Kuntalaiset ovat erittäin tyytyväisiä kunnan kulttuuripalveluihin, mutta alueellinen eriarvoistuminen kasvaa

Suuret kaupungit käyttävät kulttuuriin asukaslukuun suhteutettuna eniten rahaa. Erot palvelujen saatavuudessa ovat kasvaneet kuluvalla vuosituhannella, kun kulttuurin rooli asuinpaikan vetovoimatekijänä on korostunut.

Kuntalaiset ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä kunnan palveluihin ja niiden saavutettavuuteen. Kaikkein myönteisimmän arvion asukkaat antavat kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelujen kokonaisuudelle, johon lukeutuvat kirjasto-, kulttuuri- ja taiteen perusopetuksen palvelut sekä kansalais- ja työväenopistot, liikuntapalvelut ja nuorisopalvelut.

Asia selviää Kuntaliiton kyselystä, joka on toteutettu osana Erilaistuva KuntaSuomi 2025 -tutkimusohjelmaa. Vuoden 2020 kuntalaistutkimuksessa kartoitettiin kuntalaisten mielipiteitä kunnallisten palvelujen hoidosta ja saatavuudesta sekä saavutettavuudesta. Kyselyyn on vastannut  kaikkiaan vajaa 11 000 täysi-ikäistä 43 kunnasta eri puolelta Suomea. 

Kirjastopalvelut erityisen käytettyjä ja arvostettuja

Tyytyväisyys kulttuuripalvelujen hoitoon ja niiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen on suurta eri ikäisillä, eri sukupuolta ja äidinkieltä edustavilla ja eri osassa kuntaa asuvilla. Parhaat arviot antoivat ruotsinkieliset, naiset ja 18-29-vuotiaat.

Erityisen hyvän arvion kuntalaisilta saavat kirjastopalvelut. Jopa 91 prosenttia ihmisistä arvioi oman kuntansa kirjastopalvelujen olevan hyvin hoidettuja. 

Tyytyväisyys kirjastopalveluihin on erittäin korkealla erikokoisissa ja -tyyppisissä kunnissa ja kirjastopalvelut nousevat parhaan arvosanan saaneeksi kunnan palveluksi kaikkien ikäryhmien vastauksissa. Kirjastopalvelut ovat kaikissa ikäryhmissä myös yksi käytetyimmistä kunnan palveluista ja käytetyin kulttuuri- ja vapaa-ajan palvelujen kokonaisuuteen kuuluva palvelu.

Tyytyväisyys suurinta isoissa kaupungeissa

Kulttuuripalveluja hyvin hoidettuina pitää 73 prosenttia kantaa ottaneista. Kaikista tyytyväisimpiä kulttuuripalvelujen hoitoon oltiin noin 6 600 asukkaan Kemiönsaarella, jossa sijaitsee muun muassa kulttuuritalo Villa Lande.

Keskimäärin tyytyväisyys kulttuuripalveluihin oli puolestaan suurinta yli 50 000 asukkaan kunnissa, kaksikielisissä kunnissa ja ruotsinkielienemmistöisissä kunnissa. Kuntakeskuksissa asuvien arviot olivat myönteisempiä kuin kunnan reuna-alueilla ja haja-asutusalueilla asuvien. Tämä ei ole yllätys.

Tutkimukset osoittavat, että kulttuuri- ja sivistyspalvelujen saatavuus ja saavutettavuus on muuta maata heikompaa syrjäisissä ja asukasluvultaan pienissä kunnissa. Karttapohjainen tarkastelu osoittaa myös sen, että museo-, teatteri- ja orkesteritoiminta keskittyy Suomessa asukasluvultaan suurimpiin kuntiin. 

Vaikka kaikkien Suomen kuntien tehtävä on tukea, edistää ja järjestää kulttuuritoimintaa, keskittyvät taide- ja kulttuurilaitokset maakuntakeskuksiin. Vastaavasti yhdistykset ovat keskeisiä kulttuurin tuottajia pienissä kunnissa.

Kulttuurin rahoituksessa suuria eroja

Ei ole ehkä sattumaa, että kuntalaiset ovat Kemiönsaarella poikkeuksellisen tyytyväisiä kulttuuripalveluihin. Viime vuonna kunta käytti taiteeseen ja kulttuuriin asukasta kohden yli 160 euroa, selviää Ylen keräämistä tiedoista.

Alle 10 000 asukkaan kunnalle summa on suuri. Pienet kunnat käyttävät kulttuuriin keskimäärin selvästi vähemmän rahaa kuin suuret kaupungit. Esimerkiksi Multia rahoitti taidetta ja kulttuuria viime vuonna vain noin kahdella ja puolella eurolla ja Kihniö neljällä eurolla asukasta kohden. 

Vaikka yleinen jakolinja kulkee selvästi asukasluvultaan suurimpien kaupunkikeskusten ja muiden kuntien välillä, on myös suurten kaupunkien välillä selviä eroja. Viime vuonna suurista kaupungeista eniten rahaa taide- ja kulttuuripalveluihin käytti Tampere noin 267 eurolla asukasta kohden ja vähiten Vantaa noin 53 eurolla asukasta kohden. Helsingissä vastaava summa oli noin 176, Espoossa 169, Oulussa 162, Turussa 189 ja Jyväskylässä 218 euroa.

Aina koko ei kerro kaikkea. Pääkaupunkiseudulla eniten asukasta kohden käytti kunnista pienin. Kauniainen maksoi viime vuonna taide- ja kulttuuripalveluista noin 329 euroa kuntalaista kohden.

Alueellinen eriarvoistuminen kasvaa

Kun ensimmäinen laki kuntien kulttuuritoiminnasta tuli voimaan vuonna 1981, painottuivat kulttuuripolitiikassa demokratia ja alueellinen tasa-arvo. Pohjoismaisen hyvinvointimallin arvoihin nojaten kulttuurista haluttiin saavutettavaa kaikille ihmisille ja alueille. 2000- ja 2010-luvuilla kulttuuripalvelujen alueellinen saavutettavuus on kuitenkin lähtenyt eriytymään.

Jyväskylän yliopisto julkaisi viime vuonna tutkimuksen kulttuuritoiminnan rahoituksesta ja alueellisesta eriarvoistumisesta Suomen kunnissa 2010-luvulla. Artikkelin kirjoittajat tutkivat, onko kuntien rakenteellisilla ominaisuuksilla ja taloudellisilla voimavaroilla yhteys Manner-Suomen kuntien yleisen kulttuuritoiminnan sekä museo-, teatteri- ja orkesteritoiminnan asukaskohtaisiin nettokäyttökustannuksiin. Tutkimuksen tarkasteluvuodet olivat 2012, 2014 ja 2016.

Tutkimus osoitti, että kunnan rakenteelliset ominaisuudet, etenkin väkiluku, selittivät alueiden välisiä eroja kulttuuripalvelujen rahoituksessa muita mittareita paremmin. Tutkimustulos oli suoraviivainen: mitä pienempi ja maaseutumaisempi kunta, sitä matalammat museo-, teatteri- ja orkesteritoiminnan asukaskohtaiset kustannukset. Yleisten kulttuuripalvelujen kohdalla erot olivat pienemmät, mutta kunnan korkea asukasluku oli niissäkin keskeisin asukaskohtaisten nettokustannusten selittäjä.

Jyväskylän yliopiston tutkijat pitivät kiinnostavana etenkin sitä, että kunnan taloudellisilla voimavaroilla ja poliittisella rakenteella ei keskimäärin ollut merkittävää vaikutusta kaupungin kulttuuriin käyttämiin varoihin. 

Kulttuuripalvelut lisäävät kunnan vetovoimaa

Jyväskylän yliopiston tutkijoiden analyysi osoitti, että kunnan korkean asukasluvun ja korkeiden kulttuuripalvelujen kustannusten yhteys kuvaa osaltaan kulttuurin kasvanutta roolia kaupunkien kehitystekijänä. 2000-luvulla kulttuurin rooli alueiden ja kaupunkien kehitystekijänä on korostunut, kun kulttuuripolitiikka on alkanut painottaa talouskehitystä.

Kulttuuritoiminnasta on tullut yhä tärkeämpi osa kaupunkikuvan rakentamista, ja suuret kaupungit sijoittavat monipuoliseen kulttuuritoimintaan lisätäkseen asuinpaikan kilpailukykyä ja vetovoimaa. Myös vuonna 2019 voimaan astunut uudistettu laki kuntien kulttuuritoiminnasta listaa yhdeksi kunnan kulttuuripalvelujen tavoitteeksi paikallisen ja alueellisen elinvoiman kehittämisen kulttuurin keinoin.

Vuoden 2020 kuntalaiskysely osoittaa osaltaan, että kuntalaiset arvostavat kirjasto- ja kulttuuripalveluja korkealle.

– Näillä palveluilla todella on kuntalaisille suuri merkitys. Tämän myötä esimerkiksi kulttuuritoiminnalla kunta voi profiloitua mielenkiintoiseksi ja aktiiviseksi asuinpaikaksi, joka tarjoaa kuntalaisille laadukkaita vapaa-ajan palveluja, sanoo Kuntaliiton tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom.

– Monipuoliset ja toimivat palvelut toimivat myös vetovoimatekijänä uusille asukkaille sekä esimerkiksi kesäasukkaille.

Korona pysäytti kuntien kulttuuritoiminnan

Kuntien kulttuuritoiminta on monipuolista ja voi kirjaston ohella tarkoittaa esimerkiksi musiikki-, teatteri-, tanssi-, sirkus-, museo- ja näyttelytoimintaa, taiteen harrastamista ja taiteen perusopetusta sekä tapahtumia, festivaaleja ja juhlia. Kunnat ylläpitävät ja tukevat myös ammattimaista taidetoimintaa ja esitystiloja, ostavat julkista taidetta ja vievät kulttuuria sote-palveluyksiköihin. Kunnat voivat lisäksi ylläpitää kulttuuritaloja ja muita tiloja taide- ja kotiseutuyhdistyksille sekä taitelijoille.

Viime vuonna koronapandemia pysäytti monin osin kuntien kulttuuritoiminnan. Opetus- ja kulttuuriministeriö toteutti toukokuussa 2020 kyselyn koronapandemian vaikutuksista kuntien kulttuuritoimintaan. Moni kunta kertoi, että toiminta oli pandemian vuoksi lakkautettu, vaikka samalla alueilla oli kehitetty myös uusia digitaalisia palvelumuotoja.

Kunnista 29 prosenttia oli siirtänyt kulttuuritoiminnan henkilöstöä muihin tehtäviin ja 21 prosenttia oli lomauttanut kulttuuritoiminnan työntekijöitä tai keskeyttänyt palkanmaksun heidän osaltaan.

Kulttuuritoiminnan keskeytyminen toi joillekin kunnille myös säästöjä. Ylen helmikuun 2021 lopussa julkaisema artikkeli toi ilmi, että kunnissa käytettiin kulttuuriin vuoden 2020 aikana noin 20 miljoonaa euroa ennakoitua vähemmän. Ylen kyselyyn vastasi 221 kuntaa, joista 167:stä osattiin ilmoittaa taiteeseen ja kultuuriin käytettyjen rahojen summa.

Rahaa säästyi Ylen mukaan, koska suuri osa tapahtumista jäi toteuttamatta. Kuntien omien teattereiden suurproduktioita peruuntui ja museot ja kirjastot olivat kiinni pitkiä aikoja.

Osa kunnista kertoi Ylelle, että ne suuntasivat käyttämättä jääneet rahat kulttuurialan hyväksi. Esimerkiksi Lapua pyrki ohjaamaan museoiden ja kulttuurikeskuksen kiinnioloaikana säästyneet rahat museoiden perus- ja kehittämistyöhön.

Kaikissa kunnissa kulttuuripalveluihin korvamerkittyä rahaa ei jäänyt yli. Pandemiasta huolimatta esimerkiksi Helsingissä kulttuurimenoihin vuodelle 2020 varattu budjetti jopa ylittyi.