Lastensuojelun kautta päättäjäksi - Mimmi Jakola on Suomen nuorin aluevaltuutettu ja hän tietää, mitä nuorten parhaaksi pitäisi tehdä

Vaikka nuorten osuus kuntavaaleissa ei vieläkään ole niin suuri kuin politiikan kiinnostavuuden osalta voisi toivoa, vaaleissa alle 20-vuotiaita valittiin valtuustoihin kuitenkin 49. Yksi nuorimmista, valtakunnan nuorin aluevaltuutettu ja samalla Oulun kaupunginvaltuuston nuorin jäsen on Vasemmistoliiton Mimmi Jakola. Vasta 19-vuotias Jakola on kuitenkin jo konkari, sillä hän on ollut ollut yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta kiinnostunut aina. Politiikka ja yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostaa häntä jo ala-asteikäisenä.

Tie valtaan on kulkenut karikoiden kautta. Niistäkin, lapsuuden vaikeista vaiheista, Mimmi uskaltaa kertoa ääneen, sillä oma tausta tuo perspektiiviä ja tietoa päättäjänä tehtävään.

-Kiinnostuin politiikasta luultavasti siksi, että omien ajatusteni ja mielipiteideni yli käveltiin lapsena jatkuvasti. Olin kiusattu ja kasvoin lastensuojelujärjestelmässä. Nämä kokemukset omalta osaltaan muistuttivat siitä, kuinka yksin ihminen jää ilman riittävää tukiverkkoa. Ajattelin jo lapsena, että muutosta tarvitaan, sillä tämä kohtelu ja nämä kokemukset eivät voi olla oikein. Päätin jo ala-asteella, että minun paikkani on politiikassa.

Vuosien mittaan ajatus kypsyi ja rakentui. Tällä hetkellä politiikka on Mimmi Jakolalle yhä enemmän sydämen asia, isompi tarkoitus, sillä maailmassa tuntuu tapahtuvan tapahtuu jatkuvasti negatiivisia muutoksia. Poliitikkona Mimmi Jakola haluaakin kehittää avointa keskustelua asukkaiden ja päättäjien välillä, lisätä sosioekonomista oikeudenmukaisuutta sekä parantaa lasten ja nuorten hyvinvointia.

– Avoimen keskustelun kehittäminen parantaa asukkaiden vaikuttamismahdollisuuksia ja lisää yhteisöllisyyttä. Sosioekonominen oikeudenmukaisuus tarkoittaa minulle esimerkiksi kohtuuhintaista asumista ja elämistä, harrastus- ja vapaa-ajanviettomahdollisuuksia tulotasosta riippumatta sekä kohtuuhintaista terveydenhuoltoa. Nämä ovat keinoja ennalta ehkäistä segregaatiota, syrjäytymistä, asunnottomuutta, ja kaikkein tärkeimpänä nämä ovat keinoja lisätä ihmisten hyvinvointia.

Nuorten kriisi

Mimmi Jakolan mukaan Suomessa eletään tällä hetkellä nuorten mielenterveyskriisiä, jota on mahdollista lähteä purkamaan myös alue- ja kuntapolitiikassa.

-Esimerkiksi nuorisotyön sekä koulutuksen riittävä resurssointi, lasten ja nuorten vaikuttamismahdollisuuksien kehittäminen sekä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluiden kehittäminen, ovat tärkeitä tekijöitä nuorten hyvinvoinnin parantamisessa. Lapset ja nuoret ovat tärkeä voimavara ja vastuu heidän hyvinvoinnistaan kuuluu myös päättäjille. 

Suurin osa valtuutetuista on valtakunnallisesti noin 50-vuotiaita. Nuoret ovat aliedustettuina. Mimmi Jakola kertoo, että osana päätöksentekijöitä nuoriin kyllä suhtaudutaan pääosin positiivisesti, mutta parannettavaakin asenteista löytyy.

-Nuorisovaltuutettuna toimiessani nuoriin suhtautuminen oli pääasiassa positiivista, mutta silti nuoria ei koskaan pidetty yhtä varteenotettavina kuin konkareita. Toivon tähän muutosta. Haluan myös itse olla osana rakentamassa sitä. Poliittisen uran pituus ei määrittele sitä, kuinka tärkeitä tai hyviä päättäjän ajatukset ja mielipiteet ovat, hän sanoo.

-Mitä paremmin eri ikä- ja ihmisryhmät ovat edustettuina päätöksenteossa, sitä paremmin demokratia toteutuu. 

Vaikka politiikka on sydämenasia, jopa tapa katsoa maailmaa, muutakin elämää Mimmi Jakolalla on. Uuden valtuutetun kampanjaan lisähaastetta toi valmistautuminen ylioppilaskirjoituksiin ja työ kaupan alalla.

– Nyt, kun ylioppilaskirjoitukset ovat ohi, olen nauttinut ulkoilemisesta. Ajan viettäminen lähipiirin kanssa on jäänyt vähälle jatkuvan kiireen takia ja toivonkin, että kerkeäisin korvata sitä hieman.

Tavoitteet ovat asenteen mukaiset. Kymmenen vuoden kuluttua Mimmi Jakola toivoo olevansa eduskunnassa, eikä hän määrätietoisena naisena aio myöskään tinkiä tuosta tavoitteesta ja toiveestaan.

-Olen tiennyt ala-asteelta saakka haluavani kansanedustajaksi ja olen asettanut itselleni aikatavoitteen saavuttaa se ennen kuin täytän 30 vuotta. Minulla on siihen kolme mahdollisuutta ja onnistumisen eteen työskentelen jatkuvasti. Muuten uskon olevani melko samanlainen kuin nytkin, vaikkakin kokeneempi ja kehittyneempi. Unelmani on tehdä intohimostani, eli politiikasta, itselleni työ ja edetä siinä mahdollisimman pitkälle.

Kolmikymppisen varmuudella

Yksi aliedustettu ikäryhmä valtuutetuissa ovat nuorison lisäksi noin 30-vuotiaat. Vielä eivät ehkä ole käsillä ruuhkavuodet, mutta takana on kuitenkin nuorista nuorin nuoruus.

Yksi kolmikymppisistä vaalivoittajista on oululainen varhaiskasvatuksen opettaja Susa Vikeväkorva, 31, Vihreistä. Hän toivoo, että puhe nuorista ja politiikasta saisi vihdoin uudenlaista sävyä. Myös hän on ollut politiikassa mukana nuoresta asti.

-Kun jatkuvasti hoetaan että “nuoria ei kiinnosta”, tulee siitä väkisinkin itseään toteuttava asia, Vikeväkorva muistuttaa.

Omalta polultaan hän nostaa esiin kannustamisen voiman – ja rohkeuden. Jos itseään pienentää, alkaa myös näyttäytyä sellaisena. Susa Vikeväkorva lähti aikanaan politiikkaan mukaan opiskelijana.

– Elettiin aikaa, jolloin Oulussa heikennettiin varhaiskasvatuksen olosuhteita; kasvatettiin ryhmäkokoja ja rajattiin subjektiivista varhaiskasvatusoikeutta. Ajattelin, että siellä ei ole yhtään opiskelijoita ja todella vähän nuoria. Halusin lähteä muuttamaan tätä, tuoda opiskelijoiden, nuorten ja lasten ääntä päätöksentekoon, hän sanoo.

-Olen saanut paljon kannustusta ja tukea aktiivisuudelleni politiikassa. Olen myös se tyyppi, joka ei jauha kahvihuoneessa, vaan menee pomon juttusille suoraan ja rehdisti! Jos näen epäkohtia ja epäoikeudenmukaisuutta tartun toimeen, enkä vain puhu.

Sama aktiivisuus toistuu myös politiikassa – ja tarve olla lähellä ihmisiä.

-Emme me päättäjät ole missään norsunluutornissa, vaan mekin olemme ihan tavallisia kaduntallaajia. Olen pyrkinyt itse myös ottamaan aktiivisesti yhteyttä eri sidosryhmiin ja ihmisiin, kyselen ja utelen. Vien palautteita ja ideoita eteenpäin, Vikeväkorva kertoo.

-Vaikuttaminen on minulle luontaista, se inspiroi ja motivoi, teen tätä ihmisten ja luonnon vuoksi. Nautin tästä ja se on rakas harrastus – nyt viime vuosina myös työ.