Puhtaan energian sääntely-ympäristö haastaa kunnat
Marko Nurmikolu on ympäristöoikeuteen erikoistunut johtava juristi Kuntaliitossa.
Siirtymä pois fossiilisesta energiasta etenee myös kunnissa. Isoimpana kannusteena on ollut pyrkiminen pois riippuvuudesta Venäjän tuottamasta energiasta. Tämä on johtanut myös suureen määrään EU-säädöksiä, jotka velvoittavat lisäämään uusiutuvan energian osuutta.
Uusiutuvan energian tuotantolaitoksia voivat olla niin omakotitalon katolle asennettavat aurinkopaneelit, suuret tuulivoimalat kuin biokaasulaitokset. Samalla, tai myöskin osin tämän takia, päästökauppa on muuttanut kivihiilen, maakaasun ja turpeen käytön kunnissa kalliiksi.
Viime aikoina yhä tärkeämmäksi kuntien energialinjausten ohjaajaksi on muodostunut energian toimitus- ja huoltovarmuuskysymykset.
Lainsäädäntö – kotimainen ja EU-lähtöinen – luo myös merkittäviä esteitä puhtaan energian tuotannon lisäämiseen kunnissa.
Maankäytön ja lupaprosessin sääntelyyn ollaan tuomassa kuntien menettelyjä jäykistäviä ja osin hidastavia elementtejä. Teollisen luokan energiahankkeet edellyttävät kunnilta ja sen viranomaisilta yhä enemmän erilaisten menettelyjen tuntemusta.
Kunta on aina kokonaisuus, jossa luottamuselimet ja viranomaiset luovat kuntaisille hyvää ympäristöä ja elinvoimaa lainsäädännön antamissa raameissa. Kaavalla kunnan maankäytön eri näkemykset sovitetaan yhteen. Lisääntynyt ja tuleva sääntely ohjaa kuntien viranomaisten toimintaa yhä enemmän.
Kun tarkastellaan ympäristöön liittyvää viranomaistoimintaa, tilastojen mukaan kunnat ovat ketterämpiä ja nopeampia viemään hankkeita eteenpäin kuin valtion viranomaiset.
Kuntien sujuville prosesseille riittää haasteita. Esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuslain pilkkominen neljään eri säädökseen on kuntien näkökulmasta enemmän sääntelyä lisäävä kuin kokoava.
Alueidenkäyttölakiin ja rakentamislakiin tuodut tai suunnitellut vihreät sääntelyelementit vähentävät kuntien harkintavaltaa hankkeiden läpiviennissä. Esimerkiksi tuuli- ja aurinkovoiman suunnittelulle muutokset merkitsevät mm. hankintamahdollisuuksien rajoittamista vähimmäisetäisyyksillä ja sijainnin ohjauksella.
Kunnan maankäytön suunnittelu on joutumassa uuteen puntariin. Kaavoituksen rinnalle tai jopa sen tilalle on säädetty vaihtoehtoiseksi puhtaan siirtymän lupamenettely. Alun perin kaavalla suunniteltu maankäyttö muuttuukin siis nopeutetusti puhtaan siirtymän teollisuushankkeeksi. Tämä haastaa myös kuntalaiset sopeutumaan nopeisiinkin muutoksiin lähiympäristössään.
Oma lukunsa ovat erityiset raportointivelvoitteet puhtaan siirtymän hankkeissa. Uusiutuvan energian menettelylain mukaisesti kunnan rakennusvalvonnan, ympäristönsuojelun ja eläinlääkärin tulee raportoida muun muassa hankkeiden vireilletulosta, edistymisestä ja päätöksestä valtion tulevalle Lupa- ja valvontavirastolle.
Raportointia pitäisi tehdä valtion varsin keskeneräisiin tietojärjestelmiin tukeutuen. Tähän lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös uudet uusiutuvan energian nopean kehittämisen alueet, joilla lupamenettelyjen määräajat olisivat lyhyemmät eikä ympäristövaikutuksia tarvitsisi selvittää niin hankekohtaisesti.
Vastaavia säädöshankkeita puhtaan siirtymän ympärillä on lukuisia. Erilaisten osin päällekkäisten menettelyjen tulkinnanvaraisuus ja lukuisuus vaikeuttaa myös kuntalaisten mahdollisuutta tosiasiallisesti osallistua oman kunnan maankäytön suunnitteluun ja hankkeiden luvitukseen.
Nähtäväksi jää, nopeutuuko näiden säädösten myötä puhtaan energian rakentaminen Suomessa ja millä hinnalla.
Puhdas riittävä sähköenergia houkuttelee kuntaan myös sitä käyttävää vihreää teollisuutta. Puhdasta energiaa hyödyntävien hankkeiden ohella myös datakeskushankkeille on mahdollistettu normaalista poikkeavia lupamenettelyitä.
Hankkeilla on hyvin erilaisia vaikutuksia sekä ympäristöön että kuntalaisiin. Erilaiset vety- ja metallinjalostushankkeet vaativat paljon energiaa. Kunnissa joudutaankin normaalien maankäyttö- ja luparatkaisujen lisäksi pohtimaan hankkeiden kokonaisvaikutusta energian toimitusvarmuuteen ja kilpailukykyisen energian hinnan pysymiseen kuntien kilpailuvalttina.
Marko Nurmikolu
Kirjoittaja on ympäristöoikeuteen erikoistunut johtava juristi Kuntaliitossa.
Luitko jo?
