KHO äänin 3-2: Vammainen lapsi tarvitsi liikaa aikuisen hoivaa – henkilökohtaisen avun harrastuksiin saattoi jättää myöntämättä

Kehitysvammaiselle 10-vuotias pojalle haettiin vuonna 2019 hänen kotikunnaltaan vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista apua harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Pojan huoltajat hakivat hänelle henkilökohtaista apua 30 tuntia kuukaudessa muun muassa harrastuksiin, ulkona liikkumiseen, muiden lasten kanssa toimimiseen ja retkeilyyn.

Pienellä pojalla oli diagnosoitu kehitysvammaisuus, autismin kirjon häiriö, monimuotoinen nykimishäiriö, aktiivisuus, tarkkaavuus ja impulssikontrolli sekä deleetio. Pojan kotikunnassa ei kuitenkaan anomukselle lämmetty, vaan se hylättiin niin viranhaltijan, kuin asiaa käsitelleen lautakunnan jaoston toimesta. Lapsen avun tarpeen katsottiin painottuvan selkeästi työntekijästä riippuvaan hoitoon, hoivaan ja huolenpitoon.

Lapsen vanhemmat valittivat ensin hallinto-oikeuteen, joka kumosi kunnassa tehdyt kielteiset päätökset ja palautti asian uudelleen kunnan käsiteltäväksi. Kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan jaosto pyysi lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaati, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan.

KHO otti asian käsittelyyn ja totesi, ettei vammaispalvelulaissa ole sinällään asetettu alaikärajaa henkilökohtaisen avun saamiselle. Päätöksessä kuitenkin todettiin, ettei henkilökohtainen apu sovellu tilanteisiin, joissa lapsen avun tarve painottuu hänen toimintansa ja käyttämisensä suhteen liikaa aikuisen valvontaan ja ohjaukseen.

Kyseisessä tapauksessa lapsi tarvitsi käyttäytymisen sääntelyn ongelmien takia jatkuvaa aikuisohjausta, selkeää strukturointia ja visuaalista tukea ohjauksessa. Näin ollen KHO katsoi, että pojan avun tarve painottui vielä hänen toimintansa aikuisjohtoiseen valvontaan ja ohjaamiseen. Näin ollen hakemus harrastuksiin ja vapaa-aikaan haetusta henkilökohtaisesta avusta oli voitu hylätä.

Korkein hallinto-oikeus teki ratkaisunsa äänestyksen jälkeen äänin 3-2.

Ratkaisu kokonaisuudessaan KHO:n sivuilla