Maankäyttöön kaivataan edelleen seudullista näkökulmaa
Tarkastelussa ovat olleet Jyväskylän, Kuopion, Oulun, Turun ja Vaasan
kaupunkiseudut.
Maantieteellinen kuntarakenne voi vaikuttaa
yhdyskuntarakenteeseen niin, ettei seudun kasvu aina kohdistu
kokonaisuuden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Jos esimerkiksi
maankäyttöön liittyvistä pelisäännöistä ei ole sovittu seudullisesti,
saatetaan päätyä ratkaisuihin, jotka hajauttavat yhdyskuntarakennetta.
Myös keskuskaupungit voivat tehdä yhdyskuntarakenteen kannalta
kestämättömiä ratkaisuja muun muassa pientalorakentamisen ja kaupan
sijoittumisen ohjauksessa.
Paras-hankketta arvioivan
ARTTU-arviointitutkimusohjelman väliraportissa tarkastellaan kunta- ja
palvelurakenneuudistuksen etenemistä viidellä kaupunkiseudulla
yhdyskuntasuunnittelun näkökulmasta.
Tutkimus tarkentaa käsitystä
keskuskaupunkien ja kehyskuntien välisistä jännitteistä sekä
seutuyhteistyön syventämisen haasteista ja mahdollisuuksista.
Tutkimuksen toteuttaa Aalto-yliopiston Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus-
ja koulutuskeskuksen tutkijaryhmä, ja sitä täydennetään vuoden 2012
aikana.
Seudun sisäisestä ristivedosta yhteistyöhön
Uudistuva kuntarakenne voi joko vahvistaa kuntanäkökulmaa tai laajentaa näkökulman seudulliseksi.
–
Esimerkiksi hajarakentamisen ohjauksessa kaupunkiseudun asukkaiden
yhdenvertaisen kohtelun puitteet on helpompi muodostaa, jos niistä
päätetään seudullisesti saman pöydän ääressä. Myös kaupan sijoittumisen
ohjauksessa seudullinen tahtotila on tarpeen, raportissa todetaan.
Maankäytön
suunnittelun tarve ei vähene, vaikka kaupunkiseudun kunnat
yhdistyisivät. Kuntaliitoksista voi hyötyä etenkin strategisissa
maankäytön, asumisen ja liikenteen kysymyksissä. Toimiva kaupunkiseutu
koostuu paitsi kantakaupungista, myös maaseudun ja kaupungin
vuorovaikutusalueista sekä syvemmästä maaseudusta. Näiden kaikkien
aluetyyppien kukoistaminen omilla luonteenomaisilla tavoillaan
edellyttää joustavia maankäytön sääntelykeinoja.
Yhteistyö kannattaa, vaikka kunta menestyisi muutenkin
Mutta
miksi strateginen yhteistyö kannattaa, jos kunnan asiat ovat jo
ennestään hyvin? Kyse on erilaisista kehittämisen aikajänteistä.
Esimerkiksi pienen kunnan elinkeinopolitiikka on usein mittakaavaltaan
pientä ja konkreettista, yrityksiin ja niiden tontteihin liittyvää
käytännön aktiivista toimintaa.
– Tällainen elinkeinopolitiikka
voi olla tehokasta, mutta melko lyhytjänteistä. Kunta voi hyvin niissä
puitteissa, jotka kaupunkiseudun menestys sille asettaa. Kokonaisen
kaupunkiseudun mittakaavassa tapahtuvat muutokset vaativat pitkän
tähtäimen määrätietoista kehittämistä, raportissa muistutetaan.
Parhaimmillaan
pienten, entisten kuntakeskusten vetovoimaisuuden kehittämiseen on
paremmat resurssit osana suurempaa kokonaisuutta. Olemassa olevien
keskusten tukeminen on kuitenkin kiinni myös poliittisesta tahdosta, oli
kuntarakenne mikä hyvänsä.
– Lähipalveluita ei tulisi käyttää
kuntarakennekeskustelun ”keppihevosena”, sillä keskusteluaiheena
kuntarakenne on ikään kuin toissijainen suhteessa palvelurakenteeseen.
Palvelujen mahdollisessa karsimisessa ja uudelleen suuntaamisessa on
osaltaan kyse myös poliittisista valinnoista ja muun muassa
väestörakenteen muutoksista, raportissa huomautetaan.
(KL)
