Lakiklinikka: Talouden hallinta sote-uudistuksessa on valtava haaste
Kuva: Kari Långsjö
Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien siirto hyvinvointialueille vuodesta 2023 on lainsäädännön mukaan tarkoitus toteuttaa siten, että se ei vaikuta kuntien taloudellisiin edellytyksiin järjestää niiden vastuulle jäävät palvelut. Hyvinvointialueiden tarveperusteisella valtionrahoituksella pyritään puolestaan turvaamaan siirtyvien palveluiden järjestäminen ja tuottaminen hyvinvointialueilla. Kunnat järjestävät palvelunsa verotuloillaan, valtionosuuksilla, maksutuloilla ja myyntituotoilla, hyvinvointialueet valtionrahoituksella, maksutuloilla ja myyntituotoilla. Hyvinvointialueille saattaa myöhemmässä vaiheessa tulla myös verotusoikeus.
Menemättä tarkemmin lukuihin rahoituksen siirrot kuntien ja valtion sekä alueiden välillä ovat valtavat. Kunnilta siirtyy valtiolle rahoitusta hyvinvointialueille siirtyviä tehtäviä vastaavasti yli 20 miljardia euroa. Rahoitusmuutoksia tasataan rahoitusjärjestelmän sisällä ja siirtymäkauden järjestelyillä. Verotuksen painopiste siirtyy tehtävämuutosten mukaisessa suhteesta kunnallisverosta valtionveroon, ja samalla turvataan, että yksilötasolla verotuksen taso ei muutu. Kuntien yhteisöveroja ja valtionosuuksia leikataan. Lisäksi kunnallisen tuloveron taso alenee tasasuuruisesti kaikissa kunnissa 12–13 prosenttiyksiköllä.
* * *
Verotulojen ja valtionosuuksien suhde muuttuu radikaalisti useassa kunnassa. Moni nykyään pääosin verotuloihin nojautuva kunta tulee huomattavasti enemmän riippuvaiseksi valtionosuuksista ja päinvastoin. Kunnallisen tuloveroprosentin leikkaus määritellään pysyvästi keväällä 2022. Kunnille myönnettäviä valtionosuuksia sen sijaan tarkistetaan jälkikäteen toteutuneiden kustannusten mukaisiksi.
Oma lukunsa on rahoitusjärjestelyiden vaikutukset kuntien ja hyvinvointialueiden talouteen pitkällä aikavälillä. Miten verotulojen osuuden pienentyminen ja valtionosuuksien kasvu vaikuttavat monen nykyään verotulojen kasvuun nojautuvan kaupungin investointikykyyn ja elinvoimaan? Ovatko hyvinvointialueiden rahoituksen pohjana käytettävät palvelutarvetekijät riittävän kattavia ja osuvia?
Uudistuksesta aiheutuvat ns. muutoskustannukset (palkkaharmonisointi, tietojärjestelmien yhtenäistäminen, päällekkäiset toiminnot ja sopimukset, yhtiöittämisvelvoitteet ym.) ovat vielä monilta osin ilmassa. Tiedetään kuitenkin, että ne ovat yhteensä miljardiluokkaa. Muutoskustannukset eivät lähtökohtaisesti lisää eivätkä paranna palveluita, mutta ne ovat välttämättömiä, jotta uudistus voidaan toteuttaa.
Sairaanhoitopiirit ja erityishuoltopiirit siirtyvät varoineen ja velkoineen korvauksetta hyvinvointialueille, samoin kuntien ja ns. vapaaehtoisten kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen irtaimisto. Kuntien omista siirtyvien palveluiden käytössä olevista toimitiloista tehdään kuntien ja hyvinvointialueiden välille siirtymäkaudeksi (3 + 1 v.) vuokrasopimukset valtioneuvoston säätämien perusteiden mukaisesti. Hyvinvointialueiden uusien investointien oikeudelliset ja taloudelliset reunaehdot ovat tiukat.
* * *
Kaikki edellä mainittu toteutetaan pitkälti koronan aiheuttamassa yleisessä talouden epävarmuuden tilassa. Miten tätä kokonaisuutta käytännössä hallitaan ja onko se ylipäätään loppuun saakka hallittavissa? Lainsäätäjällä tulee olla poliittinen valmius tehdä tarvittavat korjausliikkeet heti ongelmien ilmetessä. Palvelurakenteiden uudistajat eivät pääse hengähtämään vielä vuosiin.
Arto Sulonen, johtava lakimies, Kuntaliitto
Lakiklinikka on julkaistu Kuntalehdessä 12/2021.
Alun perin väitettiin, että tämä uudistus säästää rahaa. Kyllä toisin on käynyt, miin kuin tässä on todettu, lopullinen lasku saattaa olla tosi suuri. Voi vaan todeta se tosiasia, että sodassa ja politiikassa totuus on ensimmäinen uhri. Tärkeämpi on poliittinen periaate, kuin mikä saattaa olla päätöksen seuraukset. Yksi asia on selvä, lasku menee veronmaksajan piikkiin.