Lakiklinikka: Kunnille toimivaltaa ilmastoasioissa
Kuva: Kari Långsjö
Kunnat elävät nyt keskellä ilmaston muuttumisesta johtuvaa murrosta. Vaikutukset tästä ulottuvat kaikkiin kunnan toimijoihin – yksittäisestä kuntalaisesta viranomaisten toimintaan. Tämä aiheuttaa myös paineita kuntia koskevaan lainsäädäntöön.
Kunnat ovat julkisoikeudellisia toimijoita ja hoitavat kuntalain 7 §:n mukaisesti itsehallinnon nojalla ottamansa tehtävät sekä järjestävät niille laissa erikseen säädetyt tehtävät. Kuntien toimivalta toisaalta asettaa itselleen ilmastotavoitteita ja toisaalta varautua ilmaston kuumenemiseen voidaan lähtökohtaisesti johtaa perustus- ja kuntalaista. Suoria viittauksia ilmastoasioihin ei niistä kuitenkaan löydy – ehkä pitäisi. Kuntalaki antaa kuitenkin mahdollisuuden huomioon ottamiseen, ainakaan se ei estä sitä. Varsinaiset ilmastonmuutoksen hillintään ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen liittyvät tehtävät tulevat tulevaisuudessakin löytymään lukuisista erillislaeista, esimerkiksi ilmastolaista ja rakentamislaista.
* * *
Kunta on julkisen vallan käytön perusyksikkö yhdessä valtion kanssa. Kuntalaisten perusoikeuksien – muun muassa ympäristöperusoikeuden – edistäminen ja suojaaminen asettaa kunnille velvoitteen osallistua ilmastonmuutoksen hillintään. Julkisen vallan tulee riittävän tehokkaasti torjua ja hillitä ilmastonmuutosta vähentämällä kasvihuonekaasujen päästöjä sekä pyrkimällä riittävän nopeasti hiilineutraaliksi tai hiilinegatiiviseksi. Kuntien toimintaa läpileikkaakin ilmastonmuutos, vähähiilisyys ja resurssitehokkuus. Kuntien tulee myös varautua ilmaston kuumenemisesta johtuviin muutoksiin. Erityisesti muutokset näkyvät rakentamiseen ja yhdyskuntarakenteeseen sekä maankäytön ohjaukseen liittyvissä tehtävissä sekä esimerkiksi kunnallistekniikassa. Kunnallisessa päätöksenteossa voidaan vaikuttaa monilla tavoin näiden tavoitteiden edistämiseen.
* * *
Ilmastolain muutoksessa säädetään nykyistä tarkemmin ilmastosuunnitelmien ja -tavoitteiden vaikutuksesta valtion viranomaisten toimintaan ja päätöksentekoon. Laki säilyy muutostenkin jälkeen puitelakimaisena, mutta välillisenä tavoitteena voidaan muutoksista tulkita, että ilmastosuunnitelmien ja -tavoitteiden oikeudellisen roolin vahvistuminen voisi heijastua muiden suunnitelmien linjauksiin ja jopa yksittäisten hankkeiden lupamääräyksiin. Lakiin ehdotetaan jo seuraavaa muutosta, joka nostaisi myös kunnat ilmastolain soveltamisalaan sekä toisi kunnille uuden velvoitteen ilmastosuunnitelmien laatimiseen. Ilmastosuunnitelma sisältäisi konkreettiset kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet ja toimet tavoitteiden saavuttamiseksi sekä tiedot päästöjen kehityksestä ja seurannasta. Muutoksenhaku suunnitelmasta menisi kuntalain mukaan eli kuntalaiset voisivat valittaa suunnitelman sisällöstä. Mahdollisia ilmasto-oikeudenkäyntejä ei kunnissa haluta, mutta suunnitelman laatimisessa on syytä lukea tarkkaan ilmastolain säätämät edellytyksen sen sisällöstä. Suunnitelmia kunnat ovat vapaaehtoisesti jo pitkään laatineet kuntalakia soveltaen, joten kokemusta suunnitelmista löytyy suurimmasta osaa kuntia.
* * *
Rakennetussa ympäristössä muodostuu merkittävä osuus Suomen kasvihuonekaasupäästöistä. Suunnitteilla oleva rakentamislaki vastaa haasteeseen. Esityksessä ehdotetaan uutta ilmastoselvitystä, jota edellytettäisiin haettaessa uusille ja peruskorjattaville rakennuksille rakentamislupaa. Lisäksi rakennusten elinkaariominaisuuksiin tulee uusia vaatimuksia. Ehdotuksen mukaan kuntien rakennusvalvonnat pääsevät soveltamaan näitä uusia edellytyksiä vuoden 2024 alusta. Uusi ilmastoselvitysedellytys voi myös antaa mahdollisuuden kunnille edistää vähähiilistä rakentamista myös kaavoituksen tai tontinluovutuksen yhteydessä.
Marko Nurmikolu, johtava lakimies, Kuntaliitto
Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 6-7/2022.
