Kesähelmi: Vantaan apulaiskaupunginjohtaja meditoi villapaitoja neulomalla – kutominen houkuttaisi myös valtuustokokousten aikana
Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Katri Kalskeella on perheelle tehtäviä käsitöitä varten kiertolista, ja jokainen perheenjäsen – puoliso, kaksi poikaa, miniät ja kuusi lastenlasta – on vuorotellen listan kärjessä. (Kuva: Ilkka Ranta-aho)
– Kun illalla hektisen päivän jälkeen istahdan lopulta alas, tämä on minulle keino rauhoittua. Voin samalla vaikka katsoa uutisia.
Kun Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Katri Kalske kertoo intohimoisesta harrastuksestaan kutomisesta, puikot heiluvat ja silmukka silmukalta syntyy uusia kerroksia punaisen patenttineuleisen paidan hihaan. Neule on tarkoitettu hänen toiselle pojalleen, jonka ihoa villa kutittaa.
Kalskeen mielestä kutominen on terapeuttista ja meditoivaa. Tuntuu hyvältä saada nähdä työnsä jälki. Ajatukset irtautuvat muista asioista, kun etenkin mutkikkaisiin kuvioihin joutuu keskittymään.
Kalskeella on perhettään varten kiertolista, ja jokainen perheenjäsen – puoliso, kaksi poikaa, miniät ja kuusi lastenlasta – on vuorotellen listan kärjessä.
Lapset ja lapsenlapset esittävät toiveitaan neulomuksista, mutta yhtä lailla Kalske suunnittelee niitä itse. Esimerkiksi punaisen neuleen värin hän päätti itse, sillä väri pukee hänen mielestään neuleen saajaa. Toisen pojan harmaa villapaita on valmis ja käytössä. Kalske näyttää puhelimeltaan poikansa päällä olevaa neuletta. Näyttää hyvin tyylikkäältä!
– Saan aikaan tasaista jälkeä, se on pitkän kokemuksen ansiota. Mutta tämä villatakki meinasi viedä hengen, Kalske naurahtaa ja näyttää kännykkäkuvaa kauniista villatakista hienoine kuvioineen ja monikudelmineen. Neulomisen teki erityisen työlääksi langan poikkeuksellinen kuljetus. Neuleen sai lopulta Kalskeen miniä.
Kalske on tuonut mukanaan töihin Vantaan kaupungintalolle näytille ja hypistelyä varten kutomiaan villapaitoja, joista osa on paksuja, osa hieman kevyempiä. Yksi on trendikäs islantilaisneule, jonka hän kutoi itselleen.
– En yleensä kulje trendien perässä, mutta tuosta mallista innostuin, hän kertoo.
Joululahjaksi hän kutoi jokaiselle kuudelle lapsenlapselleen omat serkkusukat, joissa on sama perinteinen kaunis malli, mutta sukkien reunassa jokaisella on oma värinsä.
Kalskeen tekemiä villapaitoja. (Kuva: Ilkka Ranta-aho)
Kymppi käsitöissä
Käsityöt ovat kulkeneet Kalskeen mukana niin kauan kuin hän muistaa. Äiti oli käsityöihmisiä, samoin hänen isoäitinsä. Nuorempana hän lisäksi ompeli itselleen vaatteita.
– Sain kokeilla lapsena ompelemista mummon poljettavalla ompelukoneella. Kansakouluajoilta muistan ensimmäiset tossut, jotka kudoin kolmannella luokalla.
Oppikoulussa hänellä oli tiukka käsityönopettaja, jonka kanssa hän kävi neuvotteluja luovista ideoistaan. Hänen mieleensä on jäänyt erityisesti paksu villapaita, jota varten hän halusi käyttää kaksinkertaista lankaa.
– Opettaja sanoi aluksi, ettei ole sellaisia puikkoja, joilla voisin kutoa niin paksua paitaa. Lopulta hän antoi käyttööni tosi paksut opetuspuikot.
Tulos oli jälleen niin hyvä, että todistuksessa komeili käsitöiden arvosanana kymppi.
Kalskeen neuleet ovat tasaista käsialaa. (Kuva: Ilkka Ranta-aho)
Koulu ei ratkaise yksin isoja haasteita
Kalske toimii Vantaalla kasvatuksen ja oppimisen toimialan johtajana. Ala on ollut viime aikoina tiuhaan esillä uutisissa koko maassa, milloin Suomen Pisa-tulosten, milloin koululaisten kännyköiden käytön takia.
Vantaalla erityisen surullinen tilanne oli keväällä, kun Viertolan koulussa 12-vuotias poika ampui luokkatoverinsa ja haavoitti kahta muuta. Kalske kommentoi tilannetta lukuisissa medioissa ja istui illalla A-studiossa.
– Oli järjettömän iso tragedia, että tällainen ampuminen pääsi tapahtumaan. Vaikka se oli yksittäinen, se samalla kertoo väkivallan siirtymisestä yhä nuorempiin. Aggressiivista käytöstä näkyy jo päiväkodeissa.
Kalske huomauttaa, että koulu ei yksin pysty ratkaisemaan yhteiskunnan isoja kysymyksiä: miten me aikuiset elämämme, käyttäydymme ja kasvatamme lapsiamme.
Hänestä on hyvä, että koulusta puhutaan maassa aktiivisesti, sillä koulutus on pienen maan menestymisen edellytys.
– Olemme onnistuneet aika hyvin, mutta totta kai meidän pitää tarkastella tilannetta kaiken aikaa. Yhteiskunta muuttuu ja opetuksen on kyettävä vastaamaan muutoksiin.
Ajatukset irtautuvat muista asioista puikkojen viuhuessa. (Kuva: Ilkka Ranta-aho)
Kokoukset ilman kutimia
Kalske pohtii, että kouluihin ei voida lisätä jatkuvasti uusia resursseja. Sen sijaan olisi kyettävä hakemaan ratkaisuja kehittää palveluja viisaasti yhdessä. Hyvinvointialueiden sekä lasten ja nuorten peruspalvelujen kanssa on kyettävä tekemään hyvää yhteistyötä.
Vantaa on Suomen monikulttuurisin kaupunki.
– On selvää, että koulutuksen tasa-arvo ja mahdollisuuksien tasapuolinen rakentaminen ja turvaaminen ovat ydinkysymyksiämme. Monikielisten oppijoiden tukeminen ja mukana pitäminen ovat oleellisia, ja teemme työtä tämän eteen todella paljon. Jaamme myös lisäresursseja kouluille, joissa tällaista tukea tarvitaan.
Suomen heikentyneisiin Pisa-tuloksiin haettiin syytä lukuisista asioista, myös kännyköistä.
– Pohdin tilannetta myös pienten lasten sekä teinien mummina. Mielestäni ei olisi haittaa, vaikka puhelimia ei olisi koulussa lainkaan käytössä. On surullista nähdä, kuinka välituntien aikana lapset tuijottavat kännykkäruutua eivätkä ole vuorovaikutuksessa keskenään.
Kalske täsmentää, että digitaalisuus kuuluu opetukseen ja sitä pitää käyttää kuten lyijykynää.
– On kaksi eri asiaa hyödyntää digitaalisuuden mahdollisuuksia oppimisessa ja toisaalta olla jatkuvasti puhelimen verkostoissa.
Hän huomauttaa, että kännykkä sovelluksineen koukuttaa myös aikuisia.
– Etenkin väsyneenä huomaa, kuinka helposti puhelimen selailuun jää roikkumaan. Aivot sen sijaan pääsevät palautumaan, kun ottaa kutimet esille. Silloin käsi ei myöskään hakeudu puhelimelle.
Oppikoulussa Kalskeella oli tiukka käsityönopettaja, jonka kanssa hän kävi neuvotteluja luovista ideoistaan. (Kuva: Ilkka Ranta-aho)
Kalske ei ota paineita kutomisistaan. Villasukat voivat syntyä parissa päivässä, mutta hän ei lupaa etukäteen, koska on valmista. Töissä on deadlineja aivan kylliksi.
Tekeekö mielesi kutoa pitkiksi venyvien kokousten aikana?
Kalske myöntää, että välillä kyllä. Hän on huomannut, että jotkut valtuutetut kutovat tuntikausien kokousten aikana. Hän ei itse ole tätä ainakaan toistaiseksi tehnyt, vaikka joskus mielessä on käynyt, että olisipa nyt kiva neuloa. Sen sijaan toisinaan etäkokousten aikaan, kun hän itse lähinnä kuuntelee, puikot saattavat heilua.
– Korona aikaan syntyi paljon tuotosta, hän paljastaa.
Kuka?
Katri Kalske
- Ikä: 63
- Syntymäpaikka: Helsinki
- Kotipaikka: Espoo
- Koulutus: Kasvatustieteiden maisteri
- Työura: Muun muassa rehtorina Espoossa, erityisasiantuntijana Opetushallituksessa ja sivistystoimenjohtajana Siuntiossa. Ennen Vantaan apulaiskaupunginjohtajuutta Lohjalla sivistysjohtajana ja hyvinvointijohtajana.
- Luottamustoimet: Hallitusjäsenenä Metropolia Ammattikorkeakoulussa, Kuntien Tierassa ja Seuressa.
- Perhe: Puoliso, kaksi lasta puolisoineen sekä kuusi lastenlasta, joiden ikähaitari 2–17 vuotta
- Harrastukset: Kutominen, liikunta ja puutarhanhoito
Kirsi Riipinen, teksti
Ilkka Ranta-aho, kuvat
Luitko jo?
