Kunnallistutkinto oli täsmäkoulutusta työelämään - vuonna 1972 opiskelunsa aloittaneet kokoontuivat jälleen
Vuonna 1972 aloittaneet kunnallistutkinnon opiskelijat tapasivat 2017 Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden merkeissä eduskuntatalossa. Isäntänä oli vuosikurssin opiskelijoihin lukeutuva kansanedustaja Toimi Kankaanniemi. Kuvassa opiskelijoiden lisäksi kunnallistaloutta opettanut Pertti Ruuska ja kunnallistekniikkaa opettanut Markku Teräsmaa. (Kuva: Liisa Puranen)
Tampereella nousi malja opiskelulle, työlle ja 50-vuotiselle ystävyydelle, kun vuonna 1972 kunnallistutkinnon opiskelun aloittaneet kokoontuivat yhteen perjantaina 27. toukokuuta.
– Moro-baarissa tietysti nähdään, kertoo vuosikurssin primus motor Liisa Puranen.
1970-luvun alussa kunnallistutkintoa puurtaneet opiskelivat suotuisaan aikaan. Kansanterveyslaki ja peruskoulu-uudistus laajensivat hyvinvointiyhteiskuntaa, ja kuntahallintoon syntyi runsaasti uusia työpaikkoja.
– Meitä vedettiin työelämään jo kesken opintojen. Oli paikkoja, mistä valita.
Tampereen yliopiston opetusjaoston kunnallistutkinto oli pitkään tärkein reitti kuntahallinnon työpaikkoihin. Se oli perustettu 1926 ja oli Tampereen yliopiston edeltäjän, Yhteiskunnallisen korkeakoulun ensimmäisiä tutkintoja. Kunnallistutkinto pysyi yliopiston tarjonnassa 1990-luvulle saakka.
– Opetusjaoston tutkinnoissa oli tärkeää se, että ne tarjosivat väylän korkeampaan koulutukseen ei-ylioppilaille, kuten minulle. Meistä oli merkonomeja 19, ylioppilaita 11, 4 tuli kansankorkeakoulun pohjalta, 3 keskikoulupohjalta ja yksi oli rakennusinsinööri. Minulla oli taustalla merkonomin koulutus, Puranen kertoo.
Kurssimuotoinen opiskelutapa hitsasi kunnallistutkinnon opiskelijoista kiinteän ryhmän, joka vietti myös vapaa-aikaansa yhdessä. Akateemista vapautta ei ollut samassa mitassa kuin tiedekuntien puolella opiskelleilla, mutta sitä ei Liisa Purasen mukaan murehdittu.
Kunta-alan ammattilaisia työelän tarpeisiin
– Kurssimuotoinen täsmäopiskelu sopi ainakin minulle. Meillä oli selvä lukujärjestys ja sen mukaan mentiin. Meistä oli tarkoitus tehdä ammattilaisia kunta-alan tarpeisiin, ja niitä meistä tuli: kunnanjohtajia, hallinto- ja talousjohtajia ja asiantuntijoita kuntiin ja kuntayhtymiin. Muutama päätyi yritysjohtajaksi tai yrittäjäksi.
Vuoden 1972 kurssilaisiin kuuluu myös perussuomalaisten kansanedustaja, aiemmin kristillisdemokraatteihin lukeutunut Toimi Kankaanniemi. Kehitysyhteistyöministerinäkin 1990-luvulla toiminut Kankaanniemi teki kuntauransa Uuraisten kunnansihteerinä.
– Politiikan puolella menestyi myös Pekka Ruotsalainen, joka toimi Matti Ahteen poliittisena sihteerinä, kun ympäristöministeriötä perustettiin.
Yhden kunnan palveluksessa
Liisa Purasen mukaan monet vuonna 1972 aloittaneista tekivät koko työuransa yhdessä kunnassa.
– Se oli aika tyypillistä silloin. Nykyisin työpaikkaa vaihdetaan muutaman vuoden välein, mutta monet meistä jollain tavoin kasvoivat kiinni omiin kuntiinsa.
Liisa Purasen työmaa oli Janakkalan kunta, jossa hän aloitti jo ennen valmistumistaan toimistosihteerin töissä joulukuussa 1974. Tehtäviin kuului muun muassa asuntoasioiden valmistelua. Seuraavana vuonna hän valmistui kunnallistutkinnosta ja siirtyi apulaiskunnansihteeriksi.
Purasen työuran seuraavan siirtymän taustalla on vuoden 1991 traaginen tapahtuma. Janakkalan kunnansihteeri, palopäällikkö ja johtava lääkäri kuolivat kokousmatkalla sattuneessa kolarissa. Tekninen johtaja ja sosiaalijohtaja loukkaantuivat.
– Kunnan hallinto piti rakentaa uusiksi. Minä siirryin kunnansihteeriksi ja siinä tehtävässä myös pysyin työurani loppuun saakka. Virkanimike tosin muuttui hallintojohtajaksi.
Yhdestoista tapaaminen
Toisena koollekutsujana vuosikurssin tapaamisissa on Purasen lisäksi toiminut Himangan kunnassa pitkään työskennellyt Pirjo Mansikkamäki.
Perjantain kokoontuminen on järjestyksessään yhdestoista. Kaksi vuotta sitten oli tarkoitus kokoontua Oulussa, mutta korona sotki suunnitelmat.
Aluksi tapaamisten ohjelmassa oli aina luentoja ja vierailuja, mutta eläkkeelle siirtymisten jälkeen kohtaamiset ovat muuttuneet mukavaksi jutusteluksi hyvän ruuan parissa. Tänä kevään tapaamiseen osallistuu 20 kurssilaista ja kunnallisoikeutta heille opettanut Raimo Lehkonen.
– Aiemmin puhuttiin lapsista ja uusista työpaikoista, nyt enemmän uusista tekonivelistä, Liisa Puranen sanoo.
Elolla, Ilolla ja Kunnallistutkinnon tiedoilla eteenpäin tänä korona aikana.
Tosi hienoa, että pidätte yllä kokoontumisperinnettä.
Terveiset Pirjo Mansikkamäelle. Hän oli mentoroni, kun aloin vuonna 1976 opiskelemaan Kunnallistutkintoa.
Terveisiä ja terveyttä myös silloisille opettajille:
– Kunnallisoikeus Raimo Lehkonen
– Kuntatalous Pentti Ruuska
– Yhdyskuntatekniikka Markku Teräsvirta.