Lakiklinikka: Sote-hankinnoille tulee uusia vaatimuksia
Kuva: Kari Långsjö
Sote-uudistuksen yhteydessä on esitetty huolia siitä, voidaanko hyväksi todettuja palvelujen tuottamistapoja jatkaa hyvinvointialueilla. Kunnat, kuntayhtymät ja sairaanhoitopiirit ovat järjestäneet sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita monituottajamallilla eli täydentämällä omaa tuotantoaan ostopalveluilla, palveluseteleillä ja järjestöyhteistyöllä.
Monituottajamalli säilyy, vaikka sote-järjestämislaki asettaa hyvinvointialueille uusia vaatimuksia sote-palvelujen hankkimiselle yksityisiltä palveluntuottajilta.
* * *
Palveluhankinnat on sote-järjestämislaissa nivottu aiempaa selvemmin hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen. Laki edellyttää hyvinvointialueelta riittävää omaa palvelutuotantoa ja kykyä huolehtia asukkaidensa sote-palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa. Kyse ei ole ainoastaan mediassa huomiota saaneiden laajojen ulkoistussopimusten rajoittamisesta, vaan kaikkia palveluhankintoja koskevaa harkintaa ohjaavasta säännöksestä. Hankintapäätöksessä tulee esimerkiksi perustella, miten hyvinvointialue kykenee toteuttamaan järjestämisvastuunsa hankittujen palvelujen osalta.
Riittävälle omalle tuotannolle ei ole asetettu prosenttiosuutta hyvinvointialueen palveluista tai muuta mekanistista rajaa. Sen sijaan hyvinvointialue voi täyttää tämän vaatimuksen monin tavoin riippuen tarkastelussa olevista palveluista, käytössä olevista muista järjestämistavoista sekä sen käytettävissä olevasta osaamisesta. Keskeistä on, että hyvinvointialueen oman palveluntuotannon kautta sillä on riittävä kyky ohjata ja valvoa yksityiseltä sektorilta hankittuja palveluja. Tässä kokonaisuudessa hyvinvointialueen sopimusosaaminen, tiedolla johtaminen ja omavalvonta ovat tärkeässä roolissa.
* * *
Laki painottaa hyvinvointialueen yhtäläistä järjestämisvastuuta sekä yksityiseltä sektorilta hankituista että omana tuotantona järjestetyistä palveluista. Palvelujen tulee olla yhtä laadukkaita sekä asukkaille yhdenvertaisesti saatavia ja saavutettavia tuotannon tavasta riippumatta. Siten hyvinvointialueen tulee ohjata ja valvoa palvelujen laatua sekä pitää yllä ajantasaista tilannekuvaa niiden toteuttamisesta sekä oman tuotannon että ostopalvelujen osalta.
Kukin hyvinvointialue määrittelee palvelustrategiassaan, miten se tuottaa asukkaidensa tarvitsemat palvelut. Laki edellyttää, että palvelujen toteuttaminen väestön tarpeita vastaavalla tavalla on varmistettu kaikissa tilanteissa, esimerkiksi häiriötilanteissa, irtisanomistilanteissa tai yksityisen palveluntuottajan lopettaessa toimintansa. Monituottajamallilla hyvinvointialue voi tukea palvelujen tarkoituksenmukaista järjestämistä ja varautua näihin tilanteisiin sekä muutoksiin väestön tarpeissa.
Siten esimerkiksi terveysaseman ulkoistus on sote-järjestämislain mukaan täysin mahdollista, jos hyvinvointialue pitää yllä myös omia terveysasemiaan. Vastaavasti hyvinvointialueen asumispalvelupaikoista suuri osuus voi olla ostopalveluna tai palvelusetelillä järjestettyjä, jos kaikkia paikkoja ei ole keskitetty yhdelle suurelle toimijalle. Tietyn asiakasryhmän tarvitsema erikoistunut palvelu voidaan hankkia kokonaisuudessaan yksityiseltä palveluntuottajalta, jos näin varmistetaan palvelun saatavuus alueella.
Monituottajamallin onnistunut hyödyntäminen edellyttääkin ensisijaisesti taitoa tunnistaa oman alueen ominaisuuksiin nähden tarkoituksenmukaiset palvelujen tuottamistavat, ylläpitää yhtenäistä tilannekuvaa kaikista palveluista sekä ohjata ja valvoa kaikilla eri tuottamistavoilla järjestettyjä palveluja.
Kaisa-Maria Kimmel, lakimies, Kuntaliitto
Lakiklinikka on julkaistu Kuntalehdessä 12/2022
