Mielipide: Aggressiivisilla koululakkautuksilla julkinen valta on kiihdyttänyt lapsimäärän vähenemistä
Cambridgen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan oppilaiden osaamistaso laski 14 prosenttia jo vähän yli puolen tunnin koulumatka-ajan seurauksena, kirjoittaa 16 vuotta rehtorina ja opettajana sekä 19 vuotta valtion aluehallinnossa ylitarkastajana toiminut Kari Lehtola. Kuva: Pixabay
Aikaisemmin koulut ja pedagogiikka joustivat eri alueiden ja alakoululaisten lasten tarpeiden mukaan. Voittava joukkue päätettiin kuitenkin hajottaa.
Säästöjen nimissä ajettiin sisään uusi ja uljas reformi: kun ennen mentiin lapsi edellä, niin nyt mennään kiinteistö edellä – lapset raahautukoot perässä.
Termistä ”lähikoulu” on tullut kiusallinen käsite voimassa olevan substanssilainsäädännön sekä virallisesti lausuttujen tavoitteiden vuoksi.
Ristiriita kirjoitetun lain ja sen soveltamisen välillä on ollut huutava. Nyt samaa keskitettyä bulkkimassakoulua tarjotaan kaikille lapsille.
Ja kun keskittämisvimmaan isketään vielä heikosti toteutettu inklusiivisuus-reformi, on laadukkaasta koulusta tai oppi- ja kasvuympäristöstä enää turha puhua.
Hoitopaikat tukossa
Massakouluissa oppilaiden oireilu lisääntyy eikä niissä viihdy henkilökuntakaan.
”Meillä säästetään seinissä ja panostetaan opetuksen laatuun” -tyyppiset eufemismit ovat kaikuneet kuntakentillä.
Kuitenkin oppilaiden osaaminen ja hyvinvointi ovat olleet jo pitkään jatkuneessa alamäessä.
Vaikka suomalaisten lasten osaaminen on vielä OECD-maiden keskitason yläpuolella, on Suomi ollut kaikkein jyrkimmässä laskussa (PISA, PIRLS, TIMSS).
Samalla myös kalleimmat peruspalvelukustannukset – lasten korjaavat sote-menot – ovat nousseet jyrkästi.
Lasten ja nuorten psykiatriset hoitopaikat ovat tukossa, eivätkä ne pysty edes palvelemaan kaikkia tarvitsijoiden joukkoa.
Opiskelijahuoltohenkilöstöä on rekrytoitu koko ajan lisää, mutta mikään ei tunnu riittävän korjaamaan pahentuvaa tilannetta.
Elinkelpoisia lakkautetaan
30 vuotta sitten Suomessa oli noin 5 000 peruskoulua. Tänä vuonna koulujen lukumäärä laskee jo alle 2 000:n. Suomessa on nyt saman verran perusasteen kouluja kuin 1 800-luvun lopussa.
30 vuodessa peruskouluista on lakkautettu 59 prosenttia. Samana aikana peruskoululaisten määrä on vähentynyt neljä prosenttia. Lakkauttamiset eivät ole olleet oikeasuhtaisia eivätkä yhdenvertaisia. Eivät lähimainkaan.
Lakkautukset ovat pääsääntöisesti koskeneet kuntien vähemmistöalueita. Maaseutualueiden kouluista on lakkautettu tänä aikana 96 prosenttia.
Maamme lapsista (alle 18-vuotiaista) kuitenkin peräti 26 prosenttia asuu maaseudulla, eli yhteensä 273 000 lasta (Tilastokeskus 2022).
Vain noin kolmannes koululakkautuksista on ollut perusteltavissa. Todellisuudessa enemmistö lakkautetuista kouluista on ollut elinkelpoisia – lähialueensa lapsille ja perheille elintärkeitä hyvinvointidynamoja.
Tuttu säästökohde
Aggressiivisilla koululakkautuksilla julkinen valta on myös kiihdyttänyt lapsimäärän vähenemistä Suomessa.
Oikeusvaltion kulissin takana on pyritty kapea-alaisesti kohti metropoli-Suomea. Väki on haluttu savustaa kasvukeskuksiin.
Kasvukeskuksissa naisten kokonaishedelmällisyysluku on selvästi pienempi kuin väljemmillä alueilla.
Kun vielä 20 vuotta sitten suurimman koululakkautusryhmän muodostivat alle 30 oppilaan koulut, niin nykyään suurimman koululakkautusryhmän muodostavat jo yli 100 oppilaan koulut.
Miksi?
Koska koululakkautuksesta on tullut refleksinomaisesti käynnistyvä automaattiskripti aina, kun etsitään säästökohteita.
Voimia kulkemiseen
Lähikoulujen lakkauttamisesta lapsille aiheutuvaa kärsimystä on vielä lisätty koulukuljetusreittien optimoinneilla.
Säästöjen nimissä koulukuljetusreittejä on pidennetty maksimiinsa niin, että moni koulukuljetusreitti kestää juuri ja juuri alle laissa mainitun maksimirajan 2,5 tuntia päivässä.
Perusopetuslain maksiminormista on tullut tavoitenormi. Näin oppilaan jopa alle 10 kilometrin koulumatka saattaa kestää lähemmäs 2,5 tuntia päivässä.
Cambridgen yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan oppilaiden osaamistaso laski 14 prosenttia jo vähän yli puolen tunnin koulumatka-ajan seurauksena.
Diktatuurin kädet
Lasten yhdenvertaisia sivistyksellisiä perusoikeuksia on loukattu törkeällä tavalla. Oikeuslaitoksemme on katsonut tätä menoa halvaantuneena.
Vähemmistöalueen lapsilta on viety perusoikeus hyvään oikeusturvaan. Tällainen oikeuskohtelu voi olla mahdollista demokratuurissa, mutta sen ei pitäisi koskaan olla mahdollista perustuslaillisessa demokratiassa.
Ääni on ollut demokratian, mutta kädet diktatuurin.
Kyseessä on ollut arvoton, eufemismeihin perustunut näytelmä, jossa ”kouluverkkoa on tarkasteltu pakottavien rakenteellisten uudistusten” nimissä.
Keskittäminen ja suuruuden ekonomia on nostettu ideologiaksi, joka konformistisesti on karttanut kaikkea sitä vastaan nousevia tutkimuksia, faktoja ja havaintoja ikävistä heijastusvaikutuksista.
Ilman tutkimuksia reformi on ollut helppo myydä enemmistöalueilla asuville äänestäjille – saadaan näppärästi kunnan pelastavat säästöt ilman, että enemmistöaikuisille aiheutetaan tuskaa. Itsepetos on saanut jatkua vuosikausia.
Säästöjen sijaan on saatu alati paisuvat kustannukset.
Vahvistusharhojen keskellä
Jo Darwin taisteli vahvistusharhaa vastaan. Hän pakotti itsensä toimimaan niin, että hän voisi luopua jokaisesta hypoteesista, rakkaimmastakin, heti kun tosiasiat näyttävät puhuvan sitä vastaan.
Suomalaiset päättäjät, ministeriöt ja talousasiantuntijat ovat vahvistusharhassaan ja arvovaltaansa suojellessaan ohittaneet tosiasiat ja estäneet, jos mahdollista, kaiken koululakkautustutkimuksen.
Tilastokeskuksen mukaan kaikista koulutusasteista ylivoimaisesti eniten opetuskustannukset ovat nousseet – vastoin esitettyjä hypoteeseja – perusopetuksessa.
Koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) marraskuussa 2022 julkaisema ensimmäinen laaja selvitys koululakkautuksista toi selvästi esiin, että metsään on menty pahasti.
Viimeistään tämän arvioinnin olisi pitänyt herättää päättäjät.
Selvitys paljasti, että koululakkautuksista ei synny säästöjä.
Koululakkautukset eivät ratkaise elinvoiman tilaa vaan pahimmillaan heikentävät elinvoiman kehitysnäkymiä.
Sekin selkeni, että koululakkautukset betonisoivat negatiivisen kehityskulun.
Selvitykseen lukeutuvaa tutkimusliitettä kouluverkkomuutosten elinvoimavaikutuksista oli toteuttamassa aluekehittämistoimisto MDI Public Oy.
Tutkittaessa huomattiin, että koulutusmenot kasvoivat maltillisimmin vain vähäisiä kouluverkkomuutoksia tehneissä maaseutukunnissa.
Sekin nousi esiin, että suuria tai erittäin suuria kouluverkkomuutoksia tehneissä kunnissa menot kasvoivat merkittävästi voimakkaammin etenkin lasta kohden laskettuna.
Korjaamisen aika
Olisiko siis aika oikeuden toteutumiselle ja totuuden esiin kaivamiselle?
Kysyn myös, miten julkinen valta, valtio ja kunnat, aikovat hyvittää aggressiivisista elinkelpoisten koulujen lakkautuksista kärsineille lapsille heidän kokemansa perusoikeusloukkaukset?
Miten tilanne aiotaan korjata nykyisten ja tulevien lapsisukupolvien osalta?
On tullut aika.
Kari Lehtola
Opetustoimen ylitarkastaja emeritus
Lahti
Ehdottomasti jakoon eduskuntaan jokaisen päättäjän pöydälle, jokaiseen kuntaan, jokaiseen kouluun. Kaikille, jotka ajattelevat lasten hyvinvointia huonosti voivassa ympäristössä. Silmiä ei voi sulkea ns. hyväosaisetkaab. Heijastusvaikutukset näkyvät nyt jo. Meillä kaikilla on vastuu tulevaisuudesta.
Näitä Kari Lehtolan ”viisauksia” ovat kuntapäättäjät joutuneet lukemaan vuosikausia. Valtion aluehallintovirkamiehen syyttävä sormi on osoittanut aina kuntiin päin, vaikka kuntien ratkaisuihin tärkein taustasyy on ollut Lehtolan oma työnantaja, valtio, omilla rahoitus- ja normituspäätöksillään. Ja vielä se kaikista tärkein syy on tietysti väestökehitys eli syntyvyyden lasku.
Lehtola on muodollisesti korkean koulusivistyksen saanut ihminen ja toiminut pitkään virkavastuulla, mutta retoriikka ja väitteet ovat kuin pahimman populistin käsikirjasta, kun hän väittää, että syntyvyyden laskun syynä olisivat kuntien kouluverkkopäätökset. Syy- ja seuraussuhteet ovat yhtä älyllisiä kuin väite, että talvet ovat kesiä kylmempiä, koska ihmiset syövät silloin vähemmän jäätelöä.
Kommenteissa näköjään entinen kunnanjohtaja antaakin oikein malliesimerkin ammattiosaamisestaan. Meidänkin kunnan johtaja käyttää samanlaista ylimielistä puppupuhetta.
Itse asiaahan kommentissa ei sitten oikeastaan ollutkaan, pelkkää henkilöönkäyvää irvailua.
Miten mainitsemasi valtion rahoitus ja normipäätökset siis nyt saavat aikaan sen että kunnan pitää tehdä hölmöjä päätöksiä joiden seurauksena kulut nousevat evätkä laske?
Miksi viisauksista ei ole jo otettu opiksi? Niistä jotka uudet tutkimuksetkin nyt näyttävät osoittavan paikkansa pitäviksi?