“Kun kudin on kädessä, ei tule vilkuiltua kännykkää”
Johanna Seppälä on huomannut, että ihmiset pitävät eniten värikkäistä sukista. Pinkit ja neonvihreät valitaan aina ensin, jos ihmiset saavat itse päättää.
Vuokko Viljakka, teksti
Ilkka Ranta-aho, kuvat
Ainakin puolensataa Helsingin kaupungin työntekijää omistaa kaupungin osallisuusjohtaja Johanna Seppälän, 51, kutomat villasukat. Ystävillä ja sukulaisilla niitä on vielä enemmän. Johannan villasukkia on paljon tuntemattomillakin, sillä hän lahjoittaa niitä myös hyvätekeväisyyteen.
– Kudon vuodessa vähintään sata sukkaparia ja jonkin verran kynsikkäistä. Kotonani on niin paljon lankoja, että voisin avata pienen lankakaupan.
Neulomisinto räjähti koronavuosina, kun hän huomasi, miten se auttoi keskittymään teams-kokouksissa.
– Kun kudin on kädessä, ei tule vilkuiltua kokouksissa kännykkää, eikä sähköposteja. En katso ikinä sukkiin mallia, sillä ohjeiden seuraaminen veisi huomion kokousasioista. En olisi koskaan uskonut, että teen käsitöitä työajalla. Se liittyy kuitenkin vain etätöihin. En kuljeta kudinta koskaan työpaikalle.
Vähäosaisten auttaminen ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä Johanna Seppälälle työssä ja koko elämässä. Hän lahjoittaa 90 prosenttia kutomistaan sukista pois. Osa niistä menee hyväntekeväisyyteen.
Sukka syntyy päivässä
Sysäykseen kutomiseen antoi vanhempien luona Pohjanmaalla 1990-luvulla vietetty joulu.
– Ulkona oli 30 astetta pakkasta. Tuskailin, kun ei ollut mitään tekemistä. Äiti ehdotti, että opettelisin tekemään sukkia, ja minähän opettelin. En edes muista, sainko ne sukat valmiiksi, mutta sen muistan, että kantapään teko oli kamalan vaikeaa.
Villasukkien kantapäät eivät tuota enää hänelle vaikeuksia.
– Teen tehopäivinä sukan päivässä. Ex-anoppi opetti minulle myöhemmin vielä paremman kantapään kuin äiti. Se on vahvistettu ja kestää siksi paremmin.
Johanna lahjoittaa lähes kaikki villasukkansa. Hän saattaa yllättää työkaverin sujauttamalla sukat kaupungin sisäiseen postiin tai tuoda kassillisen sukkia kokoukseen, mistä kaikki saavat valita mieleisensä. Jos ystävät ihastelevat sukkia somessa, voivat he pian saada pyytämättä ne omakseen.
– Kudon vain värikkäitä ja kuviollisia sukkia, sillä yksiväriset ovat mielestäni tylsiä. Koska ohjeita ei ole, lopputulos on aina yllätys.
Johanna Seppälän villasukissa on aina väriä ja kuviota.
Iloa vauvoille ja asunnottomille
Vähäosaisten auttaminen ja yhteiskunnalliset asiat ovat Johannalle tärkeitä. Hän tukee monia hyväntekeväisyyskohteita myös villasukillaan. Hän on vienyt sukkia muun muassa asunnottomien tapahtumiin, vastasyntyneiden osastolle sekä Ensi- ja turvakotien liiton henkilöstölle.
– En voisi koskaan ottaa sukista, enkä sienistä rahaa. Jos joku haluaa maksaa, ehdotan, että laittaa rahat hyväntekeväisyyteen. Näin hyvä kiertää ja tuo iloa.
Kun Helsinki sai jokin aika sitten kahdeksan yhteisötaloa, osallisuusjohtaja lanseerasi iloisen henkilöstöhaasteen. Sen ansiosta kaupungin työntekijät toivat harrastuksillaan yhteisöllistä tekemistä ja iloa taloihin. Johanna veti vuorollaan taloissa villasukkaklinikoita.
Himoneulojan aarreaitta, lankatehtaan tehtaanmyymälä löytyy mökkimatkan varrelta. Hän pysähtyy siellä lähes aina matkallaan mökille Jaalaan.
Erikoisin sukkamateriaali oli peräisin ystävän belgianpaimenkoirasta. Ystävä sai koirankarvalangasta unisukat.
Johanna Seppälällä on sellainen lankavarasto, että hän voisi perustaa pienen lankakaupan. Myös valmiita villasukkia on laatikoittain valmiina.
Johanna Seppälä innostui sienistä niin, että kouluttautui sienineuvojaksi. Hänen oma herkkunsa on mustavahvero, hyvä ja yleinen ruokasieni, mitä on kuitenkin mustan värinsä takia vaikea löytää. Se voi laittaa suoraan pannulle ja siinä on hunajainen maku.
Sienet ovat syksyssä parasta
Johanna tietää, että syksy on tullut, kun ystävät alkavat tilailla häneltä kynsikkäitä. Lähipiiri huomaa puolestaan syksyn alkaneen, kun saavat Johannalta sieniä. Lahjasienet ovat yleensä kuivattuja, mutta muutamille ystävilleen hän valmistaa suolasieniä joulun sienisalaattia varten.
– Olen yrittänyt vinkata, että haaparouskuista saa myös ihanaa kastiketta, mutta he toivovat niitä aina suolattuina.
Hän opiskeli sienineuvojaksi koronavuosina. Sienikausi alkaa keväällä korvasienistä ja päättyy suppilovahveroihin joulukuussa.
– Minua on turha kysellä matkakaveriksi elo-lokakuussa. Kaikki tietävät, että olen silloin sienimetsässä. Muuten kyllä reissaan paljon, kerran vuodessa kaukomaille tai Afrikkaan ja usein lyhyille matkoille Eurooppaan.
Hän bongailee halpoja matkoja ja varmistaa niille peruutusturvan.
– Näin pystyn matkailemaan edullisesti, mutta myös perumaan, jos tulee esteitä.
Sukkapuikoille ei ole tilaa Johannan rinkassa tai matkalaukussa. Niiden tilalle hän pakkaa dekkareita.
Luulisi, että villasukissa, sienissä ja matkailussa olisi tarpeeksi harrastuksia yhdelle naiselle, mutta mukaan mahtuu vielä neljäs. Johanna pyörittää myös pientä koirahoitolaa, missä on viisi vakituista koiravierasta.
– Minulla on monivuotisia koirasuhteita. Kaksi niistä löytyi kaupunginosan Facebook-ryhmästä. Saan olla koirien kanssa, mutta minun ei tarvitse sitoutua omaan koiraan.
Fakta
Johanna Seppälä
- Helsingin kaupungin osallisuusjohtaja Johanna Seppälä.
- Työskennellyt kaupungin eri tehtävissä vuodesta 2000.
- Toimi vuosina 2011-2014 Aseman lapset ry:n toiminnanjohtajana.
- Kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, asiakasrajapinnoista ja yhteisöllisyydestä.
- Harrastaa villasukkien kutomista, hyväntekeväisyyttä, sienestystä, matkailua ja koirien hoitoa.
Lue myös:
