Lakiklinikka: Tieto ei aina lisää tuskaa
Kuva: Kari Långsjö
Luin kesähelteellä yleisönosastokirjoituksen, jossa luottamushenkilökirjoittajan loppukaneettina oli lausahdus, josta Kuntaliiton lakimiehenä on vaikea olla eri mieltä. Kirjoitus päättyi seuraavasti: ”Kuntalain, lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta sekä hallintolain pitäisi kuulua kaikkien pakolliseen iltalukemiseen.” Kirjoituksessa käsiteltiin kunnallista päätöksentekoa, sen delegointia valtuustosta alaspäin ja delegoinnin vaikutuksia.
Luottamushenkilönä on vaikea olla, jos ei hallitse toimintaympäristöä tai toimintaa sääntelevää kehikkoa. Vai mitä mieltä Sinä olet – voisitko toimia luottamushenkilönä, jollet tietäisi, miten kunnassa asioista päätetään ja miten toimivalta päättää asioista määräytyy? Entäpä jollet tunne otto-oikeudesta säänneltyä? Mihin mennessä otto-oikeutta pitää käyttää ja kuka sitä voi käyttää? Mitä virkaa on hallintosäännöllä?
On tympäisevää olla myöhässä ja huomata, että juna meni jo eli juristin termein ”fataljit paukkuivat”. On myös vähintäänkin harmillista tehdä aloitetta asiasta, joka ei edes kuulu kunnan toimialaan. Tai nolottanee, jos lähti paukuttamaan eteenpäin hanketta, jossa on jo lähtökohtaisesti esteellinen häärimään asian ympärillä.
* * *
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Mitä luottamushenkilön tulisi ymmärtää asioiden julkisuudesta taikka salassapidosta? Totean kevyesti, että yrityssalaisuuden paljastaminen tietämättään on äärimmäisen vakavaa. Myös muiden julkisuuslain salassapitosäännösten taitamattomuus on vakavaa ja vähentää luottamusta kunnan toimintaan. Seuraukset tuntuvat pitkään ja murentavat kunnan vetovoimaa suhteessa yrittäjiin. Yksikään kunta ei toimi ilman kumppaneita. Ja kumppaneiden täytyy voida luottaa siihen, että päättäjät hallitsevat toimintaympäristönsä. Että asioista voidaan keskustella ilman, että ne päätyvät Facebookiin ja blogeihin.
Avoimuus ja salassapito täytyy hallita. Salatut asiat, joita ei olisi saanut salata, eivät tule lainvoimaisiksi ennen kuin ne asianmukaisesti asetetaan nähtäville. Ei aivan pikkujuttu ole tuokaan.
* * *
Entäpä hallintolaki – pitääkö sitäkin vielä opiskella? Jätän harkintaasi, voitko hoitaa luottamustehtävääsi ilman, että tiedät esteellisyyksistä ainakin perusasiat. Tunnetko käytännöt virheen korjaamisesta, neuvontavelvollisuudesta tai hyvän kielenkäytön vaatimuksista?
Opintie on loputon. Lisäksi sillä on tapana mutkistua, kun kilometrejä tulee lisää. Mitä enemmän kokemusta, sen rankempia asioita – ja sitä enemmän tarvitaan tietoa! Konkari toimii usein toimielimen puheenjohtajana. Tuossa vastuullisessa tehtävässä on lähes mahdotonta pärjätä, ellei juridiikasta ole riittäviä tietoja.
On sekä operatiivisen että poliittisten toimijoiden asia kouluttautua ja pitää tietämyksensä ajan tasalla. Kun tiedät, et epäile etkä spekuloi. Sellainen kasvattaa luottamusta puolin ja toisin.
* * *
Ei ole epäluottamuslause, jos operatiivinen johto suosittelee luottamushenkilöille koulutusta. Se on vastuunkantoa kunnan maineesta. Fiksu tyyppi myös omatoimisesti pyytää päästä koulutukseen. Sitä ei pitäisi joutua anelemaan. Koulutus on todellista ja pysyvää pääomaa, joka tulee ennen kaikkea itsesi hyödyksi. Koulutus antaa Sinulle varmuutta johtaa, päättää ja edustaa kuntaa.
Toden totta, kuntalain, lain viranomaisen toiminnan julkisuudesta sekä hallintolain pitäisi kuulua kaikkien pakolliseen iltalukemiseen.
Annaliisa Lehtinen, lakimies, Suomen Kuntaliitto
Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 8/2019
Herää kysymys: Miksi maamme kaikki 311 kuntaa ei osallistu USO 2019-2020 koulutukseen?