristö -politiikassa.

Viherkerroin on yleistymässä myös vuonna 2018 julkaistun rakentamisen ympäristöluokituskriteeristön (RTS) ansiosta, jossa viherkerroin on mukana yhtenä kriteerinä.

Mitä viherkertoimella voidaan saavuttaa 

Viherkertoimella on mahdollista saavuttaa samanaikaisesti monia hyötyjä.  Työkalua pilotoineet kaupungit nimeävät keskeiseksi tavoitteeksi riittävän viherrakenteen turvaamisen ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen erityisesti hulevesien kannalta.

Muita tavoitteita ovat esimerkiksi ekosysteemipalvelujen turvaaminen ja pihojen laadun parantaminen yleisesti.

Koska Suomen ensimmäiset viherkerroinkorttelit ovat valmistuneet ja työkalun käyttö on nopeasti yleistymässä, on otollinen ajankohta herättää keskustelua työkalun vaikuttavuudesta ja tavoitteiden arvioinnista.

Aalto-yliopiston hankkeessa olemme tarkastelleet viherkerroin-menetelmää erityisesti kolmesta näkökulmasta: 1. hulevesien hallinnan, 2. luonnon monimuotoisuuden ja 3. hiilen sidonnan.

Hulevesien hallinta

Hulevesien hallinta on otettu vahvasti mukaan viherkertoimen kehittämiseen monissa kaupungeissa.

Esimerkiksi Helsingin ja Tampereen laskureissa työkaluun on sisällytetty materiaalien valumakertoimet, joiden pohjalta se laskee tontilta muodostuvien hulevesien määrän ja vertaa sitä suunnitelmassa esitettyjen viivytysratkaisujen tilavuuteen.

Tämä toimii myös ohjeellisena tietona suunnittelijalle. Lisäksi viherkertoimessa on mukana erilaisia hulevesiratkaisuja, joita laskuri pisteyttää sen mukaan, miten hyödyllisiksi ja kustannustehokkaiksi ne on arvioitu. Esimerkiksi kasvillisuudeltaan monipuolisesta painanteesta saa enemmän pisteitä kuin kivipintaisesta viivytysalueesta.

Hulevesiratkaisujen toteuttamisessa on tunnistettu haasteita erityisesti suunnitteluprosessin näkökulmasta. Maisemasuunnittelu, kunnallistekninen suunnittelu ja LVI-suunnittelu tulisi ratkaista kokonaisuutena ja varmistaa, että hulevesipainanteisiin ohjataan vettä katoilta tai läpäisemättömiltä pinnoilta mitoituksen mukaisesti.

Laajoilla hulevesipainanteilla voi saavuttaa korkean vihertehokkuuden, mutta painanteilla ei ole merkitystä, mikäli sinne ei johdeta vesiä. Esimerkiksi kattovedet saatetaan johtaa rakenteissa suoraan maan alle, jolloin niiden pumppaaminen takaisin maantasoon voi osoittautua mahdottomaksi.

Tällöin mahdollinen kaavassa vaadittu hulevesien viivytys toteutuu usein maanalaisissa viivytysrakenteissa, jotka voivat olla teknisenä ratkaisuna toimivia, mutta vihertehokkuuden näkökulmasta hyödyttömiä.

Luonnon monimuotoisuus

Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta viherkerroin painottaa yleisellä tasolla ratkaisuja, joilla on suurempi potentiaali tarjota elinympäristöjä lajistolle. Esimerkiksi nurmen sijaan niityllä on korkeampi painokerroin.

Työkalu ei ota kuitenkaan tarkemmin kantaa esimerkiksi istutettavan lajiston monipuolisuuteen ja paikallisiin olosuhteisiin, joilla on keskeinen merkitys luonnon monimuotoisuuden kannalta.

Erityisen olennaista olisi säilyttää rakennuspaikan olemassa olevaa kasvillisuutta, mutta käytännössä säästäminen on nykyisissä rakennustehokkuudeltaan suurissa hankkeissa vaikeaa.

Myös ylläpidolla on merkitystä monimuotoisuudelle, mutta viherkerroin ei ota kantaa rakentamisen jälkeiseen pihan hoitoon. Esimerkiksi suunnitelmissa esitetty monilajinen istutusalue voi muuttua yksipuoliseksi kasvillisuusalueeksi, mikäli sitä ei hoideta tarkoitetulla tavalla.

Hiilen sidonta ja varastointi

Hiilen sidontaa ja varastointia on toistaiseksi huomioitu niukasti pihan suunnittelussa ja rakentamisessa. Myöskään viherkerroin ei ota suoraan kantaa hiilinieluihin.

Se tukee kuitenkin hiilensidontaa kannustamalla puiden istuttamista. Pitkäikäisiksi kasvavat suurikokoiset puut ovat tutkimusten mukaan tehokkain hiilinielu. Tärkeintä olisikin varmistaa, että tonteille istutetaan riittävästi puita ja että ne saavat kasvaa isokokoisiksi ja iäkkäiksi.

Toinen tärkeä näkökohta olisi olemassa olevan kasvillisuuden ja maaperän säilyttäminen, sillä maaperä voi toimia tehokkaana hiilivarastona.

Kasvillisuuteen pihan elinkaaren aikana sitoutuva hiili on hyvin pieni osa verrattuna esimerkiksi rakentamisen hiilijalanjälkeen. Sillä voi kuitenkin olla välillisiä vaikutuksia; puun istuttaminen on todennäköisesti ainoita hiilineutraaleja tai jopa hiilinegatiivisia toimia, joita on mahdollista toteuttaa rakentamisessa.

Toisin sanoen, jos puun istuttaminen korvaa esimerkiksi läpäisemätöntä pintaa tai intensiivistä hoitoa vaativaa nurmikkoa, on sen merkitys suurempi kuin puun elinkaaren aikainen hiilinielu yksinään.

Perustuu määrälliseen arviointiin

Edellä mainitun kolmen keskeisen näkökulman lisäksi viherkertoimella voidaan saavuttaa muitakin hyötyjä. Esimerkiksi pihojen yleiseen laatuun voidaan suunnittelijoiden kokemusten perusteella vaikuttaa välillisesti siten, että ulkotilojen suunnittelu saa hankkeissa suuremman painoarvon.

Menetelmänä viherkerroin on kuitenkin määrälliseen arviointiin perustuva, eikä sinänsä ota kantaa esimerkiksi pihan toiminnallisuuteen tai viihtyisyyteen. Viherkerroin ei siten korvaa tai takaa hyvää suunnittelua ja kokonaisratkaisua.

Viherkerroin-menetelmän valtavirtaistumisen kannalta kiinnostavana kysymyksenä ovat myös kustannusvaikutukset. Viherkerroin ei automaattisesti lisää ympäristörakentamisen kustannuksia, sillä se kannustaa esimerkiksi kustannuksiltaan kohtuullisten läpäisevien pintojen ja paikalla olevan kasvillisuuden säilyttämiseen.

Kustannukset riippuvat enemmän muista tekijöistä, kuten valituista materiaaleista ja ratkaisuista, ja viherkerroin jättää tässä paljon vapauksia eikä sido suunnittelua tai toteutusta tiettyihin valintoihin.

Hyvä pihasuunnittelu on avainasemassa toimivan kokonaisuuden luomisessa. Viherrakenteista saatavat hyödyt kertyvät pitkällä aikavälillä, mutta vehreä ympäristö voi näkyä myös kiinteistöjen arvossa jo alusta alkaen.

Viherkerroin-työkalun kehittämistarpeet

Viherkerroin on saavuttamassa nopeasti suosiota kaupunkien keskuudessa ja työkalu vaikuttaa lupaavalta. Kaupungit ovat tunnistaneet kuitenkin useita kehittämistarpeita.

Sopivan vihertehokkuuden tavoitetason asettaminen on osoittautunut haastavaksi, koska kohteet ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi hyvin tiiviillä alueilla ja kansipihoilla työkalu voisi kannustaa nykyistä enemmän esimerkiksi vertikaaleihin viherelementteihin, kuten köynnösseiniin.

Menetelmää tulisikin kehittää siten, että se vastaisi paremmin erityisesti haastavien kohteiden suunnitteluun. Työkalua olisi mahdollista kehittää myös siten, että laskentatapa olisi yleispiirteisempi asemakaavavaiheessa ja tarkempi pihasuunnittelu-vaiheessa. Eri suunnittelutasojen huomioonottaminen tekisi työkalusta helpommin käytettävän.

Myös viherkerroin-laskentamenetelmän yhtenäistäminen on herättänyt kiinnostusta. Suurin osa kaupungeista on luonut oman laskurinsa pohjautuen Helsingin kaupungin käyttämään malliin.

Eri kaupunkien malleissa painotuksia on muokattu eri tavoin eivätkä ne ole keskenään vertailukelpoisia. Esimerkiksi tavoitetaso 0,8 voi tarkoittaa toisessa kaupungissa tiukempaa vihertehokkuutta kuin toisessa, riippuen viherelementtien painotuksista.

Viherkertoimen valtakunnallisen soveltamisen kannalta olisi eduksi, jos laskentapa olisi yhtenäinen, vaikka kunnilla olisikin mahdollisuus edelleen soveltaa painotuksia ja työkaluun sisällytettyjä elementtejä paikallisesti.

Keskustelua on myös käyty viherkertoimen huomioonottamisesta valtiontason ohjauksessa, erityisesti maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä -asetuksessa.

Mitä seuraavaksi?

Viherkerroin vastaa hyvin tarpeeseen kehittää kaupunkiympäristön laadukasta viherrakennetta tonttitasolla ja edistää ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Lähitulevaisuudessa, kun toteutuneita kohteita alkaa olla enemmän, menetelmän toimivuutta tulee arvioida suhteessa sille asetettuihin tavoitteisiin.

Hyväksi todettua menetelmää tulee saatujen kokemusten pohjalta jatkuvasti kehittää vastaamaan suunnittelun ja rakentamisen muuttuviin tarpeisiin.

Lisätietoja viherkertoimesta viherkerroin.aalto.fi

Teksti: Mari Ariluoma ja Ranja Hautamäki

Kirjoittajista Mari Ariluoma on maisema-arkkitehti ja väitöskirjatutkija Aalto-yliopistossa, Ranja Hautamäki on professori Aalto-yliopistossa.

Artikkeli on julkaistu juuri ilmestyneessä Kuntatekniikan numerossa 1/2020