Missä ovat 800 miljoonan koulusäästöt?
Mitä vaikutusta lähikoulujen lakkautuksilla on suomalaisten lasten oppimistuloksiin? Tähän haluaisi opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtola tutkijoiden tarttuvan.
1990-luvun laman myötä käynnistyneen koululakkautusbuumin aikana Suomessa on lakkautettu yli puolet perusopetuksen kouluista. Itä-Suomessa (Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala) vuosina 1990–2017 perusopetuksen koulujen määrä on vähentynyt 840 koulusta 265 kouluun, joten jäljellä on enää alle kolmannes kouluista.
Itä-Suomen Avin opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtola kritisoi voimakkaasti tuoreessa blogi-kirjoituksessaan koululakkausten perusteita ja samalla perää puolueetonta ja perusteetonta tutkimusta siitä, mitä vaikutuksia koululakkautuksilla on ollut. Erityisesti Lehtola asettaa kyseenalaisesti lakkautuksilla saavutetut kustannussäästöt.
– Yli 2 400 koulua on lakkautettu ja yhdellä koulun lakkautuksella kunnat ovat esittäneet saavansa keskimäärin 200 000–400 000 € vuosittaisen säästön. Jos kuntien päätösvalmistelulaskelmat pitäisivät paikkansa, pitäisi Suomessa joka vuosi säästyä perusopetuksen puolella noin 800 miljoonaa euroa. Sehän on samaa luokkaa, kuin mitä kunnat saavat perusopetukseen valtionosuuksina, ihmettelee Lehtola.
Säästöt eivät realisoidu
Sisäinen vuokra on se taikasana, josta säästöjen on kerrottu pääosin koostuvan. Toki säästöjä esitetään syntyvän kiinteistökulujen ohella myös henkilömenoista.
– Väitettyjen säästösummien suuruus on juuri ollut syynä siihen, että valtuutetut ovat kääntyneet koulun lakkauttamisen puolelle. Suuret säästösummat selittyvät suurelta osin kuntien käytössä olevalla sisäisen vuokran työkalulla. Tämä osuus ei näytä käytännössä juuri lainkaan realisoituvan, etenkin kun puhutaan hyvin yksinkertaisella talotekniikalla varustetusta terveestä maalaiskoulusta, Lehtola ynnäilee.
Kuntalehden vapaapäivältä tavoittama ylitarkastaja ei kiellä sitä, että osa koulujen lakkautuksista on ollut ihan paikallaan.
– Elinkelvoton koulu pitääkin lakkauttaa. Kolmannes lakkautuksista on ollut perusteltuja, mutta kaksi kolmannesta ei ole sitä ollut. Puhutaan oppilaskadosta, mutta pitää huomioida myös se, että koulujen lakkautukset ovat kiihdyttäneet oppilaskatoa entisestään, Lehtola muistuttaa.
Tutkimusta tarvitaan
Kari Lehtola on huolissaan oppilaiden eriarvoisuudesta eri alueilla. PISA-tutkimuksessa havaittiin ensimmäistä kertaa alueellisten erojen kasvavan eri alueiden välillä. Lehtola uskoo kouluverkon karsimisella olevan oma vaikutuksensa Itä- ja Pohjois-Suomen alueen oppimistulosten laskuun.
– On älyllistä ja pedagogista epärehellisyyttä jättää kokonaan huomioimatta se tosiasia, että lähikoulun saavutettavuudella näyttää olevan selvä yhteys osaamistuloksiin: pääkaupunkiseudun oppilaiden tulokset ovat muuta maata parempia, lataa Lehtola.
Ja heittääpä mies puolivakavissaan mallin yhdestä tutkimusmallistakin.
– Ilmiötä olisi helppo tutkia tekemällä koejärjestely, jossa osaa saman koulun ja taustan omaavista oppilaista kuljetettaisiin jokaisena työpäivänä 2,5 tuntia linja-autossa. Kuljetuksessa olevien oppilaiden suorituksia arvioitaisiin sitten muihin ja heidän omiin aikaisempiin suorituksiinsa. Käytännössä tämä koejärjestely estettäisiin saman tien eettisistä syistä, koska se vaarantaisi oppilaiden hyvinvoinnin ja terveen kasvun, Lehtola arvioi.
Joka tapauksessa pitkien koulumatkojen vaikutusta lasten hyvään oppimiseen ja terveeseen kasvuun olisi Lehtolan mielestä tutkittava niiden lasten osalta, jotka tällaiseen opetusjärjestelyyn ovat käytännön pakosta joutuneet.
– Pitkillä koulumatkoilla on varmasti vaikutusta oppilaiden hyvinvointiin ja oppimistuloksiin. Tästä asiasta tarvitaan kuitenkin tervettä suomalaista tutkimusta. Jatkuvan seuravan ja perusteellisen tutkimuksen kautta päätösten vaikutuksiin pystytään perehtymään. 2000-luvun alkupuolella useammallakin yliopistolla oli kunnianhimoisia tutkimussuunnitelmia asiasta, mutta ministeriön taholta nämä hankkeet torpattiin turhina. Tässä tilanteessa tarvitaan tutkimusta tehtyjen päätösten vaikutuksista, niin talouden, kuin lasten osalta, ylitarkastaja Kari Lehtola toteaa painokkaasti.
Kari Lehtolan blogi Itä-Suomen Avin sivuilla
Kari Lehtola nimes aikoinaan koulujen lakkautusboomia ”halo-ilmiöksi”, joka riehui kunnissa. Minustakin olisi mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea säästöistä luvattiin ja mikä oli todellisuus lakkautusten jälkeen. Omassa kotikaupungissanikin säästöiksi laskettiin mm. tulevat valtavat investoinnit koulurakennuksiin, joita ei taatusti olisi sellaisina tehty, jos koulu olisi säästynyt. – On hyvä, että tehtyjjen päätösten vaikutuksia selvitetään – edes jälkikäteen!
Kyllä maalla asuva kansalainen näkee ettei mitään säästöjävoi tulla koska:
Taksit lymyää pusikoissa odottaen koululaisia koulusta.
Kyllä 1kpl taksia maksaa varmasti enemmän kuin kahden opettajan palkka.
Myös lapset tarvitsevat opettajan siellä kaukokoulussa.
Lisäksi kuljetetaan ruokaa yhteiskeittöistä kymmeniä kilometrejä.
Koulutavikkeet maksavat saman joka paikassa.
Lisäksi nyt on vielä koulujen huumeongelma kun koulut ovat isoja ei pystytä valvomaan mitä välitunnilla tapahtuu.
Lapset jäävät liikekeskuksiin helpolla maleksimaan joka ei maaseutukoulussa ei olisi mahdollsta.
Jokin kumma pakko ajaa päättäjät näihin ihmeellisiin päätöksiin jotka ei mitenkään ole perusteltavissa.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä muuta kyseinen ylitarkastaja virassaan on saanut aikaan perusopetuksen kehittämiseksi itä-Suomen alueella kuin vuodesta toiseen päivittely koulujen lakkauttamisista. Urputtaminen meille päätöksiä tekemässä olleille on vallan tuttua mutta kuten yli 500 koulun lakkauttaminen osoittaa, se ei ole vaikuttanut järkevään päätöksentekoon. Rakenteelliset uudistukset julkisissa palveluissa on panostusta laatuun ja tulevaisuuteen, ja kahden opettajan alle 20 oppilaan koulujen väkisin ylläpitämiselle ei edes ylitarkastaja ole pystynyt osoittamaan yleisesti ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä perusteita. Itse asiassa Avi on vuosien varrella mennettänyt uskottavuutensa, kun sen virkamies tämän tästä on paheksunut mediassa milloin minkin kunnan lakkautuspäätöksi. Paluuta entiseen ei ole eikä opetustoimen tulevaisuuden haasteet ratkea kyseenalaistamalla tapahtunut kouluverkon optimointi kunkin kunnan palvelutuotannossa.
Jos kerran olet näitä päätöksiä ollut tekemässä ja seisot sanojesi takana, miksi et vastannut omalla nimelläsi?