Dosentti Mikko Salasuo Valiokunta-podcastissa: Suomen malli palauttaa lapsilähtöisyyden harrastamiseen – "Iso huoleni on, miten säilytetään hyvinvointivaltion kuiluja paikkaava kolmas sektori"
Lasten ja nuorten harrastamiseen liittyy hämmentävän usein ylätasolla kamppailua rahasta ja vallasta, Mikko Salasuo sanoo. Harrastamisen Suomen mallia hän pitää hyvänä mm. siksi, että siihen ei liity joihinkin seura- ja järjestöharrastuksiin liittyvää "asiakkuusajattelua", vaan lähtökohtana on lapsi itse. (Kuva: Marko Pekkanen)
Harrastamisen Suomen malli palauttaa harrastamisen alkuperäiseen tarkoitukseensa, sanoo talous- ja sosiaalihistorian dosentti Mikko Salasuo Valiokunta-podcastin uusimmassa jaksossa.
Marinin hallituksen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteydessä.
Suomen mallilla halutaan edistää osallisuutta, ehkäistä syrjäytymistä ja lisätä hyvinvointia.
Elokuussa Iceheartsin erityisasiantuntijana aloittanut Salasuo kertoo, että harrastamisen tarkoitus ja paikka määriteltiin jo sotien jälkeen, kun heräsi huoli nuorisosta. Sen jälkeen harrastamiseen on alettu suhtautua eri tavoin, mutta Suomen malli palauttaa ajatusta tuohon alkuperäiseen, lapsilähtöiseen suuntaan.
-On hirvittävän tärkeää ja todella myönteistä, että saatiin lopulta hallitusohjelmaan saakka uudenlainen päivitys harrastamisesta: mikä sen tarkoitus on, mihin sillä pyritään, minkälaiset ovat sen aatteelliset lähtökohdat ja mikä on yleensä se yhteiskunnallinen paikka kehittää ja edistää harrastamista.
Monet niin sanotut perinteiset ohjatut harrastukset perustuvat eivät itse asiassa edistä osallisuutta ja sitä kautta hyvinvointia, Salasuo sanoo.
-Tässä mielessä olemme palauttamassa sellaista harrastamisen ajatusta, jossa harrastaminen on lapsia varten, ei siksi että aikuiset voivat toteuttaa joitakin intressejään.
Harrastaminen opitaan kotona
Salasuo muistuttaa kotona opittujen ja koettujen mallien tärkeydestä ihmisen myöhempien tottumusten vaikuttimena. Esimerkiksi vanhempien kanssa liikkuminen vaikuttaa ohjattua liikkumista enemmän siihen, liikkuuko ihminen myös aikuisiällä.
-Tai kulttuurin harrastaminen kotona vanhempien kanssa vaikuttaa myöhemmän elämän kulttuurin harrastamiseen.
-Kotona lapsuudessa ja nuoruudessa syntyy hyvän elämän mallit, joita seurataan koko elämä.
Vaikka koronapandemia vaikeutti myös lasten ja nuorten harrastamista, se ei vähentänyt harrastamista, Mikko Salasuo sanoo.
-Urheilusta jäi lapsia pois, mutta Suomen mallissa aloitti 250 000 lasta.
-Tässä tullaan taas siihen, että ei se mitä harrastaa ole olennaista, vaan että on se harrastamisen paikka.
Kuinka käy hyvinvointivaltion?
Hyvinvointivaltion rakenteita testataan nyt ja tulevina vuosina merkittävästi, ja tämä tullee näkymään myös harrastamisessa, Salasuo uskoo.
-Me, jotka olemme olleet hyvinvointivaltiossa mukana, emme edes tunnista, kuinka tärkeä lasten kasvamisen kasvatuksen kehittymisen väylä ja areena harrastaminen on ollut. Sillä on sinänsä iso paikka hyvinvointivaltion kehyksessä.
Veikkausvoittovarat ovat olleet pitkään merkittävä rahalähde harrastamiselle ja järjestöille jotka harrastamista järjestävät.
-Iso huoleni on, miten säilytetään kolmas sektori, joka toimii monesti paikkaamassa niitä rakoja, joita hyvinvointivaltioon syntyy.
– Päihde-, mielenterveys-, nuorispalvelut, harrastuspalvelu – niiden haasteena on, että jos niistä kovasti karsitaan ja jos niissä joudutaan leikkauksiin, niin kuin tullaan joutumaan, se pitää tehdä todella pitkään puntaroiden ja huolella. Ne aukot saattavat olla suoranaisia kuiluja monille ihmisille – varsinkin nuorille.
Salasuo sanoo, että tilaaja-tauottajamallin lähteminen 1990-luvulla oli virhe sikäli, että se toi toimintaan yrityslogiikkaa ja ruohonjuuritaso kärsi.
-Kustannukset kasvoivat, tuli myös kilpailua järjestöjen ja toimijoiden välillä. Se hävitti jotakin sellaista sosiaalista pääomaa suomalaisesta yhteiskunnasta, joka juuri nyt olisi tarpeen.
-Luotiin kenttä joka oli erikoistunut ja toimii ammatillisesti, ja toki sillä oli hyviäkin puolia. Mutta samaan aikaan herää kysymys, millä sitä jatkossa rahoitetaan. Monista järjestötoiminnan instituutioista on tullut toteemeja, jotka valitettavasti on olemassa itsensä takia eikä toimi enää yhtä joustavasti.
-Ihan varmasti on edessä kovia poliittisia ratkaisuja: mitä me priorisoidaan, mihin rahat riittävät?
Jutun otsikkoa ja ensimmäistä kappaletta muokattu 18.8. klo 8.40.
Kuuntele Valiokunta Spotifyssa, iTunesissa, Suplassa tai SoundCloudissa:
