Lakiklinikka: Saako kunta myydä tontteja alihintaan?
Kuva: Kari Långsjö
Viime aikoina on tullut esille tilanteita, joissa kunnat haluaisivat luovuttaa pientalotontteja edullisesti, käypää hintaa alemmalla hinnalla. Kysymyksessä ovat siis sellaisille yksityishenkilöille luovutettavat tontit, joiden luovuttamiseen ei sovelleta kuntalain 130 §:n markkinoilla toimivia toimijoita koskevaa sääntelyä. Tonttien myyntiin liittyy kunnallista päätöksentekoa ja erityisesti kunnan toimialaa ja itsehallintoa koskevia kysymyksiä.
* * *
Hyvän hallinnon näkökulmasta katsottuna kunnan myyntikäytännön tulisi olla johdonmukaista. Vakiintuneesta käytännöstä poikkeamiselle tulisi olla erityiset perusteet. Useissa kunnissa onkin tapana hyväksyä ajoittain periaatteet ja ehdot, joilla tontteja luovutetaan. Kun periaatteisiin sisällytetään useampia vaihtoehtoja, on erityisten perusteiden tarvekin vähäisempi.
Kunnan päätöksentekoa omaisuuden myymisessä rajoittavat ainakin yhdenvertaisuusperiaate, tasapuolisen kohtelun vaatimus ja harkintavallan väärinkäytön kielto. Yhdenvertaisuusvaatimus merkitsee muun muassa sitä, että kunnan jäseniä ei saa asettaa keskenään eriarvoiseen asemaan ilman hyväksyttävää syytä.
* * *
Oikeuskäytännön mukaan kunnalla on oikeus myydä tontteja ilman tarjouskilpailuja haluamallaan tavalla. Kunta voi melko vapaasti neuvotella tonttien myynnistä, eikä sillä ole velvollisuutta esimerkiksi etukäteen tiedottaa ostajien valinnan perusteista. Kunta voi luovuttaa kiinteää omaisuuttaan suoraan tietylle taholle ilman julkista hakumenettelyä ja siis ilman, että mahdollisesti muille kiinnostuneille varataan tilaisuus omaisuuden ostamiseen.
* * *
Kunnalla on siten melko vapaat kädet pientalotonttien myynnissä. Korkein hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut ratkaisussaan KHO 16.8.2011 t. 2186 (äänestys, 4–1), että kun määräala on luovutettu julkisuuden henkilölle, kaupungin menettelylle yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi on voitu asettaa tavanomaista täsmällisemmät vaatimukset. Ratkaisussa katsottiin, että ”elinkeinopoliittiset syyt” eivät oikeuttaneet ko. myyntiä ilman että muille kiinnostuneille varattiin mahdollisuus ko. määräalan ostamiseen. Eduskunnan oikeusasiamies (6.9.2007 dnro 2300/4/05) on toisaalta katsonut, että elinkeinopoliittisia syitä voitiin pitää kunnalliseen itsehallintoon nojautuvana hyväksyttävänä perusteena päätöksenteolle. Ratkaisu koski tontinhakijoiden pisteytystä.
* * *
Kunnan tulisi myydä omaisuuttaan pääsääntöisesti käypään hintaan. Oikeuskäytännössä on katsottu, että päätöstä myydä kunnan omaisuutta ilmeiseen alihintaan ilman siihen oikeuttavaa perustetta voidaan pitää harkintavallan väärinkäyttönä. Kysymys on lähinnä siitä, mikä voisi olla hyväksyttävä peruste käypää hintaa alhaisemmalle myyntihinnalle. Tontin myynnillä ulkopaikkakuntalaiselle voidaan kuntaan saada uusia veronmaksajia. Myös jo kunnassa asuva voidaan ”sitouttaa” kuntaan myymällä hänelle tontti edullisemmin kuin naapurikunnassa on tarjolla. Tämäntyyppisissä tilanteissa voisi olla hyväksyttävää, että tontin hinta on käypää hintaa alhaisempi. Taloudellista hyötyä tulisi kunnalle pidemmällä aikavälillä muutenkin kuin tontin kauppahinnan muodossa.
Muitakin perusteita varmasti löytyy. Kun on kysymys kunnallisesta päätöksenteosta, tulee perustelujen käydä ilmi päätöksestä, ja tässä tapauksessa niihin tulisi kiinnittää vielä tavanomaista enemmän huomiota. Perusteet edullisemmalle hinnalle voisi sisällyttää myös tonttien yleisiin luovutusperiaatteisiin. Sen, onko peruste hyväksyttävä, ratkaisee viime kädessä valitusviranomainen. Hyväksyttävien perusteiden lisäksi tulisi päätöksenteossa ottaa huomioon myös yhdenvertaisuuden ja tasapuolisen kohtelun vaatimukset.
Kai Ketelimäki, lakimies, Suomen Kuntaliitto
Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 7/2018.
