Kuntien ja kuntayhtymien tilintarkastuksissa sekä niihin liittyvissä hankintamenettelyissä riittää parannettavaa
Välillä on selvitettävä perinpohjaisesti myös kunnissa, että ulkoinen ja sisäinen valvonta toimivat, kuten on sovittu. Välillä on hyvä myös tarkistaa, että erilaiset luvut ja tekstit ovat kunnossa yhteisissä kirjoissa. (Kuva: Pixabay)
Ulkoisen että sisäisen valvonnan toimivuutta ja tuloksellisuutta uhkaavia tekijöitä riittää kunnallishallinnossa. Tämän paljasti viime vuoden lopulla julkaistu oikeusministeriön selvitys Korruptiontorjunta kunnallishallinnossa.
Selvityksen laatineet sisäisen tarkastuksen asiantuntijat Markus Kiviaho ja Mikko Knuutinen kirjoittivat, että kunnat tilaavat tilintarkastajilta liian vähän tarkastuspäiviä ja tarkastuspäivien määrä lyödään lukkoon jo tarjouspyynnössä.
– Lisäksi tilintarkastajilta puuttuu uskallusta raportoida havainnoista asiakkaan reaktioiden vuoksi. Asiakkaat ovat painostaneet tilintarkastajia, selvityksessä sanottiin.
Kuntaliiton kehittämispäällikkö Sari Korento huomauttaa kuntalain edellyttävän kieltäytymistä toimeksiannosta, jota ei voi tehdä työlle osoitetussa ajassa julkishallinnon hyvän tilintarkastustavan mukaisesti.
– Toisaalta tarkastuslautakunnan tulee osaltaan huolehtia siitä, että edellytykset riippumattomaan sekä laadullisesti ja määrällisesti riittävän laajaan tilintarkastukseen on huomioitu tilintarkastuspalveluja koskevissa tarjouspyynnöissä ja sopimuksissa.
Laadukkaasta tarkastuksesta varmuutta päätöksentekoon
Kuntien ja kuntayhtymien tilintarkastuksissa sekä niihin liittyvissä hankintamenettelyissä riittää parannettavaa, Sari Korento myöntää.
– Kun tarkastukseen laitetaan riittävästi resursseja, silloin saa laadukkaampaa tarkastusta, josta hyötyvät myös kunnat. Kunnat saavat muun päätöksenteon pohjaksi paremman varmuuden siitä, että kunnan hallintoa ja kirjanpitoa on hoidettu lainmukaisesti.
Korento viittaa pari vuotta sitten ilmestyneeseen valtioneuvoston julkaisuun, Kuntien tilintarkastuksen laatu ja toimivuus, jonka mukaan tilintarkastuksen kilpailutus näyttää johtaneen alhaisiin tarkastushintoihin.
Hintakehitys liittyy puolestaan tarkastuspäivien määrään.
Sitäkin on pohdittu lakiuudistusten yhteydessä, jos olisi mahdollista asettaa minimäärät tilintarkastuspäiville, Korento huomauttaa.
– Sellaista on pohdittu, mutta asiasta on vaikea säätää, koska kunnat ovat järjestäneet tehtävänsä niin eri tavoin. Keinoja tilintarkastuksen riippumattomuuden ja riittävän resurssoinnin varmistamiseksi on kuitenkin edelleen etsittävä.
Jäljellä kaksi suurta
Ylipäätään sisäisessä ja ulkoisessa valvonnassa on panostettava siihen, että resursseja on riittävästi. Samalla valvontaan on oltava riittävästi asiantuntemusta ja tahtoa, Sari Korento painottaa.
Haasteita tuo esimerkiksi se, jos tilaajalla on puutteellinen tuntemus ja ymmärrys tilintarkastuksen kohdealueista.
Avoimuuden puutteet tai väärät vaikuttamispyrkimykset ovat sitten jo kokonaan oma lukunsa.
Jos kunta tilaa valitsemaltaan tilintarkastusyhteisöltä paljon muitakin toimeksiantoja, niin se voi vaarantaa tilintarkastuksen riippumattomuuden, Korento arvioi.
– Tästä syystä tulisi myös pohtia, tulisiko muiden kuin tilintarkastuspalvelujen tarjoamista tilintarkastusasiakkaalle rajoittaa säännöksin.
Oman haasteensa tuo se, että alalla on rajallinen määrä toimijoita.
– Ala on ollut pitkään hyvin kilpailtu. Suomessa on enää kaksi suurta tilintarkastusyhteisöä ja muutama pienempi.
Sisäinen tarkastus ei ole pakollista
Kunnallishallinnossa sisäisen tarkastuksen toiminnan riippumattomuutta, tarkastusoikeuksia ja tietojensaantia on todellisuudessa voitu ylimmän luottamushenkilö- ja viranhaltijajohdon toimenpitein rajoittaa sisäisen tarkastuksen toimintaohjeessa siten, että sisäinen tarkastus ei saa tarkastaa valtuustoa, kaupunginhallitusta tai kaupunginjohtajaa.
Nämä edellä mainitut ongelmakohdat nousivat esiin oikeusministeriön Korruptiontorjunta kunnallishallinnossa -selvityksessä.
Sari Korento myöntää, että tällaiset kuntia koskevat ja sisäisen tarkastuksen tarkastusoikeuksien rajoittamista koskevat epäilyt eivät ole hänellekään täysin vieraita.
– Se on hyvä muistaa, että sisäinen tarkastus ei ole kunnissa pakollista. Sisäinen tarkastus on osana sisäistä valvontaa.
– Kuntalain kokonaisuudistuksen yhteydessä 2015 ja pari vuotta sitten kuntalakia päivitettäessä arvioitiin, että olisiko sisäisen tarkastuksen oltava lakisääteistä kaikissa kunnissa.
Lopulta päädyttiin siihen, että kunnat ovat järjestäneet toimintonsakin niin eri tavoin, että tarkastuksen lakisääteisyys ei ole perusteltua.
Suurimmissa kaupungeissa on oma erillinen sisäisen tarkastuksen toiminto tai sitä on ostettu ulkoisilta palveluntuottajilta, Korento jatkaa.
– Sisäisellä tarkastuksella tarkoitetaan hallituksen ja ylimmän johdon riippumatonta tukitoimintoa.
Sari Korento painottaa, että sisäinen valvonta on yläkäsite, jonka alle mahtuu laaja kirjo erilaista toimintaa. Sen tavoitteena on varmistaa, että asetetut tavoitteet saavutetaan ja että toiminta on tuloksellista.
– Sisäinen valvonta on osana kaikkien viranhaltijoiden johtamis- ja hallintotehtäviä. Omassa työssä on varmistettava, että sisäinen valvonta ja riskienhallinta ovat huomioituina.
– On pidettävä huoli, että lakeja ja päätöksiä noudatetaan. Myös hyvää hallintotapaa on noudatettava.
Valvontatyössä on tärkeää noudattaa erilaisia ohjeita, esimerkiksi kunnan hyväksymiä toimintaohjeita ja eettisiä ohjeita.
Valtuusto hyväksyy sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteet. Hallitus hyväksyy tarkemmat ohjeet.
Sisäisen tarkastuksen työ kohdistuu koko organisaation toiminnan sisäiseen valvontaan ja riskienhallintaan.
Sisäinen tarkastus satunnaista pienemmissä kunnissa
Oikeusministeriön teettämässä selvityksessä korostettiin, että sisäistä tarkastusta järjestettäessä on varmistettava sen kyky puuttua tarvittaessa korruptioon.
Kuntaliitto selvitti kyselyllään vuonna 2019 sisäisen tarkastuksen järjestämistä kunnissa ja kuntayhtymissä. Kyselyllä ei selvitetty sisäisen tarkastuksen järjestämisen riippumattomuutta ja ammattimaisuutta eikä resursoinnin riittävyyttä.
Vastauksia saatiin 110 kunnasta. Lähes kaikissa yli 50 001 asukkaan kunnissa sisäinen tarkastus oli järjestetty omana toimintana. Sen sijaan 20 001–50 000 asukkaan kunnista 60 prosenttia oli järjestänyt sisäisen tarkastuksen ja 10 001–20 000 asukkaan kunnista vain 29 prosenttia oli järjestänyt sisäisen tarkastuksen.
Pienemmissä kunnissa sisäinen tarkastus oli järjestetty vain satunnaisesti. Kuntayhtymistä vastauksia saatiin 56 kappaletta. Niiden mukaan sisäinen tarkastus oli järjestetty noin 50 prosentissa kuntayhtymistä.
Aiemmin aiheesta:
