Kuva: Kari Långsjö

Hallinnon organisoiminen maakunnassa on byrokraatille äärettömän mielenkiintoinen ja monia hienouksia sisältävä palapeli. Hallinnon ison kuvan hahmottaminen on nyt mitä ajankohtaisin asia. Puolueet valmistautuvat maakuntavaaleihin, ja ehdokkaille on luonnollisesti tärkeää tietää, minkälaiseen maakuntaan he ovat asettumassa ehdolle.

                    *                    *                    *

Maakunnilla on 26 lakisääteistä tehtäväalaa. Se, mitä ne tarkemmin pitävät sisällään, hahmottuu vasta, kun niitä koskevan lainsäädännön valmistelu etenee. Nyt eduskunnassa on käsiteltävänä merkittävimmät tehtävien siirtoon, niiden järjestämiseen, tuotantoon ja valinnanvapauteen sekä maakunnan hallintoon ja siirtymäkauden järjestelyihin liittyvät lait. Niiden mukaisesti valmistellaan maakuntien hallinnollinen kehikko. Se tarkoittaa päätöstä siitä, mitä vaaleilla valittavat maakuntavaltuuston jäsenet päättävät maakunnan johtamisesta, minkälainen poliittinen toimielinrakenne maakuntaan luodaan ja miten maakuntavaltuusto siirtää toimivaltaa maakuntahallitukselle ja muille toimielimille ja viranhaltijoille.

Minkälainen maakunnan hallinnon tulee olla? Hallinnon tulee luonnollisesti tukea maakunnalle säädettyjen tehtävien ja maakunnan itse päättämien strategisten tavoitteiden saavuttamista ja niiden mukaista toimintaa. Maakunnat ovat asukasmäärältään ja maantieteeltään erilaisia, joten hallinto tulee sopeuttaa paikallisiin olosuhteisiin. Lisäksi maakunnan on otettava huomioon lakisääteiset yhteistoimintavelvollisuudet ja asetuksilla koottavat palvelut erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa ja pelastustoimessa sekä muissa tehtävissä, esimerkiksi teiden ja vesien hoidossa. Joitakin tehtäviä on säädetty lailla yhden maakunnan tehtäväksi.

                    *                    *                    *

Keskeisin maakunnan hallintoa määrittävä seikka on kuitenkin maakunnan tehtävien järjestämisen ja palvelutuotannon erottaminen. Maakunnan tulee perustaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluja varten liikelaitos. Niitä voi olla yksi tai useampia, niiden osana tai erillisinä liikelaitoksina tulee olla suoran valinnan palveluja tuottavia sote-keskuksia. Niiden taloudet on eriytettävä.

Miksi? Tavoitteena oli toiminnan ja talouden läpinäkyvyyden lisääminen ja vertailtavuus sekä liikelaitosten kesken että verrattuna yritysmuotoiseen toimintaan. Tosiasia kuitenkin on, että järjestämisen ja tuottamisen erottaminen on haasteellista sekä toiminnallisesti että taloudellisesti. Se on sitä myös hallinnollisesti. On oltava tarkkana, että toimivaltasuhteita määriteltäessä ei synny kustannuksia lisäävää päällekkäisyyttä tai vajetta osaavista ammattilaisista pöydän kummallekaan puolelle.

Maakuntien on myös sopeuduttava markkinoille. Se, miten asukkaat valitsevat, on hankalasti ennakoitavissa. Maakunnan tulee kuitenkin siirtymäkauden aikana tehdä ratkaisut suhteestaan markkinoihin: perustetaanko oma yhtiö tai useampia ja miten laajasti käytetään asiakaseteliä ja henkilökohtaista budjettia. Tarvitaan tiukkaa liiketoimintaosaamista. Miten määritellään tuottajien kannustavat ja samalla kustannuksia hillitsevät korvaustasot?

Kirsi Mononen, johtava lakimies, Kuntaliitto

Lakiklinikka on julkaistu Kuntalehdessä 4/2018

Aiemmat Lakiklinikka-kirjoitukset

Kuntalehti
kuntalehti@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*