Maakuntakehittämisen rökälevoitto on uuden johtajan tavoitteena – Karjalaisuus nojaa aina eteenpäin
Iloa ja toiveikkuutta tuo uusi maakuntajohtaja Etelä-Savoon.
Timo Seppäläinen, kuvat
Heini Utunen on kuin raikas Saimaan henkäys ottaessaan haltuun Etelä-Savon maakuntaa ja sen ihmisiä. Keväällä maakuntajohtajana aloittanut Utunen on ehtinyt kiertää jo liudan kuntia ja kyliä lupauksensa mukaisesti. Kaikkialla on ollut hyvä vastaanotto. Maakunta selvästi kaipaa kuuntelijaa ja toteuttajaa.
Kesän kynnyksellä Utunen istahtaa savonlinnalaisen Galleria Villa Suruttoman yläkerran valkoiselle penkille ja odottaa kysymyksiä. Ensin puhutaan karjalaisuudesta, sillä Karjalassa ovat Pihtiputaalla syntyneen vilkkaan Utusen juuret. Missä se savolaisuus ja karjalaisuus näkyvät?
– Se näkyy elämänotteessa, eteenpäin nojautumisessa. Otan kaiken positiivisena enkä jää miettimään, olisiko voinut (tehdä) jotenkin toisin.
Mikkelissä asuvan Utusen tausta on humanitaarisessa työssä ja hän näkee siinä yhtymäkohtia perheen evakkotaustaan. Aiheesta on tehty väitöstutkimuskin.
– Valtaosa Suomen kansainvälisistä avustustyöntekijöistä on evakkojen jälkeläisiä. On tarve vaikuttaa maailman tilaan ja jos itsellä on jotain, voi muitakin auttaa.
Utunen oli viisi vuotta Vietnamissa Hanoissa YK:n maatalous- ja ruokajärjestöllä.
– Kiersin kyllä kaikki Vietnamin maakunnat, joten maakunnat olivat elämässä silloinkin, naurahtaa Utunen.
Vietnamin komennuksen jälkeen hän työskenteli Suomessa kriisinhallintakeskuksessa ja kymmenen viime vuotta Sveitsissä Genevessä Maailman terveysjärjestön kriisikoulutuksessa, jota johti neljä vuotta.
Utusella on siis kokemusta, millaista elämä on uuteen maahan muuttaneella asiantuntijalla jopa tilanteessa, jossa kaupungissa asuu ennestään paljon kansainvälistä työvoimaa ja ihmisiä. Työhön kuului matkustaminen ja kouluttaminen
– Siinä oli sellainen maahanmuuttajaolo. Vaikka olin opiskellut kasiluokalta asti ranskaa, olihan se ranskan haltuunotto… Kyllä koin itseni ulkopuoliseksi.
Suomen asioita hän on maailmalla vietettyjen vuosien aikana seurannut tiiviisti. Suomalaisen keskustelukulttuurin kärjistyminen on yksi asia, joka on kiinnittänyt huomiota. Utunen käyttää sanaa moukkamainen.
– Täällähän on ihan äärimmäisen negatiivinen, repivä ja ristiriitoja täynnä oleva yhteiskunnallinen keskustelu. Olen sitä surrutkin. Meillä on todella moukkamainen keskustelukulttuuri korkeallakin tasolla. Samanlaista riidanhaluista paikallispolitiikkaa en ole nähnyt Keski-Euroopan maissa.
Utunen kannustaakin jokaista olemaan muutosagentti siinä, miten toisten arvoista puhutaan. Kansalaiset päättävät, mitkä arvot johtavat, kunhan keskustelussa pysytään hyvällä puolella.
– Sama täällä Etelä-Savossa, miten puhutaan toisistamme ja itsestämme, kehutaan toisemme kerran päivässä, siinä näytetään mallia nuorille ja ulkoapäin tuleville. Suomi on pieni kansa. Meillä ei ole oikein varaa repivään ja ristiriitaiseen.
Heini Utunen nauttii ulkoilmaelämästä. Tässä veneillään Saimaalla.
Paikallispolitiikasta
Nyt 47-vuotias Utunen oli nuorena mukana myös politiikassa, neljä vuotta Jyväskylässä kaupunginvaltuutettuna ja muun muassa pelastuslautakunnassa. Samaan aikaan hän sai EU:n alueiden komitean eli Euroopan paikallisedustajien Suomen delegaation paikan.
– Se oli iso kansainvälinen kokemus edustaa EU:n paikallishallintoa ja tehdä komissiolle lausuntoja.
Politiikka kiinnosti niinkin pitkälle, että Utunen oli keskustan ehdokkaana eduskuntavaaleissa.
– Mutta se ei johtanut pitemmälle, ei tuote kelvannut, nauraa Utunen nuoruuden yritykselle.
– Ei ollut rahaa eikä resursseja ja ehkä olin sellainen nuori vihainen nainen.
Kapinallisuus ja kyseenalaistaminen ovat eteläsavolaisen maakuntajohtajan mukaan pysyneet mukana.
– Siitä on ollut tosi paljon hyötyä myös YK:ssa. Että ei nielaista sellaisenaan jotain vanhaa totuutta, koska 50-luvulta asti on tehty näin. Vaan mietitään, mikä se tämän ajan juttu on tai miten me arvostetaan esimerkiksi kehitysmaita.
Utunen törmäsi YK:ssä ajatusmalliin, että ”eihän ne siellä Afrikassa mitään osaa”.
– He tietävät tasan tarkkaan, miten omassa maassa toimitaan. Ajattelen, että minulla on sisään rakennettu kunnioitus kaikkia kulttuureita ja paikallista osaamista kohtaan.
Galleria Villa Suruttoman kauneus lumosi maakuntajohtaja Heini Utusta.
Ratkaisuja, ei ruikutusta
Utunen ottaa koppia ajattelusta Suomeenkin. Jos ajattelun lähtökohtana on, että tämä nyt vain on ikuisesti näin, ollaan tukkiutuneessa luupissa, josta ei päästä eteenpäin.
Ratkaisujen hakeminen on Heini Utusen mielestä oikea tapa lähestyä ongelmia.
– Ei niitä tarvitse kieltää. Luettelee ongelmat ja katsoo, mihin niistä voi vaikuttaa. Meidän maakunnassa väestölukuun vaikuttaa ikäpyramidi. Se on fakta. Työikäisten tilanteelle sen sijasta voidaan tehdä jotain.
– Miten me taataan, että on niitä työpaikkoja ja että yrittäjien on houkuttelevaa tulla Itä-Suomeen.
Maakuntajohtajan mukaan esimerkiksi Etelä-Savon elinvoimabarometrin tulos on jonkinlainen hätähuuto.
– Palaute on otettava vastaan. Ei ehkä koeta, että yrittäjät ovat arvostettuja tai ei koeta, että yrittäjän asialla oltaisiin.
Utunen tunnistaa myös se, että osa yrittäjistä on tyytyväisiä ja kokee, että heitä kuunnellaan.
Yrittäjien kannustamiseksi Utunen toisi myös julkishallintoon palvelulupauksen ja normaalit käsittelyajat. Niitä tarvitaan esimerkiksi silloin, kun rahoitetaan EU-hankkeita ja jos luvitus ei mene eteenpäin, rahoitus raukeaa.
– Mikä on käsittelyaika, miten hoidetaan palvelutaso, niin että esimerkiksi lupajärjestelmästä saisi ennakoitavan ja että meidän kaikkien julkisten toimijoiden varaan voi laskea.
Vaikka Utusen mielestä suomalaista hallintoa on viritetty hyvinkin pitkälle, hän pitää esimerkiksi kunnan ja hyvinvointialueen työnjakoa hyvänä.
– Sehän tulee kestämään monta vuotta sen liikkeelle saaminen. Kolme vuotta Suomen julkishallinnossa on lyhyt aika, saako siinä vielä mitään pysyvää aikaiseksi.
Julkishallinnon muutosprosessi on ihan hirveä. Ei voida joka kolmen, neljän, viiden vuoden välein pistää hallintoa uusiksi. Jossain vaiheessa täytyy olla myös työrauha.
Julkishallinnon pienenemistä maakuntajohtaja pitää selviönä. Automatiikka vähentää työtä.
– Julkishallinnosta voidaan säästää. Tehdään paremmalla ja ketterämmällä tavalla niillä ihmisillä, jotka meillä on. Eikä se ole mikään peloke.
Eteläsavolaisen Utusen mielestä on mietittävä, mitkä ovat ne kriittiset ja tärkeät tehtävät, jotka on tehtävä ja mitä tekoäly tekee.
– Toivoisin, että Suomi nousisi takaisin teknologian toivemaaksi. Tietoturvallisesti johdettaisiin julkishallintoa. Konetta käyttämään tarvitaan aina ihminen. Väestörakenne ja julkistalouden tilanne vaikuttaa siihen, että ei kuormiteta hallintoa tekemällä manuaalista työtä, jonka voi tehdä toisin. Tietoliikenneverkot on saatava toimimaan. Nehän ovat vielä melko rempallaan meillä Itä-Suomessa.
Maakuntajohtaja on käynyt kuntavierailulla muun muassa Enonkoskella. Kuvassa oikealla elinvoimakoordinaattori Pinja Rahikainen, kunnaninsinööri Otto Häkkinen, hallintosihteeri Taina Tolkki, sivistystoimenjohtaja Kimmo Jaatila ja kunnanjohtaja Minna Laurio.
Iso tehtävä
Osa julkishallintoa on maakuntaliitto, mutta mikä niiden tehtävä nykymaailmassa on?
Utunen luettelee kolme tehtävää: maakuntakaavoitus, joka mahdollistaa tuulivoimaa, teitä, väyliä, määrittää ison alueiden käytön. Monet kaava-asiat ovat ylikunnallisia ja jopa yli-maakunnallisia.
EU:n ja Suomen aluekehitystehtävä; kansalliset ja kansainväliset rahoitukset. Maakuntaliitto tuntee parhaiten kentän ja tarpeet maakunnassa.
Kolmas ja maakuntajohtajalle tärkein on edunvalvonta. Yhteisen maakunnallisen tahdon muodostaminen.
– Oman maakunnan kovaääninen puolustaminen. Kukaan muuhan sitä ei tee. Se on sitä karvalakkihommaa ihan perinteisesti. Mitkä ovat ne tärkeimmät asiat? Ne tulevat yhdeltätoista omistajakunnalta. Kunnat meidät omistaa ja rahoittaa ja niiden lauluja me laulellaan.
Odotukset tulevat laajasti yhteisöiltä ja yrityksiltä. Hyvinvointialueen kanssa on kumppanuusstrategia, yrittäjä- ja tuottajajärjestöjä ja maakuntaliittoa yhdistää elinvoimalupaus, jossa oppilaitokset ovat myös mukana.
– Mitä muuta voimme tehdä, millä saadaan ihmiset muuttamaan tänne, entäs matkailijat, paluumuuttajat? Näitä tehdään yhdessä oli kumppani kauppakamari tai yrittäjäjärjestö.
Puheesta ja ajattelusta on mentävä eteenpäin. Utusen mukaan seuraavaan hallitusohjelmaan vaikuttaminen on iso tehtävä: Mitkä ovat konkreettiset kärjet.
– Toivon, että mun aikana saadaan Etelä-Savosta ja ehkä koko Itä-Suomesta pilotti, jossa kokeillaan tehdä asioita eri tavalla. Kokeillaan yritysverotusratkaisuja, opintolainahyvitysratkaisuja. Muuttajille verotusratkaisuja. Mehän olemme huoltovarmuuden paratiisi täällä itäisessä Suomessa, pidetään siitä huoli. Kuntarahoituksen Utunen ottaa yhdeksi kehittämisen kohteeksi. Mitä syrjäisempi ja hajautetumpi ja väestöllisesti haastavampi alue on, sitä enemmän tarvitaan apua.
– Ei pitäisi olla niin, että Kauniainen ja Espoo ovat absoluuttiset voittajat valtionosuuksissa. Niin kuin Euroopan unioni jo meidän perussopimuksessa myönsi Suomelle, että Itä- ja Pohjois-Suomi on erilaisessa asemassa kuin muu Suomi syrjäisyyden, talouden lukujen, harvan asutuksen ja väestön vuoksi.
Utunen vaatiikin ratkaisuja esteiden sijasta. Hallintobyrokratia ja lakien tulkinta eivät saa estää kehittämistä.
– Aina on joku este, ja me ei tunnuta löytävän tarpeeksi nopeasti ratkaisuja.
Itäisen Suomessa oleva maakuntajohtaja odottaa ratkaisua Ukrainan sotaan myös itärajan avaamiseksi.
– Raja avataan kun poliittisesti on mahdollista. Rajavalvontahan ei voi poistua ja tulijoitten motiivit on tiedettävä. Mutta viisi vuotta pandemian alkamisesta ja kolme vuotta hyökkäyssodasta, ollaan otettu sellainen isku, että se on vienyt taloudellisen toimeliaisuuden pohjan koko meidän raja-alueella. Sitä on kestänyt jo kolme vuotta ja tukitoimet puuttuvat.
Maakuntajohtajan työn kiehtovia puolia on tutustua uusiin ihmisiin ja asioihin kuten toukokuussa Enonkoskella.
Ollaan kaikki kuntalaisia
Utusella on kunnianhimoisia tavoitteita.
– Haluan tässä virassa saada hyvän ja vaikuttavan uran, haluan saada aikaiseksi maakunnan kehittämisen rökälevoiton. Oli se sitten vaikka etätyöläisten kotouttaminen.
Maakuntajohtaja Utunen tavoittelee tietotyöläisten vapauttamista. Sitä, että edes osa eri viranhaltijoista pystyisi hakeutumaan pois kehäykkösen sisältä.
– Ne, jotka haluaa elää siellä kehäykkösen sisällä, asukoon. Helsinki on hyvä niille, joille on. Sitten on iso osa ihmisiä, jotka haluaa valita toisin. Jotta voidaan se mahdollistaa, täytyy ajatella uudestaan esimerkiksi valtionhallinnon työ.
Mistä innostus ja usko tulevaan syntyy. Vastaus löytyy helposti myös perinteisten vahvuuksien kuten luonnon Saimaan ja metsäteollisuuden lisäksi.
– Eteläsavolainen uskonvahvistus tulee ihmisistä. Jos ihmiset eivät olisi asialleen omistautuneita kuten vaikkapa kunnanjohtajat ja yritysjohtajat tai ylipäänsä ihmiset järjestöissä ja yhteisöissä, tämä ei onnistuisi. Alhainen hierakia on eteläsavolainen supervoima. Me ollaan kaikki niitä kuntalaisia.
Kauppaneuvos Kyösti Kakkosen perusteellisesti kunnostama Rauhalinna loi hienot puitteet keskustelulle itäisen Suomen mahdollisuuksista.
Heini Utunen puolisoineen kävi tutustumassa Rauhalinnaan Savonlinnan yrittäjäyhdistyksen kanssa. Vastassa laiturilla oli Rauhalinnan pehtoori Simo Mikkonen.
Uusi koti Mikkelissä
Heini Utunen on asunut Mikkelissä runsaat kaksi kuukautta. Teini-ikäiset lapset tulevat Suomeen, kun kouluvuosi maailmalla loppuu. Lasten koulu jatkuu elokuussa uusissa kouluissa ja uudessa kotikaupungissa Mikkelissä, josta perhe on löytänyt jo kodin.
Puoliso Antti Jääskeläinen asuu Pirkkalassa, ja pariskunta elää kahden paikkakunnan elämää. Jääskeläinen opettaa Poliisiammattikorkeassa juridiikkaa.
– Me ollaan tällainen moderni perhe eikä varmaan lähivuosina muuteta yhteen. Eletään kahden kodin satelliittimallia.
Haastatelupäivänä Jääskeläinen on mukana Savonlinnassa ja tutustuu innokkaasti niin Saimaaseen kuin nähtävyyksiin.
Vapaa-aikaan Utusella ja Jääskeläisellä kuuluu liikunta. Heini pelaisi mielellään lentopalloa, jos höntsäjoukkue löytyisi. Höntsäpesis on jo kesän ohjelmassa.
– Liikun luonnossa ja ulkoilen ja pyöräilen. Metsässä oleminen on mun hyvinvointiretriitti. Tykkään erityisesti kantarelleista, suppilovahveroista ja puolukoista. Meinaan tyhjentää nämä metsät omaan pakkaseen ja kuivakaappiin. Mutta pääasiallinen harrastus on olla lätkämutsi.
Vaativassakaan työssä Utunen ei pelkää. Suurimmat stressin paikat on koettu alle kolmikymppisenä. Tärkeää on pitää asiat itse tärkeysjärjestyksessä ja sen lisäksi:
– Julkishallinto on laskeutunut ihmeellisistä torneista ja minä meinaan tätä mallia ylläpitää. Tärkein tehtävä on kuitenkin seuraavat viisi kuusi vuotta äitinä olo. Olen pystynyt tekemään isoa uraa vaikka työt ja kaikki onkin mukautunut muuhun elämään.
Aiemmat kommentit
Keskustele
Luitko jo?
Olipa hyvä ihmiskuvaus. Tämmöttiä lisää. Vielä kun olis luetellut Suomen moukkamaisimmat keskustelijat eduskunnasta puolueittain ja maakunnittain niin juttu olis ollut täydellinen. Näitä kyllä riittää joka maakunnassa