Arkistosta: Li Andersson: Koulutustason nosto liittyy rakenteellisiin uudistuksiin, joita tarvitaan elvytyksen lisäksi koronakriisin jälkeisessä jälleenrakennuksessa

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 8/2020.

Opetusministeri Li Andersson, vas., kurvaa Turun Vanhalle Suurtorille parhaat päivänsä nähneellä polkupyörällä. Reitti on vanha tuttu, sillä tapaamme hänen omassa vanhassa lukiossaan Turun katedraalikoulussa torin varrella.

Katolisten munkkien 1200-luvulla perustama koulu on Suomen vanhin ja tuoreiden lukiovertailujen perusteella myös Suomen paras.

Koulurakennuksen vanhimmat osat ovat 1500-luvulta ja kellari mahdollisesti 1300-luvulta.

– Koulun vanhuuden kyllä huomasi. Tämä oli tyypillinen kivitalo, kuumalla se pysyi kuumana ja kun se kylmenee, se pysyy kylmänä, Andersson muistelee noustessaan portaikkoa yläkerroksiin.

Koulu kannusti ja innosti

Andersson luki hiljakkoin katedraalikoulun opiskelijan haastattelun, jossa tämä kehui lukion ilmapiiriä kivaksi ja kannustavaksi. Sellaisena hän muistaa sen myös omalta lukioajaltaan.

Erityisesti tulevaa puoluejohtajaa kiinnostivat lukiossa historia ja yhteiskuntaoppi. Niitä opetti inspiroiva opettaja Christoffer Enström, joka opettaa koulussa edelleen.

– Hän ei vain puutannut tietoa, vaan pohdittiin, että jos tämänkaltaiset yhteiskunnalliset olosuhteet vallitsevat, niin mihin luulette tämän johtaneen. Se oli hyvä keskusteleva opetustyyli.

Andersson opiskeli lukiossa myös venäjää ja ranskaa. Venäjän kielen hän aloitti jo kahdeksannella luokalla ja jatkoi sivuaineena yliopistossa.

– Muistan että meillä oli aika kova duuni saada riittävä opiskelijamäärä venäjän ryhmään, kun olin kasilla. Lukiossa meitä oli vain neljä, jotka loppujen lopuksi kirjoitimme sen ylioppilaskirjoituksissa.

Andersson sanoo suositelleensa venäjän opiskelua kaikille, sillä se avaa ovia monenlaisiin tilaisuuksiin.

– Sain kesäduunit täällä Varsinais-Suomessa, kaukana itärajasta, osittain myös sen vuoksi, että minulla oli kielitaitona paitsi ruotsin, suomen ja englannin lisäksi myös ranska ja venäjä. Niillä pärjäsi Naantalin Muumimaailman kassalla.

Toriparkki vei politiikkaan

Li Andersson kuuluu poliitikkosukupolveen, joka ei ole ehtinyt tehdä paljoakaan niin sanottuja oikeita töitä, mutta oli poliitikkona jo melko kokenut noustessaan ministeriksi.

Voisi ajatella, että tie opetusministeriksi alkoi häämöttää jo lukion ensimmäisellä luokalla, kun kouluun ilmestyi ruotsinkielisen Finlands Svenska Skolungdomsförbundin juliste tapahtumasta nimeltä elevriksdag eli oppilasparlamentti.

Andersson koulukavereineen osallistui tapahtumaan ja liittyi järjestön aktiiveihin. Ylioppilastutkinnon jälkeen hän toimi vuoden järjestön pääsihteerinä, järjesti tapahtumia, pyöritti hallintoa ja oli laatimassa lausuntoja.

Hän oli liittynyt vasemmistonuoriin jo 16-vuotiaana, mutta pysytteli passiivijäsenenä, koska piti suomen kielen taitoaan liian huonona. Kun hän välivuoden jälkeen palasi Turkuun opiskelemaan yliopistossa, hän meni aktiivisesti mukaan vasemmistonuoriin ja kuntapolitiikkaan.

– Toriparkki oli ihan selkeä syy, minkä vuoksi lähdin politiikkaan. Olin ollut paljon mukana toriparkkia vastustavissa kansanliikkeissä ja myös kansanäänestys toriparkista -liikkeessä, missä oli eri-ikäisiä ja eri taustoista tulevia ihmisiä mukana.

Kansalaisliike keräsi turkulaisten nimiä ja ylitti kirkkaasti valtuustoaloitteeseen vaaditun rajan, mutta kaupunginvaltuusto piti kansanäänestystä liian kalliina.

– Mua ketuttaa vieläkin joka päivä, kun mä menen siitä ohi, Andersson puuskahtaa.

Valtuuston päätöksestä käärmeissään kansalaisaktivisti Andersson asettui ehdolle kuntavaaleissa 2008 ja pääsi neljännelle varasijalle. Seuraavissa kuntavaaleissa hän nousi valtuustoon ja viime kuntavaaleissa hän oli Turun ylivoimainen äänikuningatar.

Vääntö oppivelvollisuudesta

Tämä kevät on mitannut opetusministerin kanttia poikkeuksellisella tavalla. Koulujen avaaminen keväällä kahdeksi viikoksi koronaepidemian edelleen jyllätessä sai ison osan opettajista vastahankaan, ja Andersson joutui vääntämään asiasta tosissaan.

Hallituksen budjettiriihessä syyskuun puolivälissä hänellä on edessään toinen iso vääntö, kun päätetään oppivelvollisuusiän nostamisesta 18 ikävuoteen vuodesta 2021 alkaen. Se kuuluu hallitusohjelman tavoitteisiin, mutta on saanut kunnat takajaloilleen. Kuntaliiton mukaan aikataulu on liian tiukka koronakriisin koetellessa kuntien taloutta ja siksi uudistuksen alkamista pitäisi siirtää alkamaan aikaisintaan syksyllä 2022.

Andersson ei halua lykätä uudistusta, vaan perustelee alkuperäistä aikataulua sillä, että oppivelvollisuus laajenee yksi ikäluokka kerrallaan ja kustannuksetkin tulevat kunnille näin vähitellen eivät kertarysäyksellä.

Kaikki ikäluokat ovat täysimääräisesti koko vuoden ajan laajennetun oppivelvollisuuden piirissä vasta vuonna 2024. Anderssonin mukaan ei ole yleisesti hyvä tapa ulottaa uudistusten toteuttamista seuraavalle hallituskaudelle.

– Koulutustason nosto liittyy rakenteellisiin uudistuksiin, joita tarvitaan elvytyksen lisäksi koronakriisin jälkeisessä jälleenrakennuksessa.

Andersson viittaa kansainvälisiin tutkimuksiin ja tilastoihin, jotka osoittavat Suomen koulutustason jämähtäneen paikoilleen. Tällä hetkellä näyttää siltä, että 1970-luvun lopulla syntyneet ovat jäämässä Suomen koulutetuimmaksi sukupolveksi.

– Jotka eivät halua oppivelvollisuuden laajennusta sanovat aina, että pitäisi toteuttaa kohdennettuja toimenpiteitä. Mutta niitä on jo tehty vaikka kuinka pitkään.

– Oppivelvollisuusuudistusta ei tule lykätä.

Anderssonin mukaan nuorisotakuu ja siihen liittyvä koulutustakuu, etsivä nuorisotyö ja perusopetuksen lisäopetus ovat kaikki hyviä asioita, mutta silti toisen asteen tutkintoa vaille jää viisitoista prosenttia ikäluokasta.

– Siksi tarvitaan laaja koko ikäluokkaa koskeva reformi, joka määrittää yhteiskunnan näkökulmasta osaamisen vähimmäistason.

Koulut aloittavat joustaen

Li Anderssonin mukaan koronakriisin hoidossa kuntien ja valtion välinen yhteistyö on toiminut tosi hyvin ja suomalaiset ovat noudattaneet ohjeita hienosti. Se on tukenut hallitusta koronakriisin oloissa.

– Luin yhden analyysin, jonka mukaan tämä erottaa Ruotsin Suomesta, että siellä kuntien ja valtion suhde ei ole toiminut lainkaan yhtä hyvin. Esimerkiksi opetuspuolella on vaadittu sopeutumista nopeasti muuttuviin tilanteisiin ja kunnat ovat selvinneet siitä hyvin. Samoin vanhustenhuollon turvatoimista ja työntekijöiden suojaamisesta sekä testaamisesta.

Mutta kuten kaikki tietävät, koronapandemia ei ole ohi. Suurin kysymys kuuluu, tuleeko syksyllä koulujen alkaessa niin sanottu toinen aalto vai ei. Epävarmassa tilanteessa on varauduttu siihen, että tartunnat lähtevät taas nousuun ja pitää päättää eristämisistä ja muista torjuntatoimista. Avainsana on paikallinen joustavuus.

Väliaikainen perusopetuslain muutos mahdollistaa siirtymisen etäopetukseen myös peruskouluissa koronatartuntojen ilmaantuessa.

– Jos tautitapaus on koulun sisällä, silloin paikallinen tartuntatautiviranomainen voi päättää sulkea osan koulusta tai koko koulun. Tällöin osa oppilaista tai kaikki siirtyvät etäopetukseen.

Aluehallintovirastot voivat päättää koulujen ja päiväkotien sulkemisesta, jos tilanne pahenee usean kunnan alueella.

Laki sallii myös vuorottelun etä- ja lähiopetuksen välillä, jos tautitilanne sitä vaatii ja paikallinen opetuksen järjestäjä niin päättää. Yhtäjaksoisiin koulujen sulkuihin – kuten valmiuslain aikana – normaaliajan lait eivät taivu.

Määräaikainen laki on voimassa elokuun alusta vuoden loppuun.

Puoluettaan suositumpi

Puolueiden kannatusta mittaavien mielipidetiedustelujen mukaan vasemmistoliiton kannatus on hienoisessa laskussa, ja 1990-luvulta lähtien pudotusta on enemmänkin.

Vasemmistoliiton kannatus Ylen tuoreimmassa puoluekannatusmit-tauksessa oli 8,1 prosenttia. Eduskuntavaaleissa 2019 puolueen kannatus oli 8,2 prosenttia ja Anderssonin henkilökohtainen äänisaalis oli yli 24 000 ääntä, eniten koko maassa Jussi Halla-ahon, ps., jälkeen.

Andersson on televisio- ja nettikauden poliitikko. Hän ei näytä jännittävän suorissa vaaliväittelyissä, vaan on niissä kuin kotonaan. Hän nappaa skarpisti puheenvuoroja ja uskaltaa haastaa isommat puolueet.

Puheenjohtaja on selvästi puoluettaan suositumpi ja tarvitsisi riveihinsä useampia valovoimaisia poliitikkoja.

Anderssonin mielestä on järkeen käypää, että kun sosiaalidemokraattien kannatus nousee vahvasti, se näkyy sekä vasemmistoliiton että vihreiden kannatuksessa.

– Näiden kolmen puolueen välillä on iso joukko liikkuvia äänestäjiä. On kiinnostavaa nähdä nyt seuraavat kuntavaalit, joissa paikallinen ehdokasasettelu on hyvin ratkaisevaa. Tarvitaan paljon ehdokkaita ja hyviä tyyppejä.

Anderssonia tilanne ei huolestuta. Hän toteaa ensimmäisen hallitusvuoden punavihreässä koalitiossa olleen puolueelle menestyksekäs. Vasemmistoliitolle tärkeitä asioita on saatu läpi.

– Aktiivimallin purkaminen, perusturvan parannukset, pienimpien eläkkeiden nostaminen, vanhempainvapaauudistuksesta saatu poliittinen sopu ja isot koulutuspanostukset, hän luettelee.

Ei sukupuoli edellä

Hallituksen muodostamista ja alkutaivalta ovat leimanneet keskeisten ministerien vaihdokset. Andersson muistuttaa, että kun vasemmistoliitto päätti osallistua hallituskokoonpanoon, keskustaa johti Juha Sipilä, sosiaalidemokraatteja Antti Rinne ja vihreitä Pekka Haavisto.

– Minä ja Anna-Maja Henriksson (RKP:n puheenjohtaja) voidaan siis edustaa pysyvyyttä, Andersson hymähtää.

Opetusministeri joutuu vastaamaan usein kysymykseen hallituksen naisvaltaisuudesta ja siitä, mihin Suomi on nyt naisten johdolla menossa. Etenkin ulkomaiset mediat ovat suitsuttaneet Sanna Marinia, sd., ja naisvaltaista puoluejohtajien ja ministereiden hallitusta.

– Onhan se todella inspiroiva ja voimaannuttava esimerkki erittäin monelle ja olen iloinen tästä hallituspohjasta. Toisaalta se ärsytti kansainvälisessä mediahuomiossa, että hyvin harva toimittaja kysyi yhtään mitään meidän politiikastamme. Eihän se niin mene, että relevanssi tulee vain siitä, että naiset tekevät jotain, vaan relevanssi tulee siitä, mitä politiikkaa me teemme ja mitä me haluamme saavuttaa.

Väärin ei voi valita

Tätä haastattelua saattaa lukea myös joku nuori, joka tuskailee ammatinvalinnan, toimeentulovaikeuksien ja yleisen maailmantuskan vallassa. Onko opetusministerillä vinkkejä näihin tilanteisiin?

– Paras lääke maailmantuskaan on se, että tekee jotain ja tietää edes yrittäneensä. Meillä on todella laaja kirjo mahdollisuuksia ilmaista mielipiteitä. Kerätkää vaikka kolmen hengen kaveriporukka ja perustakaa opintopiiri, kirjoittakaa blogia tai lehteen.

Nuorille Andersson sanoo, ettei väärin voi valita. Hänestä on epäinhimillistä olettaa, että 15–16-vuotiaat tietäisivät, mitä he haluavat tehdä loppuelämänsä kanssa. Siksi aina voi kokeilla ja valita uudelleen.

– Suomalaisen koulutusjärjestelmän hienoimpia piirteitä on se, että väärin ei voi valita. Koska täällä ei ole mitään esteitä missään vaiheessa, vaan riippumatta siitä minne hakeutuu yhdeksännen luokan jälkeen, voi aina hakeutua eteenpäin.

Ammattikoulupohjalta voi hakea yliopistoon tai lukiosta voi mennä ammattikouluun. Opiskeluissa voi edetä monta mahdollista reittiä. Tätä hienoutta Andersson on nostanut esille kansainvälisissä yhteyksissä tavatessaan muiden maiden ministerikollegoja.

Hänen mielestään ammatillisen koulutuksen laatu on siksikin niin tärkeää, että valinnanvapaus jatko-opintojen suhteen olisi todellinen eikä vain paperilla ja periaatteessa.