MO: Porin Linjat Oy ei ole Porin sidosyksikkö
Porin kaupungin kokonaisuudessaan omistama Porin Linjat Oy ei ole lain tarkoittama kaupungin sidosyksikkö, koska se hoitaa yhteistyössä naapurikuntien kanssa reittiliikennettä myös näiden alueella. Tätä mieltä on markkinaoikeus tuoreessa ratkaisussaan, joka koskee vammaispalvelujen hankintaa kaupungin täysin omistamalta yhtiöltä.
Porin kaupunki valmistelee täyttä päätä asiasta valitusta edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
-Meillä on valitus valmisteilla asiasta. Markkinaoikeuden linjaus on outo ja jos se tuollaisena jää voimaan, niin se lyö korville kaikkea kuntien välistä yhteistyötä. Tämä päätös ei kosketa pelkästään meitä, vaan on iso periaatteellinen kysymys, ihmettelee Porin apulaiskaupunginjohtaja Kari Hannus.
Päätöksestä markkinaoikeuteen valittaneen liikennöitsijän mielestä Porin Linjat Oy ei ole lain tarkoittama kaupungin sidosyksikkö, koska se myy palveluja myös muille tahoille. Samalle kannalle päättyi myös markkinaoikeus, jonka mielestä ratkaisevaa on se liikevaihto, jonka Porin Linjat Oy saa Porin kaupungilta ja Porin kaupungin joukkoliikennepalvelun käyttäjiltä.
Yhteistyö vie sidosyksikkö-aseman
Porin lisäksi Porin Linjat Oy harjoittaa reittiliikennettä Harjavallan, Kokemäen, Nakkilan ja Ulvilan alueella. Pori on yhteistyökuviossa joukkoliikennelain 12 §:ssä tarkoitettu seudullinen kunnallinen viranomainen, mutta muut kunnat eivät omista yhtiötä, eivätkä käytä yhtiössä määräysvaltaa.
Näin ollen näiden kuntien joukkoliikenteestä saatuja tuottoja ei voida markkinaoikeuden mielestä ottaa huomioon, kun arvioidaan yhtiön sidosyksikkö-yhteyttä kaupunkiin. Markkinaoikeuden päätöksessä todetaan saatujen selvitysten perusteella, että noin 70 prosenttia liiketoiminnan tuotoista kohdistuu Porin kaupunkiin.
Tosin joukkoliikenteen älykorttien lataamisesta kertyneitä ei ole eritelty porilaisten ja alueen muiden kuntalaisten kesken, mutta tämäkään tulo ei riittäisi nostamaan Porin Linjat Oy:tä kaupungin sidosyksiköksi.
-Edellä todetulla tavalla Porin Linjat Oy ei harjoita asiassa saadun selvityksen perusteella pääosaa toiminnastaan sen ainoana osakkeenomistajana olevan hankintayksikön kanssa. Porin Linjat Oy:tä ei näin ollen saadun selvityksen perusteella ole pidettävä Porin kaupungin sidosyksikkönä, markkinaoikeuden päätöksessä todetaan.
50 000 euron uhkasakko
Markkinaoikeuden tuoreen päätökseen mukaan valituksen alaisena olleet vammaispalvelujen kuljetushankinnat on kilpailutettava. Määräystä tehostetaan 50 000 euron uhkasakolla.
Porin kaupungin perusturvalautakunta päätti toukokuussa 2015 hankkia vammaispalvelun asiakkaiden työ- ja päivätoimintayksiköiden kuljetukset taksi- ja invataksikuljetuksia lukuun ottamatta matalabussikuljetuksina Porin Linjat Oy:ltä. Yhtiö on täysin Porin kaupungin omistama. Optioineen noin kolmen vuoden mittaisen sopimuksen arvo ilman arvonlisäveroa olisi ollut noin 600.000 euroa.
Markkinaoikeuden päätös kokonaisuudessaan
Tämä on yksi niitä klassisia tapauksia, joissa oikeuslaitoksen tiukka tulkinta estää terveen järjen käytön ja joissa markkinoiden logiikka jyrää paikallisen valinnan ja politiikan tekemisen mahdollisuuden. Paradoksaalisesti tällainen markkinaehtoisuuden toteutumisen ehtojen tiukan linjan tulkinta tuottaa kääntöpuolenaan tilanteen, joka estää julkisia toimijoita toimimasta rationaalisesti. Yksi kriittinen kysymys tässä on se, onko tuomioistuimen ”pakko” ottaa näin tiukka linja ja kuinka selkeästä tulkintatehtävästä on kyse; monestihan oikeuslaitos osallistuu jo tarkoituksenmukaisuusharkintaan silloin, kun lainsäädäntö on liian väljää eikä anna riittävää selvyyttä säädösten tulkitsemisesta. Löytyisikö esimerkiksi lainvalmisteluasiakirjoista kohtaa, josta saisi pohjaa toisenlaiselle laintulkinnalle?
Saksalaisen Hallen kaupungin tapaus vuosien takaa taisi olla ensimmäisiä vastaavia tapauksia (siinä kaupungin yhtiön osakkeista muistaakseni 1/4 omisti yksityinen taho), josta Euroopan kuntien ja alueiden järjestö CEMR selkeästi totesi kannanotossaan, että tuomioistuimen loukkaa itsehallinnon periaatetta. Tässä Porin tapauksessa erikoista on se, että yhtiö on kokonaan kaupungin omistuksessa ja kaupunki toimii seudullisena kunnallisena viranomaisena. Tätä taustaa vasten markkinatuomioistuimen päätös on käsittämätön.
Lainsäädännön kautta tähän asiaan vaikuttaminen voi olla vaikea ja pitkällinen prosessi. Pienen periaatteellisen lisän voisi tuoda se, että vaikka Euroopan itsehallinnon peruskirjaan lisättäisiin pykälä, joka edellyttäisi kuntien itsehallinnon ja julkisyhteisöjen toiminnan tehostamispyrkimysten huomioonottamisen tällaisissa rajatapauksissa.
Oli miten oli, markkinaehtoisuuden lisäämistoimenpiteet eivät saisi tuottaa julkiselle sektorille sellaista tilannetta, joka estää niitä synnyttämästä yhteistyöstä saatavaa synergiaa ja tavoittelemasta tehokkuus- ja vaikuttavuusetuja (economies of scale and scope). Sehän murentaa koko toiminnan legitimiteettiä. Vääränlaisella markkinaehtoisuuden pönkittämisellä synnytetty ”käänteinen Brezhneviläisyys” tuottaa markkinaehtoisuuden vinoutuneen tulkinnan kautta julkiselle järjestelmälle tiedossa olevaa haittaa, mitä ei demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan ja sen markkinaehtoisen järjestelmän toimivuuden kannalta voi missään nimessä pitää perusteltuna.
Varsin monet kuntien omistamat osakeyhtiöt toimivat monilla aloilla heikoilla jäillä, tulkitessaan markkina lakeja.
Syntyy runsaasti haittaa terveelle yritystoiminnalle, joka taas haittaa yhteisöverotulojen kertymistä yhteiskunnalle.
Verovaroja saattaa samalla myös haaskaantua merkittävästi ja siksi on hyvä , että rohkeasti uskalletaan markkinaoikeuteen tarvittaessa ottaa yhteyksiä.