Kirjastotädin nahkahousut eivät pääse pölyttymään – “On ihana rokata, silloin kaikki muu unohtuu”
Rector´s Nightmare -bändi soittaa uutta ja vanhaa rokkia. Ohjelmistossa on myös yksi kaksosten veljen säveltämä kappale. Kuvassa Titus Hjelm (vas.), Raija Cser, Ritva Nyberg, Markus Mervola (rummut) ja Jussi Pakkasvirta (kitara, laulu). Kuvasta puuttuu Heikki Ruismäki (koskettimet). Kuva: Ritva Nybergin kotialbumi
Vuokko Viljakka, teksti
Laura Oja ja Ritva Nybergin kotialbumi, kuvat
Suomessa saattaisi olla kansainvälisesti tunnettu, identtisten kaksosten, Ritvan ja Raijan rokkiduo. Toisin kävi. Toinen kaksosista, Ritva Nyberg, 61, johtaa nykyisin Espoon kirjastopalveluita.
Ritvalla on takanaan liki 30 vuoden kirjastoura ja lähes 300 alaista. Tiukat nahkahousut eivät silti pääse pölyttymään. Ne hän vetää jalkaansa, kun lähtee rokkikeikoille bändinsä, Rector´s Nightmaren kanssa. Hän laulaa bändissä yhdessä kaksossiskonsa Raija Cserin kanssa.
Kaksoset ovat laulaneet bändissä viitisen vuotta. Bändin viidestä miessoittajasta neljä on professoreita. Bändi soittaa pääosin covereita Deep Purplesta Amy Winehouseen, Jimi Hendrixsista David Bowieen. Bändi keikkailee harvoin, mutta sitäkin intohimoisemmin. Huippuhetkiä ovat olleet Tavastian keikat Professors`Rock -tapahtumissa. He ovat esiintyneet myös Bottalla sekä rokkibaareissa.
– On ihana rokata. Silloin kaikki muu unohtuu, enkä tajua edes omaa ikääni. En olisi nuorena uskonut, että esiinnyn Tavastialla ensimmäisen kerran kuusikymppisenä.
Nuorekkaan bändin ikähaitari venyy 50 vuodesta 70 vuoteen.
– Olemme demokraattinen bändi ja pidämme yhdessä hauskaa. Parasta on, kun saamme yleisön mukaan. Ihanaa, että myös nuoret innostuvat musiikistamme.
Ritva Nyberg löysi oman alansa kirjastosta, vaikka haaveili nuorena valloittavansa maailman laulajana. Nykyisin hän johtaa Espoon kirjastopalveluita. Hän haluaa jatkaa työssään ja harrastaa myös laulamista niin pitkään kuin se vain mahdollista. Kuva: Laura Oja
Katulaulajana maailmalla
Teatteria lapsina harrastaneet, vilkkaat kaksoset ajautuivat teini-iässä alakulttuuristaan silloin tunnetun Kouvolan musapiireihin. He lauloivat siellä monissa bändeissä sekä akustisissa kokoonpanoissa.
– Bänditouhut olivat dna:ssani jo, kun lähdin Helsinkiin opiskelemaan. Esiinnyimme Helsingin kaduilla pari kesää 1980-luvun puolivälissä. Silloin kaduilla on näkynyt juuri muita soittajia kuin me ja perulaiset.
Musiikki vei kaksoset muusikkoystävineen vuodeksi Espanjaan ja vähän myöhemmin Saksaan sekä Unkariin. Tytöt lauloivat siellä eri bändeissä ja esiintyivät myös kaduilla.
– Se oli päämäärätöntä hippimeininkiä, vaikka toki meillä oli ajatus valloittaa maailma. Halusimme seikkailla ja kokeilla. Katusoitto oli kuitenkin rankkaa. Vannoimme, ettemme soittaisi koskaan enää kadulla.
Laulavat kaksoset pääsivät pari kertaa televisioonkin, kykykilpailuihin ja Kevään sävel -finaaliin. Levy-yhtiö kiinnostui heistä.
– Halusimme laulaa vain englanninkielistä poppia, mutta levy-yhtiö tahtoi iskelmiä. Meille se ei sopinut. Jos nuoruudessani ei ollut tarpeeksi rahaa, ei ollut mahdollista levyttää omaa, valtavirrasta poikkeavaa musiikkia. Olisipa kirjastoissa silloin ollut samanlaisia studioita kuin nyt. Niissä voi käydä äänittämässä ilmaiseksi demoja.
Ritva Nyberg ei ajattele ikäänsä, eikä toivo, että muutkaan ajattelisivat tai edes puhuisivat siitä. Hän nauttii, kun elämä tuo uusia haasteita ja uutta opittavaa kaikessa iässä. Kuva: Laura Oja
Laulutunteja ja duokeikkoja
Raija-sisko jätti musahommat 1980-luvun lopussa.
– Olimme olleet siihen asti aina yhdessä. Emme enää vain kestäneet toisiamme.
Lama ja todellisuus iskivät 1990-luvun alussa. Työt olivat tiukassa. Ritva ryhtyi hetkeksi tanssiorkesterin solistiksi.
– Se ollut sitä, mitä halusin. Halusin elämäni järjestykseen ja opinnot päätökseen.
Hän valmistui ja päätyi kirjastoalalle.
– Olin aina ajatellut, että kirjastoala on tylsää, enkä menisi koskaan ainakaan sinne. Enpä olisi arvannut, millaista siellä on. Olen aina rakastanut työtäni.
Tuli ura ja perhe, mutta musiikkia Ritva ei jättänyt. Hän jatkoi laulutunteja ja esiintyi pienillä duokeikoilla. Hän lauloi myös entisen työpaikkansa, Vantaan kirjaston bändissä.
Yhteinen sävel puolison kanssa
Kaksoset mahtuvat taas samaan bändiin. Kysymyksiin, tuleeko heille vielä riitoja ja kumpi on parempi laulaja, Ritva vastaa näin:
– Käyn edelleen laulutunneilla, Raija ei. Olen bändin solisti, mutta laulamme paljon yhdessä ja stemmalaulu on oleellinen osa esiintymisessä. Tunnemme niin hyvin toisemme, että tiedämme jo äänenvärähtelystä, mitä toinen aikoo.
Ritva iloitsee myös siitä, että on löytänyt yhteisen sävelen uuden puolisonsa kanssa. He tekevät yhdessä musiikkia.
– YouTube-kanava on jo valmiina. Sinne ilmestyy meidän biisejä ehkä vielä keväällä. Laulamisen tuoma hyvä olo säteilee myös muihin. Aion laulaa niin kauan kuin henki pihisee.
Toisinaan hän miettii, jos olisi tehnyt läpimurron laulajana.
– Siitä olisi voinut tulla jotain, jos olisin silloin ollut määrätietoisempi ja kompromissihalukkaampi. Olin pikkuidiootti kolmikymppiseksi asti. Se söi monia mahdollisuuksia. Nykyisin olen enemmän kuin kompromissihalukas. Näin se ihminen muuttuu. Olen tehnyt hyviä valintoja, enkä kadu mitään.
Fakta
Ritva Nyberg
- Ritva Nyberg on työskennellyt Espoon kaupungin kirjastopalveluiden johtajana vuodesta 2021. Hän työskenteli sitä ennen Vantaan kaupungin kaupunkikulttuurin kehittämispäällikkönä.
- Rector´s Nightmare -rock-bändin solisti. Käy lisäksi kuntosalilla, lenkkeilee ja juoksee
- Tärkeintä Ritvan elämässä on tasapaino.
Lue myös:
