Lakiklinikka: Kuka kunnassanne johtaa hankintoja?
Kuva: Kari Långsjö
Jos vastasit otsikon kysymykseen ”en tiedä”, pitäisi hälytyskellojen soida. Tämä siitä syystä, että kunnat, kuntayhtymät ja muut kuntataustaiset toimijat käyttävät euro- ja kappalemääräisesti Suomen suurinta hankintavolyymia. Tuon volyymin on arvioitu olevan jopa n. 20 miljardia euroa vuosittain. Se on merkittävä summa suhteessa koko Suomen arvioituun kokonaisvolyymiin, joka on n. 35 miljardia. Kunnilla on siis suuri rooli julkisen rahan käyttäjänä. Näin ollen merkitystä on myös sillä, kuka tuota volyymia johtaa.
Kunnan hankintatoimea ja sen merkitystä ei kannata aliarvioida. Taannoin kuulin erään kaupungin hankintajohtajan kertovan, kuinka kaupungin hankinta-ammattilaisia pidetään välillä ”kynä ja kumi ‑tyyppeinä” eli ainoastaan toimisto- ja muiden varastoitavien tarvikkeiden hankkijoina. Tällaisia hankinta-ammattilaiset eivät luonnollisestikaan ole. Esimerkiksi erilaisten palveluiden hankinnat ovat kasvaneet tasaiseen tahtiin vuosituhannen alusta, urakointia unohtamatta. Hankittavat kokonaisuudet ovat myös monitahoisempia ja monimutkaisempia kuin kymmenen vuotta sitten: nyt puhutaan esimerkiksi tulosperusteisuudesta ja vaikuttavuudesta sekä erilaisista malleista, kuten SIBeistä ja alliansseista. Hankinta-ammattilaisilta vaaditaan paljon erityisosaamista ja ymmärrystä esimerkiksi syy-seuraussuhteista.
Toinen yleinen mielikuva hankinnoista on se, että ne olisivat ainoastaan hankintalain ”temppuradan” suorittamista. Jos näin olisi, tarkoittaisi se sitä, että hyvä hankinta olisi sellainen, josta ei ole valitettu markkinaoikeuteen. Näinkään asia ei ihan ole. Lain noudattaminen on lähtökohtana kaikessa viranomaistoiminnassa, ja sama koskee luonnollisesti myös hankintoja. Kuitenkaan hankintalakia ei pitäisi nähdä esimerkiksi hankittavien palveluiden kehittämistä rajoittavana tai järkeviä ratkaisuja estävänä tekijänä. Kyse on tällöin enemmän hankintatekniikasta ja siitä, miten lakia osataan käyttää. Sekin vaatii ammattitaitoa.
Eikä siinä vielä kaikki! Hankintojen avulla on mahdollista toteuttaa kunnan strategiaa. Suuntaamalla hankintavolyymia strategisesti oikeaan suuntaan on mahdollista toteuttaa kunnan strategisia linjauksia ja saada aikaan paitsi parempia palveluja kuntalaisille, myös parempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tämä voi tarkoittaa vaikkapa ympäristöpäästöjen vähenemistä, työttömien työllistämistä, alueellisen elinvoiman kasvamista tai uuden innovatiivisen palvelukonseptin löytämistä. Mutta tähän tarvitaan johtamista. ”Pelkät” strategiset linjaukset tai hyvä tahto ei vielä riitä.
Hankintojen johtamiseen tarvitaan työkaluja. Yksi konkreettinen apuväline hankintojen johtamiseen on ns. tiekartta. Tiekartta saattaa sanana herättää hieman ihmetystä, mutta kysymys on tiivistettynä siitä, että siinä konkretisoidaan strategisiin linjauksiin liittyvät hankintatoiminnot ja -kokonaisuudet, jotka jaetaan edelleen operatiiviseksi toiminnaksi, vastuutetaan ja aikataulutetaan. Näin linjaukset muuttuvat käytännön toiminnaksi ja niiden toteutumista voidaan seurata.
Hankinnat eivät ole nykyään vain ostamista vaan keskeinen osa kunnan perustoimintaa. Siksi niitä tulee myös johtaa ammattimaisesti. Monissa kunnissa on motivoituneita ja asiastaan innostuneita hankinta-ammattilaisia, joilla on konkreettisia vinkkejä ja kehitysehdotuksia, miten hankintojen johtamista kunnassa voitaisiin kehittää ja mitä elementtejä se vaatii. Johtaja, kuuntele siis heitä. He ovat avainasemassa myös kunnan taloudenpidon kannalta. Heidän innostustaan kannattaa ruokkia, sillä sen avulla on mahdollisuus saavuttaa vaikuttavuutta, joka kantaa tosiasiassa yksittäistä hankintaa pidemmälle.
Katariina Huikko
Johtava lakimies, Julkisten hankintojen neuvontayksikön päällikkö, Suomen Kuntaliitto
Lakiklinikka on julkaistu Kuntalehdessä 11/2018
