Kuntaliitto etsii ratkaisua kuntien ja maakuntien yhteiselle liitolle

Mahdollista kuntien ja maakuntien yhteistä liittoa selvitetään Kuntaliitossa. Kuntien ja uusien maakuntien yhteisen järjestön esiselvitysvaiheesta on valmistunut väliraportti. Mukana ei ole valmista ehdotusta yhteisestä järjestöstä.

Ensimmäinen suuri kysymys on, onko kunnilla maakunnilla yksi yhteinen liitto. Jos päädytään yhteiseen liittoon, se voi olla yksi yhtenäinen liitto tai kahdesta enemmän tai vähemmän itsenäisestä osasta koostuva organisaatio. Lähtökohtana on, että mahdollinen yhteinen järjestö rakentuisi nykyisen Kuntaliiton pohjalle sen toimintaa, hallintoa ja rakenteita muuttamalla.

– Kuntien ja uusien maakuntien yhteinen järjestö saattaa olla tarkoituksenmukainen jo pelkästään sen takia, että se voisi tukea mahdollisimman yhtenäisen kunta- ja maakuntakentän muodostumista ja toimia myös sillanrakentajan roolissa, Kuntaliiton strategiapäällikkö Markus Pauni perustelee voimien kokoamisen pohdintaa.

Raportissa muistutetaan, että jotta sekä kunnilla että maakunnilla olisi syy kuulua liittoon, niiden pitää toisaalta päästä vaikuttamaan liittoon että saada siitä hyötyä. Hyöty voi olla sekä tarvittavaa palvelua että yleistä edunvalvontaa ja kehitystyötä.

Kun yhteisessä liitossa on selvästi kahdenlaisia jäseniä, pitää määritellä kumpienkin jäsenmaksu perusteet ja päätöksentekoon osallistumisen perusteet. Ne liittyvät toisiinsa, ja niihin liittyy ainakin palvelutarve.

On siis selvitettävä, tuleeko päättäviin elimiin erikseen määriteltävät osuudet kunnille ja maakunnille vai valitaanko kaikki samaan kokonaisuuteen. Molemmissa tapauksissa pitää ratkaista osuus vallankäytöstä.

Oma kokonaisuutensa ovat mahdollisen yhteisen liiton muut jäsenet, kuten kuntayhtymät ja muut kuntien hallitsemat tahot, esimerkiksi säätiöt. Niiden rooli pitää myös ratkaista.

Intressien erot ja ristiriidat

Yhteisen liiton tarkoituksenmukaisuutta harkittaessa pitää pohtia, missä määrin kuntien ja maakuntien intressit ovat yhteneväiset, missä mahdollisesti vastakkaiset. Toisaalta nykyisinkin Kuntaliiton jäsenillä on vastakkaisia intressejä.

Paunin mukaan intressiristiriitoja syntyisi todennäköisesti eniten edunvalvontaan liittyvissä asioissa. Näitä voivat olla muun muassa kansalliseen resurssien jakoon liittyvät kysymykset sekä erityisesti muutoksen alkuvaiheissa sote-kiinteistö- ja -palveluverkkoasiat, sopimukset, henkilöstösiirrot sekä roolit paikallisen ja alueellisen elinvoiman edistämisessä.

– Oleellista kuitenkin on, että kuntien ja maakuntien kesken olisi aktiivista, säännöllistä vuorovaikutusta sekä yhteisesti sovittu toimintatapa ristiriitojen sovittelemiseksi.

– Keskeinen kysymys kuuluukin, ratkotaanko ristiriitoja ”oman porukan” kesken yhteisen järjestön sisällä ennakoiden ja omaehtoisesti vai sovittaako joku ulkopuolelta näkemykset yhteen. Kuntien ja maakuntien kehittämistoiminnan sekä asiantuntija- ja tietopalvelujen näkökulmasta mahdollisesta yhteisestä järjestöstä on havaittavissa voittopuolisesti vain synergiahyötyjä, Pauni sanoo.

Samoista asukkaista kysymys

Joka tapauksessa kysymys on samoista asukkaista, samat ihmiset asuvat kunnissa ja maakunnissa. Kansalaisten intressit ovat luonnollisesti perimmäinen tarkastelukulma.

– Tulevaisuudessa kunnista ja maakunnasta koostuvan kokonaisuuden tulisi pyrkiä pelaamaan yhteiseen maaliin yhteisten asukkaiden ja yhteisöjen näkökulmasta. Tässä yhteydessä onkin noussut voimakkaasti esille kunnista ja maakunnasta muodostuvien  alueellisten ekosysteemien käsite, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ekosysteemin sisäiseen osaoptimointiin ei luulisi olevan kenelläkään varaa, toteaa Pauni.

-Yhteiselle järjestölle, joka tarkastelee asioita paitsi kuntien ja maakuntien näkövinkkeleistä erikseen, mutta myös yhtenäisenä kokonaisuutena saattaa on tätä taustaa vasten tilausta, Pauni tähdentää.

Suurimmat yhteiset nimittäjät kuntien ja maakuntien toiminnassa olisivat Paunin mukaan mahdollisen yhteisen järjestön näkökulmasta asukkaiden itsehallinto ja demokratia, rahoitusperiaate ja normien väljentäminen, elinvoima sekä asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen.

– Tähän mennessä laajasti eri tahoilta koottujen näkemysten perusteella voidaan sanoa, että yhteinen järjestö nähdään kentällä tietynlaisena tulevaisuuden tavoitetilana, mutta lakien ja niiden vaikutusten sekä erityisesti maakuntien epäselvän itsehallinnollisen aseman takia ihmisten on vaikeaa ottaa asiaan vielä kantaa, Pauni kertoo.

Uudet maakunnat mukaan valmisteluun

Asiaa valmistellaan Kuntaliitossa. Toista osapuolta eli uuden lain mukaisia maakuntia ei vielä ole olemassa, mutta nykyiset maakunnat ovat mukana valmistelussa.

Vuosi 2017 on esiselvitysvaihetta, johon kuuluu selvitystyöstä Kuntaliiton valtuustolle annettava väliraportointi 31.5. Loppuraportti annetaan valtuustolle marraskuussa.

– Prosessiin on liittynyt laaja kuntien edustajien keskustelu- ja haastattelukierros eri yhteyksissä. Tähän mennessä kun uusia maakuntia ei ole miltään osin olemassa, on keskusteluja käyty sote- ja maakuntauudistuksen muutosjohtajien, nykyisten maakuntajohtajien, sairaanhoitopiirien johtajien, ELY-keskusten johtajien, palo- ja pelatustoimen johdon ja muiden tahojen kanssa, Pauni kertoo.

– Tarkoituksena on, että uusien maakuntien väliaikaishallinnot otettaisiin vahvasti mukaan mahdollisen yhteisen järjestön selvitysprosessiin niiden perustamisen jälkeen syksyllä 2017. Mikäli yhteinen näkemys yhteisestä järjestöstä tai muusta soveltuvasta yhteistyöjärjestelystä saavutetaan, päätöksiä asiasta tehdään Kuntaliiton valtuuskunnassa keväällä 2018 ja uusissa maakunnissa myöhemmin vuonna 2018 kun niiden toiminta on virallisesti käynnistynyt maakuntavaalien perusteella, Pauni kertoo. 

Kaikki mahdollisuudet auki

Pauni korostaa, että kaikki vaihtoehdot kokonaan yhteisestä liitosta, jaostoihin perustuvasta yhteisestä liitosta, keskusjärjestömallista sekä sopimusperusteisesta yhteistyöstä Kuntaliiton ja maakuntien välillä tai erillisistä liitoista ovat vielä pöydällä.

– Tärkeää kuitenkin on, että asiaa valmistellaan hyvissä ajoin askeleen edellä kuten Kuntaliiton tärkeä strateginen painopistekin viestittää.

– Joka tapauksessa kuntien ja maakuntien välinen toimiva yhteistyö on ratkaisevassa roolissa koko sote- ja maakuntauudistuksen onnistumisen kannalta.

Tästä muutosprosessista riippumatta Kuntaliitossa on tarvetta ja käynnissä toimintatapojen kehittäminen. Esiselvityksessä muistutetaan, että yleinen toimintaympäristö muuttuu, kuntakenttä muuttuu ja johtamisen opit kehittyvät.
Tavoitteena on yhä enemmän ennakoiva edunvalvonta, jotta kehitykseen pystytään vaikuttamaan mahdollisimman paljon. Silloin reagoinnin tarve vähenee.

Verkostojen osuus on jo nykyisin lisääntynyt Kuntaliiton omassa toiminnassa. Myös ulospäin verkottumisen osuus on kasvanut ja kasvaa.