Kuntatutkimus: Perinteinen johtaminen ei enää toimi – "Tämä on tehotonta ja turhauttavaa"
Eija Mattila tarkastelee väitöstutkimuksessaan organisaatioiden välistä yhteistyötä kuntien sivistyspalveluissa. Kuva: Vaasan yliopisto.
Sote-uudistus ja tiukka talous pakottavat kunnat ja hyvinvointialueet uudenlaiseen yhteistyöhön, Vaasan yliopisto tiedottaa.
Eija Mattilan tuore väitöstutkimus osoittaa, että johtajan on nyt onnistuttava kahdella rintamalla: paitsi ulkoisten verkostojen johtamisessa, myös oman organisaation sisäisen kulttuurin muuttamisessa palveluintegraatiota tukevaksi.
Sote-uudistus eriytti sivistys- ja sote-palvelut eri organisaatioihin, mikä on lisännyt painetta verkostomaiselle yhteistyölle ja saumattomille palveluketjuille.
Julkisjohtamisen väitöstutkimuksen mukaan kuntien sivistystoimen johtajilta vaaditaan nyt kykyä sitouttaa eri osapuolet yhteisiin tavoitteisiin.
Johtajan on luotava luottamusta, jotta toimijat saataisiin pois omista poteroistaan.
Tiukka taloustilanne vaikeuttaa yhteistyötä. On vaarana, että sekä kunnat että hyvinvointialueet optimoivat vain omaa toimintaansa kokonaisuuden kustannuksella, tiedotteessa kerrotaan.
– Tämä vaatii sekä organisaatioilta että johtajilta uudenlaista asennetta. On uskallettava joustaa omista tavoitteista, jotta voidaan saavuttaa jotain suurempaa yhdessä, Mattila sanoo.
– On kyettävä luopumaan yksilöjohtajan roolista ja vain oman talon etujen ajamisesta.
Jos yhteistyö epäonnistuu, asiakas kärsii.
– Asiakas huomaa yhteistyön epäonnistumisen nopeasti. Hän voi joutua selittämään tarpeensa yhä uudelleen eri ihmisille tai huolehtimaan itse, että tieto kulkee toimijalta toiselle. Tämä on tehotonta ja turhauttavaa, Mattila sanoo.
Luottamusta tarvitaan
Mattilan tutkimuksen keskeinen tulos on, että perinteinen, hierarkkinen johtaminen ei enää toimi ratkottaessa aikamme monimutkaisia ongelmia.
Esimerkiksi liikkumattomuus on monien tekijöiden summa, jonka torjumiseen tarvitaan eri organisaatioiden ja ammattilaisten panostusta.
Yhteistyö edellyttää keskinäistä luottamusta, sitoutumista ja jaettua johtajuutta, jossa vastuu tuloksista on kaikilla ja verkoston vetovastuukin voi vaihdella.
Myös sujuva palvelutuotanto edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua ja selkeitä tavoitteita. Onnistuessaan uudenlainen yhteistyö näyttäytyy kuntalaiselle saumattomana palveluna.
– Tavoitetila on, että asiakas ei edes huomaa asioivansa usean eri organisaation kanssa. Palvelukokonaisuus on eheä, tieto kulkee ja ihminen kokee tulevansa aidosti autetuksi.
– Yhteistyö ei ole naiivi ratkaisu kaikkeen, mutta ilman sitä emme tee välttämättä oikeita asioita ja pitkässä juoksussa kustannukset nousevat, Mattila tiivistää tiedotteen mukaan.
Mattila, Eija (2025) Organisaatioiden välinen yhteistyö kuntien sivistyspalveluissa: verkostomaisen yhteistyön ja palveluintegraation johtaminen kuntien sivistyspalveluiden yhdyspinnoilla. Acta Wasaensia 568. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.
KTM, KM Eija Mattilan väitöstutkimus tarkastetaan perjantaina 7.11. Vaasan yliopiston Nissi-auditoriossa.
Lähde: Vaasan yliopisto
Lue myös:
Sitä pohdin, onko johtamisen ja menestymisen perusta ollut takavuosien perinteisessä johtamisessa ja toimintakulttuurissa jolla saatiin laaja-alaiset hyvinvointipalvelut kuntoon ja talous oli hallinnassa, vai onko johtamisen kriisiytymisen syyt uudenlaisessa tavoitteettomassa omaan mukavuudentunteeseen perustuvassa johtamisessa, jonka tuloksena oikein mikään ei toimi ja talouden kurjistumiskierre pyörii täysillä. Jostain syystä hyvinvointiyhteiskunta on kriisien oma, ja sopiikin aprikoida, onko se alati muuttuvien uusien johtamisen -ismien seurausta. Pitäisikö pysähtyä miettimään, miten ja millä ne ennen selvisivät? Paremmalla osaamisellako??
Kunta -organisaatioissa on unohtunut se että he, kunnassa virkasuhteessa olevat, ovat siellä kuntalaisia varten, palvelemaan ja edistämään kuntalaisten elämää ja hyvinvointia.
Kunnan tulee toimia kuntalaisten tarpeiden tukena, yrittäjyyden, mahdollisten yritysten luvitusten ja kuntalaisten erilaisten tarpeiden sekä liiketoimintojen mahdollistajana, tukena.
Nyt mielestäni kuntien viranhaltijat toimivat juuri päinvastoin. Lähtökohtainen ajattelumalli on että kuntalaiset ovat viranhaltijoita varten.
Luvitukset pyritään estämään, olematon neuvonta, eteneminen prosesseissa riippuu viranhaltijan lomista, arvopohjasta ja kollektiivisista ”käytänteistä”.
Kunnissa viranhaltijat betonoivat omia asemiaan, luovat tarpeita, kunnallisia yrityksiä, perusteena laskelmoidusti ylimitoitetut hankkeet veronmaksajien rahojen ja hiljaisuuden turvin.
Veropohjan laajentaminen lisääntyvien palvelumaksujen kautta, palvelumaksut ovat olleet hurjassa kasvussa yrityksille ja kuntalaisille, kuten Sote, rakentaminen, ympäristöasiat.
Kansalaisten toiminta on lamaantunut tiukan sääntelyn, asenteellisen arvopoohjan ja raskaiden prosessien seurauksena. Lisäksi uhkailu ja pelon luominen kansalaisiin sanktioiden kautta jos osoitat omatoimisuutta, teet virheen?
Eikö nämäkin ole johtamisen seurauksia?