Lakiklinikka: Uskallatko hankkia helpommin?
Uuden hankintalain viimeistely on eduskunnassa loppusuoralla. Uudistus tuo mukanaan toisaalta paljon yksityiskohtaisia EU-direktiiveihin perustuvia sääntöjä, mutta toisaalta myös merkittäviä kevennyksiä.
Kaikista suurin kevennys uudessa laissa tapahtuu kansallisten hankintojen kilpailuttamisessa. Laissa säädetään niiden kilpailuttamisesta vain karkean yleisellä tasolla: tee hankintailmoitus, laadi tarjouspyyntö ja pyydä kirjalliset tarjoukset. Hankintayksikkö ei ole enää siis sidottu samoihin tiukkoihin menettelysääntöihin kuin EU-kynnysarvot ylittävissä hankinnoissa, vaan se voi laatia oman kuvauksensa siitä, minkälaisella menettelyllä hankinta kilpailutetaan. Hankintayksikön on ainoastaan varmistuttava siitä, että se noudattaa menettelyssään perustavanlaatuisia oikeusperiaatteita: avoimuutta, tasapuolista ja syrjimätöntä kohtelua tarjoajien kesken sekä suhteellisuutta asettaessaan esimerkiksi tarjoajan soveltuvuutta koskevia vaatimuksia.
Kuulostaa helpolta, eikö? Kuitenkin keventyvä menettely on aiheuttanut monille päänvaivaa. Usein on esitetty kysymys: Miten ihmeessä nyt hankimme, kun laissa ei ole tarkkaa sääntelyä? Vastaus on yksinkertainen: Jokaisen hankintayksikön on syytä itse pohtia, minkälaisilla pelisäännöillä hankintoja kyseisessä organisaatiossa tehdään. Aiemmin on jo laadittu hankintaohjeita siitä, miten kynnysarvot alittavissa pienhankinnoissa toimitaan. Nyt ohjeistusta on syytä ulottaa myös kansallisten hankintojen kilpailuttamisen pelisääntöihin. Myös Kuntaliitto tulee antamaan asiassa ohjeistusta.
Hankintayksiköllä on jatkossa siis aiempaa parempi mahdollisuus uudistaa jäykkiä hankintojen temppuratoja ja käydä esimerkiksi enemmän dialogia toimittajien kanssa. Se, millainen menettelystä lopullisesti muodostuu, on uskalluksesta kiinni. Otatko haasteen vastaan?
Katariina Huikko, johtava lakimies, Kuntaliitto
Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 13/2016
Aiemmat lakiklinikka-kirjoitukset
