Koulunpenkki ei kaikille maistu
Remontoitu peruskoulu vaiko vallan uusi koulujärjestelmä? Oli ratkaisu mikä tahansa, niin nykymeno ei voi enää jatkua.
Heikkoja oppimistuloksia, epätasa-arvoa, kärryiltä pudonneita ja syrjäytyneitä. Kaikkea tätä(kin) on suomalainen peruskoulu tänä päivänä. Asiaan on kiinnitetty huomiota Oma linja-tutkimushankkeen tuoreissa tuloksissa.
-Jopa 10 000 nuorta jää vuosittain ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta. Heidän syrjäytymisriskinsä on suuri. Peruskoulu ei ole enää oppilaille tasa-arvoinen ja oppimistulokset heikkenevät huolestuttavasti, todetaan tuoreessa Oma linja-infopaketin esittelytekstissä.
Professori Jouni Välijärven esittämät väitteet kuulostavat kovilta. Kuntaliiton asiantuntijoille väitteet eivät ole yllätys. Peruskoulu ei ole enää se tasa-arvoisen opetuksen keidas, jollaisena sitä on totuttu pitämään.
-Välijärven esiin nostamat ajatukset ovat pitkälle samoja, joita Sitran Uusi koulutus-foorumi nosti esiin 1,5 vuotta sitten. Meidän pitää miettiä korjataanko nykyistä opetusjärjestelmää vai luodaanko kokonaan uutta. On mietittävä, onko yhdeksän vuotta kaikille sopiva oppivelvollisuusaika, pitäisikö perinteisen koulun rinnalle tuoda muunlaisia mahdollisia suorittaa oppivelvollisuus, Kuntaliiton erityisasiantuntija Leena Pöntynen pohtii.
Alueellisia eroja
Nykymuotoisen peruskoulun nimiin on totuttu vannomaan. Pisa-tulokset ovat kertoneet toimivasta koulutusjärjestelmästä, mutta samaan aikaan kentällä on tapahtunut voimakasta eriytymistä.
Pohjois- ja Itä-Suomen poikien matematiikkataidot ovat jääneet selkeästi tyttöjä heikommiksi. Pääkaupunkiseudun heikoiten menestyvissä kouluissa opiskelleista vain 58 prosenttia valmistuu lukiosta tai ammattikoulusta ennen 20 ikävuotta. Alueen parhaissa kouluissa vastaava prosentti on 85.
-Pisa-menestykseen on jääty hieman kiinni. Maailmalla on menty meistä ohi ja olemme jääneet kiinni vanhaan ”maailman paras-ajatteluun” ja viime vuosina omatkin tuloksemme ovat kääntyneet laskuun. Meidän on löydettävä uudenlaisia joustavia ratkaisuja, Pöntynen pohtii.
Koulupudokkaista on lyhyt matka syrjäytyneeksi nuoreksi. Jos koulupaikkaa ei löydy, niin työpaikkakin on kiven alla. Lasku yhteiskunnalle on kallis, sillä syrjäytyneen nuoren on arvioitu maksavan yhteiskunnalle 170 000 euroa vuodessa.
-Yläkouluun ja jo sitä edeltävään alakoulun niveleen on löydettävä uudenlaisia joustavia ratkaisuja. Ei kuitenkaan sillä tavalla, kuten pari vuotta sitten esitettiin, että jatketaan opetusvelvollisuutta yläpäästä. Joustavat ratkaisut on löydyttävä nuorille jo aiemmin, Leena Pöntynen vaatii.
Kunnilla on vastuu perusopetuksen järjestämisestä myös 2020-luvun Suomessa.
-Meidän pitää ruveta keskittymään siihen, miten kunnat hoitavat sivistys- ja opetustointa tulevaisuudessa. Emme voi vain odottaa, toteutuuko sote-uudistus ja millaisena se toteutuu. Opetus jää tulevaisuudessakin kuntien vastuulle, Leena Pöntynen huomauttaa.
Johtajuutta tarvitaan
Helpolla tulevaisuuden uudet linjaukset eivät synny. Ja kun ne syntyvät, niin muutokset on pantava toimeen. Kuntaliiton opetus- ja kulttuuriyksikön johtaja Terhi Päivärinta nostaa esiin johtajuuden merkityksen, kun uusia suuntia koulutyöhön etsitään.
-Julkisessa keskustelussa ei ole noussut esille se, että muutoksissa tarvitaan hyvää johtajuutta. Kuka vie muutoksia koulumaailmassa eteenpäin? Toimintakulttuuri ei muutu, jos asioihin ei puututa määrätietoisesti. Muutoksen onnistuminen ei ole aina resurssikysymys, vaan kyse on myös asenteista, Päivärinta painottaa.
-Yhden opettajan tekemä muutos ei riitä, vaan rehtorit ovat avainasemassa. Pystyvätkö he viemään kodin, kunnan ja kouluyhteisön ristipaineissa kehitystä eteenpäin, Terhi Päivärinta jatkaa.
Oma linja-tutkimushankkeen mukaan matematiikassa erot parhaan viiden prosentin ja heikoimman osan välillä voi olla noin seitsemän kouluvuotta. Kiinnostuneimmat lukijat ovat heikoimpia ikätovereitaan edellä noin kolme lukuvuotta ja vanhempien koulutustausta ja varallisuus antavat nuorille laskennallisen 1,5 vuoden edun heikoimmista oloista oleviin ikätovereihin verrattuna.
-Eroja opetuksen laadussa on ja tulee aina olemaan. Meidän vahvuus on ollut tähän saakka se, että ääripäät ovat olleet kohtuullisen lähekkäin, johtaja Terhi Päivärinta toteaa.
Linkki Oma linja-tutkimushanke
