Väestön valuminen kohti suuria keskuksia näkyy tulevaisuudessa entistä selkeämmin eduskuntavaalien tuloksessa. Oman alueen äänet eivät enää riitä läpimenoon.

Kun väki vähenee syrjäseuduilla, niin jokaisella annetulla äänellä on suuri merkitys sille oman jokilaakson, kaupungin tai maakunnan ehdokkaalle. Moni vaalipiiri pitää sisällään useampia alueita, joissa on totuttu aina äänestämään sitä omaa miestä tai naista.

Kun keskuspaikat kasvavat ja syrjäseudut kuihtuvat, niin samalla yhä useampi kansanedustaja valitaan suurten kaupunkien ympäristöstä. Oman alueen äänet eivät enää riitä. Hyvin monta kertaa ehdokaslistojen viimeiset läpimenijät ovat juuri näitä syrjäisempien seutujen ehdokkaita.

Kainuun alueella on meneillään olevissa eduskuntavaaleissa jaossa noin 2000 ääntä vähemmän, kuin vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Samaan aikaan vaalipiirin keskuskaupungissa Oulussa äänioikeutettuja on 6631 viime vaaleja edemmän.

Ovatko syrjäisten alueiden omat kansanedustajat vaarassa pudota tulevaisuudessa kokonaan pois eduskunnasta, kun varsin monet heistä ovat vielä puolueensa viimeisiä läpimenijöitä?

-Tietysti sellainen riski on olemassa. Ihmiset muuttavat reuna-alueilta keskemmälle. Aiemmin syntyvyys oli suurempi kuin kuolleisuus, joten tämä peitti muuttotappion. Muuttoliike niin alueiden kuin maan sisällä vain kiihtyy, aluetutkija Timo Aro toteaa.

Yksi ministeri ei tee kesää

Jos karvalakkilähetystöjä vastaanottavat isännät ovat tulevaisuudessa “väärän seudun” miehiä, niin hätä ei ole tämän näköinen. Vaikuttaminen päätöksentekoon kysyy jo tänä päivänä entistä leveämpiä hartioita, eikä yksinkansanedustaja kesää tee.

-Jatkossa edunvalvonta tulee olemaan entistä enemmän ylialueellista. Vaikuttamisessa tullaan korostamaan ylialueellisia koalitioita. Mikään kunta ei enää yksin saa liikenneyhteyksiä kuntoon, vaikka hallituksessa oma ministeri olisikin. Maakunnat ja alueet tulevat vaikuttamaan erilaisiin hankkeisiin entistä enemmän yhteisvoimin. Nämä liikennehankkeet ovat hyviä esimerkkejä siitä. Vaikuttamisen painopiste siirtyy vaalipiirejä laajemmille alueille, Timo Aro uskoo.

Ja sekään ei lopullinen maailmanloppu ole, vaikka eduskuntaan valittavien miesten ja naisten asuinpaikat ovat suurissa vaalipiirien keskuskaupungeissa.

-Pohjoiselle on tärkeää, että Oulu istuu siellä suurten kaupunkien pöydässä. Isojen kaupunkien rooli tulee tulevaisuudessa vain korostumaan. Vaikuttajien mukanaolo noissa pöydissä avaa mahdollisuuksia myös koko vaalipiirille, Aro rauhoittelee.

Vanhempia ja vähemmän

Mutta palataan asiaan, joka voi ollakin loppu. Ei siis maailmanloppu, mutta sellainen ihan tavallinen kunnan loppu. Väestökehityksen rattaita ei voida enää yksin synnytystalkoilla kääntää. Etenkin, jos suurin osa väestöstä on jo paikallisen osuuspankin elohopeakerhon jäseniä.

-Harvaan asuttujen alueiden väestökehitykselle ei ole merkittävää käännettä havaittavissa. Syntyvyys on monilla alueilla niin alhainen, että vuoden 2030 jälkeen, kun viime vuosina syntyneet tulevat muuttoalttiiseen ikään, niin muuttajien määrä jää alhaiseksi kaikilla alueilla. Syrjäisempien seutujen muuttoalttiit nuoret ikäluokat ovat tulevaisuudessa niin ohuita, että useat kunnat ovat niin sanotun viimeisen muuton tilanteessa eli ei ole tulijoita eikä lähtijöitä, Aro arvioi.

Aina ei yksin kuntalaisten tekemiset vaikuta väkimäärän lisäykseen tai vähennykseen. Savonlinnan kaupunki on viimeisen neljän vuoden kirjannut 2360 hengen väestön vähennyksen. Opettajakoulutuslaitoksen menettäminen oli isku, josta oli vaikea selvitä ilman vaurioita.

-Savonlinna on kokenut Kajaanin tapaan osaamisen rakennemuutoksen. Se on täysin verrattavissa teollisiin rakennemuutoksiin. Opettajakoulutuksen kaltaisen instituution lakkauttaminen paikkakunnalta vie niin paljon uskoa tulevaisuutta ja nuoria muualle, että se näkyy.

Ja vaikka sitä maailmanloppua ei ennustetakaan, niin ei tämä väestön keskittyminen hyvältä vaikuta, jos koko maa halutaan pitää asuttuna.

-Tämä kehitys on vain kiihtynyt vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Jopa naapurikuntien välillä samassa vaalipiirissä on suuria eroja. Vuosina 2015-2018 meillä oli 66 kuntaa, joissa väkimäärä kasvoi. Kun vertasin kuntien väestömäärän kehitystä neljän vuoden jaksoissa vuoteen 1972 asti, niin historiasta ei sellaista toista ajanjaksoa löytynyt, jolloin muutos tällä kuntapohjalla olisi ollut isompi, aluetutkija Timo Aro toteaa.

Avatar
Pekka Moliis
pekka.moliis@kuntalehti.fi
Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*