Maakunnissa juostaan kilpaa aikaa vastaan
Samaan kyselyyn voi vastata monella eri tavalla. Kun ministeriöt kysyivät kesäkuun alussa maakuntien muutosjohtajilta valmiutta valinnanvapauden toimeenpanoon, niin Alueuudistus-sivustolta löytyvien vastausten kirjo oli kohtuullisen laaja.
Sote-keskusten osalta Etelä-Karjala ilmoitti valmiutensa aloittaa jo ensi vuonna. Optimistisesti ministeriön kokoamaa vastaustaulukkoa lukien löytyy 15 maakuntaa, jotka arvioivat valmiuden valinnanvapauden käyttöönottoon eli sote-keskusten toiminnalle olevan kunnossa jo vuoden 2022 alussa tai aiemmin.
Lapin on arvioitu tulevan moneen muuhun maakuntaan verrattuna jälkijunassa, mutta tilanne voi todellisuudessa olla myös toinen. Asioita kun voi arvioida monella eri tavalla.
– Me olemme olleet tosi kriittisiä aikatauluja arvioitaessa. Vastaavasti kun tietää muiden alueiden tilanteen, niin monella alueella on oltu tosi optimistia, Lapin muutosjohtaja Marja Perälä arvioi.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kanta-Häme sai haluamansa
Sen verran haarukkaa vastauksissa on, että pessimisti löytäisi valinnanvapauteen ajoissa valmiita maakuntia hieman vähemmän. Esimerkiksi Kanta-Hämeen osalta sote-keskusten osalta löytyy arvioiduksi aloittamisajankohdaksi 2020-2024.
Liukumaa maakunnan vastauksissa löytyy myös muiden toimintojen osalta. Ja sitä joustoa ja siirtymää lupasi myös hallitus alkuviikosta antaessaan vastineen lakipaketista sosiaali- ja terveysvaliokunnalle.
– Ehdotin jo omassa vastauksessani joustavia siirtymäaikoja. Minun mielestä ne ovat kansallisesti järkeviä, sillä osassa maakunnissa organisaatio on jo valmiina ja osa vasta rakentaa sitä, Kanta-Hämeen sote-uudistuksen muutosjohtaja Jukka Lindberg toteaa.
Kanta-Hämeen suunnalla parhaat valmiudet eri elementtien käyttöön otossa arvioidaan olevan valinnanvapauden eli sote-keskusten kohdalla. Suun terveydenhuolto taas tulee jälkijunassa.
– Meillä on jo Hämeenlinnassa käynnissä pilottikokeilu, jonka myötä 18 000 kuntalaista on valinnanvapauden piirissä. Suun terveydenhuollon kohdalla tilanne ei ole niin yksinkertainen juttu, kun sovelletaan kapitaatiomallia. Mieluiten ottaisi käyttöön hyvin suunnitellun ja valmiin mallin, kuin lähtisi ensimmäisenä liikkeelle ja maksaisi niitä alkuvaiheen hässäkkäkustannuksia, Lindberg kertoo.
Sama asia – punaista ja vihreää
Mutta palataan vielä sinne Lappiin. Hyvä osoitus lappilaisten kriittisyydestä ja saman tilanteen erilaisesta arvioinnista on Pohjois-Suomen alueelle viriteltävä maakuntien välinen yhteistyö. Lapin lisäksi mukana yhteistyökuviota ovat rakentamassa Kainuu, Keski-Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa.
– Joku maakunta oli tainnut laittaa sen jo vihreäksi eli valmiiksi asiaksi, mutta meillä se näkyy punaisena. Asia on minun mielestä valmisteltu loppuun asti vasta silloin, kun yhteistyösopimukset on tehty. Eräs valmistelussa mukana oleva henkilö sanoikin eilen, että Lapissa ei välivaiheista turhaan huudella, Marja Perälä naurahtaa.
Suomen suurin sote-ulkoistus eli Meri-Lapin siirtyminen Mehiläisen siipien suojiin on ollut yksi niistä palikoista, joita Lapin sote-valmistelijoiden on ollut pureskeltava.
– Meri-Lapin lisäksi meillä on maakunnan alueella myös muita ulkoistuksia. Meidän on ratkaistava, miten saamme nämä erilaiset sopimukset ja ulkoistukset istutettua maakunnan alle. Se vie aikansa, mutta saamme kyllä asiat järjestymään. Meillä on hyvä ja innostunut henkilökunta töitä tekemässä, vakuuttaa Meltauksen kyläkaupalta kesken kuntakierroksen tavoitettu muutosjohtaja Marja Perälä.
Millä aikataululla ehditään?
Valtaosa maakunnista uskoi ehtivänsä toimeenpanna uudistuksen, mikäli maakuntavaltuustot aloittavat 1.3.2019 ja järjestämisvastuu siirtyy 1.1.2020. Maakuntavaltuustojen aloittaminen riippuu oleellisesti maakuntavaalien ajankohdasta, joka puolestaan riippuu lakien käsittelyaikataulusta eduskunnasta. Eli mitä pidempään lakipaketin käsittely eduskunnassa kestää, niin sitä kauemmaksi vaalit siirtyvät.
Oikeusministeriön vaalipäällikkö Arto Jääskeläinen on useaan otteeseen julkisuudessa todennut, että lakipaketin hyväksymisen ja maakuntavaalien järjestämisen välillä pitää olla vähintään neljä kuukautta aikaa. Ja heti vaaleja seuraavana päivänä eivät maakuntavaltuustotkaan voi työtään aloittaa.
Lähettämissään vastauksissa Uusimaa ja Varsinais-Suomi eivät pitäneet muutoksen toteutusta tällä aikataululla mahdollisena, vaan vaativat toimeenpanolle aikaa vähintään vuoden. Pohjanmaa piti aikataulua epärealistisena, mutta arvioi toimeenpanon tapahtuvan päätetyssä aikataulussa.
Varsinais-Suomen soten muutosjohtaja Antti Parpo nostaa esiin monta käytännön asiaa, jotka pitäisi saada hoidettua. Ja oikeita sitovia päätöksiäkin pitäisi päästä tekemään.
– Nyt pitäisi saada nopeasti sellainen valmistelu käyntiin, jossa voidaan tehdä myös päätöksiä. Nythän ollaan tekemässä valmistelua toimivallattomassa tilanteessa, Antti Parpo toteaa.
Ei hetkessä valmista
Käytännön asiat vievät aina oma aikansa. Näin on myös maakuntien aloituksen suhteen.
– Tiukkaa se tekee, jos maakunnat aloittavat vuoden 2020 alussa toimintansa. Ihan kuukaudessa ei tule kaikkia rekrytointejakaan tehtyä, sillä siellä on normaalit hakuajat, valinnat ja työntekijöiden pitää vielä päästä irti edellisestä työpaikasta. Samoin pitää hyväksyä iso määrä erilaisia sopimuksia. Tuotannon uudelleen järjestely vie myös isoissa maakunnissa väkisin oman aikansa, Parpo painottaa.
Jotain positiivistakin Varsinais-Suomessa on hallituksen viime päivien linjauksissa havaittu.
– Se on hyvä juttu, että hallitus tuli aikatauluissa vastaan. Samoin saatiin vastaus moneen juridiseen kysymykseen, muutosjohtaja Antti Parpo toteaa.
Asiat ovat niin suuret ja TÄRKEÄT, ETTÄ MIHINKÄÄN HOSUMISEEN EI PIDÄ OLLENKAAN LÄHTEÄ. On annettava kunnolla kansanedustajille aikaa harkita asioita. On muistettava, että emme ole missään poikkkeustilanteessa, sillä kaikki asiat hoituvat nytkin! Asiat todellisuudessa sujuvat jopa hyvinkin nykytilassa. Jokainen sairaanhoitopiiri ja kuntayhtymä todistaa tekevänsä kustannustehokasta ja laadukasta työtä!
Minusta ei todellakaan ole aihetta hosumiseen vain hallinnollisten ja organisatoristen muutosten takia, joissa on vaarana itse ihmisten unohtuminen. Ei todellakaan millään hokkuspokkustempulla voida hallinnollisilla järjestelyillä saada säästöjä laatua laskematta ja kustannuksia kansalaisille siirtämättä. Kun sotepalveluita keskitetään, tulee yhteiskunnalle ja ihmisille uusia kustannuksia pidentyvistä matkoista, se on kiistatonta.
Kun sotepalvelut hupenevat kunnista keskittämisen seurauksina, menetetään niiissä työpaikkoja ja elinvoimaa sekä kehityksen edellytyksiä vakavastikin. Samalla tyhjenevät kiinteistöt ovat kunnille suuri tuleva ongelma samaan aikaan uusille maakunnille tulee uudisrakentamista keskittämisen seurauksina keskuspaikkakunnille.
Maakunnille ollaan sälyttämässä uusia tehtäviä mm. joukkoliikenteessä ilman rahoitusta. Menetetään linja-auto- ja junavuoroja ja taas tulee kansalaisille vaikeuksia hakea sotepalveluita, joita vielä nyt saa omasta kunnasta tai omasta lähitaajamasta. Sotemaku-uudistus tuo arvaamattomia ongelmia, joihin ei mikään lääke se, että saamme itse päättää, mitä tämä hyödyttää, kun ei ole rahaa kasvaviin kustannuksiin! Jos taas maakunnille aikanaan tulee verotusoikeus, se on uusi vero kansalaisille entisten verojen päälle! Silloin vasta eriarvoisuutta tähän maahan syntyykin! Miksi tästäkin halutaan vaieta?