Kuva: Pixabay
Tuoreessa tutkimuksessa puolet kuntapäättäjistä kertoi vihapuheen vähentäneen heidän luottamustaan tuntemattomiin ihmisiin, ja 42 prosentin kohdalla halu osallistua julkiseen keskusteluun oli vähentynyt. Usea tutkimukseen osallistunut kertoi jättäneensä tai jättävänsä politiikan vihapuheen seurauksena tai harkitsevansa sitä. Kuntapäättäjät kohtasivat vihapuhetta useimmiten Facebookissa, mutta myös julkisilla paikoilla, internetin keskustelupalstoilla ja sähköpostissa.

Opas viharikosten vastaisen työn hyvistä käytännöistä EU-maissa julkaistaan tänään Zagrebissa, Kroatiassa. Opas julkaistaan Suomen oikeusministeriön koordinoiman Against Hate -hankkeen loppukonferenssissa, jossa kuullaan eri alojen asiantuntijoiden esityksiä toimivista käytännöistä viharikosten ennalta ehkäisyssä ja niihin puuttumisessa. Mukana on viranomaisten käytäntöjen lisäksi kansalaisyhteiskunnan viharikosten vastaisia toimia.

Opas sisältää kuvauksia erilaisista EU-maissa käytössä olevista käytännöistä viharikosten ja vihapuheen vastaisessa työssä. Opas sisältää myös lyhyen kuvauksen viharikosten ja vihapuheen vastaisesta lainsäädännöstä jäsenmaissa ja tietoa ECRIn (European Commission against Racism and Intolerance) antamista suosituksista.

Marraskuussa päättyvän, lähes kaksi vuotta kestäneen Against Hate -hankkeen tavoitteena on ollut viharikosten ja vihapuheen vastaisen työn tehostaminen. Hankkeen toiminta keskittyy viharikosraportoinnin kehittämiseen sekä viranomaisten, erityisesti poliisin, syyttäjän, tuomareiden viharikosten ja vihapuheen vastaisten toimintavalmiuksien vahvistamiseen sekä viharikosten uhrien tukemiseen.

Hankkeessa on muun muassa järjestetty koulutuksia viharikoksista ja vihapuheesta poliiseille, syyttäjille ja tuomareille yhteisesti. Lisäksi tuomareille on järjestetty oma koulutus viharikoksista ja poliiseille koulutus yhdenvertaisuussuunnittelusta, kertoo hankepäällikkö Milla Aaltonen oikeusministeriöstä.

– Lisäksi toimittajille on tehty materiaalia siitä, miten vihakampanjoilta ja vihapuheelta voi suojautua. Lisäksi julkaisemme muutaman viikon päästä syyttäjille ja tuomareille materiaalia rangaistavasta vihapuheesta ja viharikoksista.

Tämän vuoden helmikuussa hanke levitti tietoa siitä, millainen vihapuhe on rangaistavaa.

– Yleiskielessä vihapuheella tarkoitetaan usein haitallista, suvaitsemattomuuteen perustuvaa ilmaisua, mutta osa vihapuheesta on rangaistavaa eli rikoslaissa kiellettyä.

Hankkeen yhteistyökumppani Rikosuhripäivystys on kehittänyt viharikosten uhrien palveluita ja kouluttanut paikallistoimijoita.

Hanke päättyy marraskuun lopussa, mutta jatkohanke on alkamassa joulukuun alussa.

Parissa vuodessa on käynyt selväksi, että vihapuheen vastaiselle työlle on tarvetta, Milla Aaltonen sanoo.

– Se näkyy siinä, että eri toimijat ovat olleet tosi innostuneita tulemaan mukaan sekä koordinaatioon ja tiedonvaihtoon että materiaalien kehittämiseen.

– Olen ollut iloisesti yllättynyt, miten tarpeelliseksi ihmiset ovat kokeneet tämän.

Tarvetta työn jatkamiselle on myös siksi, että tietoisuus uusista ilmiöistä lisääntyy ja tulee uusia viestintäkanavia jotka pitää ottaa huomioon.

Aaltosen mukaan eräs uusi ilmiö on eri viranonmaisiin ja muihin ammattilaiisin kohdistuva maalittaminen.

– Vihakampanjoilla voidaan yrittää vaikuttaa viranomaisen, toimittajan tai tutkijan työhön.

Nämä kampanjat voivat olla sekä suunnittelemattomia että suunniteltuja.

Rinteen hallituksen hallitusohjelmassa luvataan poikkihallinnollisia toimia maalittamiseen puuttumiseen. Tarkempia toimenpiteitä suunnitellaan parhaillaan.

Vihapuhe rajoittaa poliittista osallistumista

Aiemmin lokakuussa julkaistu Viha vallassa – Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon -tutkimus osoitti, että pelkkä vihapuheen uhka vaikuttaa poliittiseen osallistumiseen. Tutkimukseen haastatelluista päättäjistä joka neljäs kertoi sen vihapuheen uhan vähentäneen haluaan osallistua julkiseen keskusteluun, vaikkei itse ollut edes ollut itse vihapuheen kohteena.

Tutkimusaineisto koostui teemahaastatteluista (14 kpl), laajasta Twitteristä kerätystä aineistosta sekä kuntiin ja eduskuntaan lähetetyn kyselyn vastauksista (N=1393). Kyselyn mukaan joka kolmas kuntapäättäjä oli ollut työnsä vuoksi vihapuheen kohteena.

– Toisaalta osa vihapuhetta kohdanneista kertoo sen motivoivan heitä politiikkaan. Vihapuheen voi tulkita merkiksi siitä, että ajetut asiat ovat tärkeitä, yksi tutkimuksen tekijöistä, dosentti Tuija Saresma Jyväskylän yliopiston nykykulttuurin tutkimuskeskuksesta sanoi tiedotteessa.

Tutkimukseen haastateltujen mielestä vihapuheen vastaiset toimenpiteet ovat sekä kyselyn että haastattelujen pohjalta riittämättömiä. Etenkin vaaliehdokkaat ja kunnanvaltuutetut jäävät usein ilman tukea joutuessaan vihapuheen kohteeksi. Tutkimuksen mukaan oikeudellisten toimien lisäksi myös muiden toimenpiteiden avulla voidaan torjua ja ehkäistä vihapuhetta.

Tutkijat ehdottivat haasteisiin vastaamisen keinoiksi päättäjien vahvempaa arvojohtajuutta ja vihapuheen tuomitsemista, hyväksytyn puheen rajojen määrittelyä poliittisessa toiminnassa sekä sosiaalisen median alustojen vastuunkantoa.

Milla Aaltonen sanoo, että vihapuheen vaikutus poliittiseen toimintaan on yhdenvertaisen osallisuuden kannalta hyvin haitallinen ilmiö – ja äärimmäisen huolestuttava ilmiö.

Kyseessä on ensimmäinen suomalainen tutkimus vihapuheen vaikutuksesta poliittiseen toimintaan. Lisää tietoa kaivataan.

– Tiedon tarve on ilmeinen, ja tieto on se mihin politiikkatoimet pitäisi perustaa.

Against Hate -hankkeessa on pyritty korostamaan tiedonkeruuta ja sen tärkeyttä.

– Jatkohankkeessa pilotoidaan syyttäjien ja tuomioistuinten viharikoksiin liittyvää raportointia. Myös Rikosuhripäivystys on tehnyt varjoraportin, johon on kerätty viharikosten uhrien kokemuksia täydentäväksi tiedoksi viranomaistiedolle.

Kiihottaminen kansanryhmää vastaan yleisin rikosnimike

Osana Against Hate –hanketta on kartoitettu viharikosten ja vihapuheen vastaista työtä. Kartoituksen tarkoituksena on selvittää millaista viharikosten ja vihapuheen vastaista työtä Suomessa tehdään, ketkä sitä tekevät ja mitä ovat viharikosten ja vihapuheen vastaisen työn aukkopaikat sekä onko tarvetta kansalliselle viharikoksiin keskittyvälle toimintasuunnitelmalle.

Kartoituksen vastausten perusteella viharikoksiin ja vihapuheeseen liittyvä toiminta on hyvin monimuotoista, ja siinä on mukana monenlaisia toimijoita. Viharikoksia käsitellään tai sivutaan useassa toimintaohjelmassa, mutta varsinaista viharikoksiin keskittynyttä toimintaohjelmaa ei ole. Viharikosten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi ja niihin puuttumiseksi tehdään monia toimia, mutta kokonaiskoordinaatio puuttuu.

Hankkeessa on myös julkaistu muistio, jossa käsitellään tilastoja viharikoksista käräjäoikeuksissa vuonna 2018. Lisäksi muistiossa on tiivistelmiä tuomioista, joissa oli kyse kiihottamista kansanryhmää vastaan sekä tuomioista, joissa rangaistusta kovennettiin vihamotiivin perusteella.

Vuonna 2018 sellaisia tuomioita, joissa kiihottaminen kansanryhmää vastaan oli päärikosnimike, oli 31. Selvässä enemmistössä tapauksista tapahtumapaikkana oli Facebook. Vuonna 2018 käräjäoikeuksissa annettiin 55 tuomiota, jotka poliisi oli merkinnyt viharikoskoodilla. Näistä 20:ssä päärikosnimikkeenä oli kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Miettinen Ville
Miettinen Ville
ville.miettinen@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*