KHO kumosi Kaarinan päätöksen evätä vaikeavammaisen matkat Helsingissä
Korkein hallinto-oikeus on tuoreessa vuosikirjapäätöksessään kumonnut Kaarinan kaupungin päätöksen koskien vaikeavammaisen henkilön kuljetuspalvelua. Invalidiliitossa työskentelevä henkilö oli hakenut oikeutta käyttää hänelle jo myönnettyä kuljetuspalvelua kahtena päivänä kuukaudessa majapaikan ja toissijaisen työpaikan välillä, joka sijaitsi Helsingissä. Työnantaja kun edellytti hänen työskentelevän kahtena päivänä kuukaudessa pääkonttorilla.
Kaarinan kaupunki ei tähän kuitenkaan suostunut, vaan asiaa käsitellyt viranhaltija hylkäsi hakemuksen marraskuussa 2018. Päätöksen mukaan työhön liittyviä kuljetuspalveluja ei voinut käyttää Helsingin sisäisiin matkoihin, koska ne ovat työssäkäyntialueen ulkopuolella. Lisäksi viranhaltijan päätöksen perustelujen mukaan vammaispalvelulain mukaan korvattavia matkoja ovat yhdensuuntaiset matkat kodin ja työpisteen välillä/enimmillään kaksi yhdensuuntaista matkaa päivässä, joten työpäivän sisäiset matkat eivät kuulu korvattavuuden piiriin.
Samaan tulokseen tuli myös asiaa seuraavaksi kaksi vuotta sitten käsitellyt Turun hallinto-oikeus. Hallinto-oikeus totesi, ettei Helsinki ole valittajan asuinkunta tai lähikunta, jonka alueelle kaupungin tulisi tarjota kohtuulliset kuljetuspalvelut. Näin ollen Kaarinan kaupungilla ei ollut velvollisuutta myöntää kuljetuspalveluita Helsingin alueella.
Ilman kuljetuspalveluja Helsingin työpäivinään ilman jäänyt henkilö ei tyytynyt hallinto-oikeuden ratkaisuun, vaan haki valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudestaan. Hän vetosi muun muassa yhdenvertaisuusvaltuutetun lausuntoon.
3,5 vuotta viranhaltijan tekemän hylkäävän päätöksen jälkeen KHO lopulta löi asialle sinetin. KHO myönsi, että Helsinki ei ole vaikeavammaisen henkilön maantieteellinen lähikunta, eikä toiminnallinen lähikunta, vaikka henkilön toissijainen työskentelypaikka siellä onkin. Tästä huolimatta hän oli kuitenkin oikeutettu hakemiinsa kuljetuspalveluihin.
Korkein hallinto-oikeus nimittäin katsoi, että kun kyse oli jo henkilölle myönnettyjen kuljetuspalvelujen osittaisesta soveltamisesta Helsingissä, niin matkoja voitiin pitää vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla kohtuullisina.
-Vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentin säännös kuljetuspalvelun rajautumisesta asuinkunnan alueella tapahtuviin tai lähikuntiin ulottuviin kuljetuksiin rajoittaisi tällaisessa tilanteessa hakijan oikeutta kuljetuspalveluun tavalla, joka tässä yksittäistapauksessa johtaisi ristiriitaan vammaispalvelulain 8 §:n 2 momentin kanssa. Korkein hallinto-oikeus totesi tämän perusteella, että vammaispalveluasetuksen 4 §:n 2 momentin säännös tuli tässä yksittäistapauksessa jättää perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta. Tämä lopputulos oli myös yhteensopiva perustuslain 6 §:ssä tarkoitetun yhdenvertaisuusperiaatteen ja vammaispalvelulain 1 §:stä ilmenevän vammaispalvelulain tarkoituksen kanssa, ratkaisussa todetaan.
Ratkaisu kokonaisuudessaan KHO:n sivuilla
